Kirjoittajan arkistot: Aini Vääräniemi

JUHLAT JURMUSSA – METSÄSTYSSEURATOIMINTAA 50 VUOTTA

JUHLAT JURMUSSA – METSÄSTYSSEURATOIMINTAA 50 VUOTTA

Metsästysseura Jurmun Riistamiehet ry vietti 50-vuotisjuhlaa ja peijaisia Jurmun koululla viime sunnuntaina.

Seuran naisporukka esitti tilaisuuden aluksi Metsämiesten laulun. Veikko Heikkala kertoi seuran historiaa. Lopuksi pidetyn huutokaupan meklarina toimi Matti Heikkala. Jurmun maa- ja kotitalousseura vastasi juhlan tarjoiluista. Juhlaväen joukossa oli viisi jo perustamiskokouksessa mukana ollutta seuran jäsentä. Nyt seurassa on noin 80 jäsentä, joista nuorimmat ovat 15-vuotiaita.


Matti Väätäjä ja Veikko Heikkala osallistuivat seuran perustamiskokoukseen vuonna 1967, samoin kymmenen vuotta puheenjohtajana ollut Taisto Sorvari sekä Reijo Väätäjä. -Pohjatyötä alettiin tehdä jo vuosia aiemmin. Tarve metsästysseuran perustamiselle syntyi, kun kylällä alkoi käydä etelästä metsästäjiä. He vuokrasivat yksityisiltä metsästysmaita sillä seurauksella, että näytti ettei kyläläisillä ole enää rääpyä käydä metsällä. Herättiin perustamaan oma seura, joka alkoi tehdä metsästysvuokrasopimuksia maanomistajien kanssa, Veikko Heikkala kertoo historiakatsauksessaan.

–Opettaja Eero Hirvonen oli kaiken takana. Hän alkoi touhuta metsästysseuraa ja otti selvää miten piti toimia. Hän pyysi mukaansa Reijo Väätäjän ja minut kirkolle riistanhoitoyhdistyksen kokoukseen, jossa jätimme seuran perustamislupa-anomuksen. Silloin vuonna 1966 emme onnistuneet. Häme Aappo tyrmäsi ajatuksen ja sanoi, että Taivalkoskella on jo tarpeeksi metsästysseuroja. Emme tyytyneet siihen ja Eero Hirvonen jatkoi työtä seuran perustamisen eteen.
Seuraavana vuonna pidettiin Jurmun Riistamiehet ry:n perustava kokous. Perustajajäseniä olivat autoilija Paavo Pukkinen sekä maanviljelijät Antti Keskitalo ja Kalle Uusitalo. Ensimmäisessä johtokunnassa puheenjohtajana oli Paavo Pukkinen, varapuheenjohtajana Yrjö Parviainen, muina jäseninä Eero Hirvonen, Lauri Keskitalo, Tuomas Keskitalo, Antti Keskitalo, Heikki Arola, Kaarlo Koskela, Toivo Lukkari ja Kalle Uusitalo.

– Alkuun kokoukset olivat hyvinkin värikkäitä, kylällä oli siihen aikaan persoonia, jotka tohtivat sanoa mielipiteensä niin kuin se oli. Isossa porukassa oli monta mielipidettä ja sääntöjäkin muutettiin melkeinpä joka vuosi. Nykyään väki on niin yksituumaista, ettei väittelyjä synny. Alkuaikoina seura oli kylän ainut, kunnes Parviaiseen ja Raappanansuolle perustettiin omat seurat 1990-luvulla.

-Ensimmäisinä vuosina hirviä ei pyydetty ollenkaan. Vasta 1960-70-lukujen vaihteen tienoilla myönnettiin ensimmäinen hirvilupa. Kannan kasvaessa lupia saatiin lisää niin että vuonna 1983 seuralla oli luvat kolmen aikuisen hirven ja kahden vasan kaatamiseen. Eniten lupia oli 1990-luvun alkuvuosina, enimmillään 21 lupaa. Silloin kiikkui paraallaan yhdeksän roppia nylkyliterillä. –Minun hommana oli kauan hirvien haku pois metsästä. Laitoin mönkijän vuonna 1988 ja seuraavana vuonna alettiin vetää ropit mönkijällä tien varteen. Jouduin jäämään terveyssyistä pois hirviporukasta. Meni monta vuotta että lauantaiaamuisin heräsin samaan aikaan kuin hirvihommiin lähtiessä. Akkunasta piti seurata milloin hirvimiehet lähtevät liikkeelle ja milloin menevät liiterille. Oli erittäin mielenkiintoista olla mukana hirviporukassa. Nautin yhteishengestä joka kokosi porukkaa yhteen. Hirvihomma on melkein ainut toiminta kylällä, joka kokoaa ihmisiä laajasti toimimaan yhdessä, Veikko Heikkala sanoo.
Perustamiskokouksessa mukana olleista Taisto Sorvari on yhä vahvasti mukana metsästystoiminnassa. -Halusin kuitenkin jäädä pois puheenjohtajuudesta ja antaa tilaa nuorelle puheenjohtajalle. Käyn metsällä, tänäkin syksynä tuli monta kaatoa, Taisto Sorvari kertoo.
Reijo Väätäjä muistelee metsästysseuravuosiaan haikeana. -Hirvenmetsästysaika oli vuoden parasta aikaa, sitä aina odotettiin. Minulla oli hieno koira, sitäkin kaipaan. Muistot ja metsästysseuran tuoma yhteisöllisyys ovat asioita, joita on mukavaa muistella, Reijo Väätäjä sanoo.

Kuvassa metsästysseuran päänaatikoita, metsästyksenjohtaja Olli Väätäjä, sihteeri Hannu Hyttinen, puheenjohtaja Tauno Parviainen ja toiminnassa mukana alusta saakka ollut Veikko Heikkala.
Jurmun Riistamiehet ry:n puheenjohtaja Tauno Parviainen on ollut seurassa mukana kuusitoista vuotta. Hänellä on nyt meneillään ensimmäinen puheenjohtajakausi. –Kaikki on uutta, mutta asiat on saatu hoidetuksi. Tämä on niin hyvä porukka, että ohjeita tulee pyytämättäkin, varsinkin entiseltä puheenjohtajalta Taisto Sorvarilta. Hirviporukassa parasta on yhdessäolo ja porukkahenki. Tykkään kovasti, se on erilaista kuin yksin metsästäessä. Mehtämies olen ollut ikäni ja nyt olen ollut kolme vuotta hirvihommissa, tuore puheenjohtaja Tauno Parviainen kertoo.

Seuran sihteerinä on ollut vuodesta 2014 lähtien Hannu Hyttinen. –Olen ollut seuran jäsen 12-vuotiaasta asti. Isäni Juha Hyttinen oli seuran puheenjohtaja ennen Taisto Sorvaria. Pienestä pitäen olen käynyt isän kanssa metsällä ja kasvanut tämän seuran toimintaan. Olen tykännyt aina kulkea metsällä sekä yksin että porukassa. Seurassa on hyvä porukka, sanahelinöitä ei nykyään ole kuulunut, Hannu Hyttinen kiittää. Ennen Hyttistä seuran sihteerinä oli Reino Salmirinne.

Jurmun Riistamiehet ry:llä on ollut kaksi metsästyksen johtajaa vuosikymmenten aikana. Yrjö Korteslahti johti metsästystä vuoteen 1995 saakka, sen jälkeen Olli Väätäjä on hoitanut johtajuutta. –Vuoden kohokohta on hirvenmetsästyksen alkaminen. Täällä on hyvä porukka, on mukavaa olla johtajana. Yhdessäolo on parasta hirvihommissa. Itselläni ei ole koiraa, mutta on ollut hyvää tuuria metsällä ollessa, kymmeniä hirviä kaatanut tarkka-ampujaksi mainittu Olli Väätäjä sanoo. -Tulin hirviporukkaan 1980-luvun puolivälissä. Siihen aikaan karttoja piirrettiin käsin, nyt puhelimet ovat helpottaneet kaikkea toimintaa. Lakipykälien suhteen oli paljon työtä ennen. Kaadetuista vasoista piti viedä tiedot nimismiehelle ja kaatopaikka piti merkitä karttoihin tarkkaan. Lisäksi vasan leukaluut piti viedä tarkastettavaksi ja näin todistettiin että kaadettu eläin oli vasa.

Veikko Heikkala, 1980-luvulla seuran sihteerinä toiminut Mikko Ylitalo ja seuran tarkka-ampujana tunnettu metsästyksenjohtaja Olli Väätäjä muistelevat 1980-luvun värikkäitä kokouksia ja metsästyksen raportointikäytäntöjä ennen kännykkäaikaa.

Matti Heikkala on hoitanut seuran meklarin hommia Lenna-isänsä jälkeen. –Metsästysseuratoiminta on asia, jonka kautta haluan pitää kiinni kotikylästä. Maailmalla ollessa on mukavaa sanoa että olen jurmulainen. Seuran väki on merkinnyt paljon minun ja monen muun kasvulle. Esimerkiksi Pentti Koitijärvi on opettanut yhtä paljon kuin opettaja Eero Hirvonenkin, samoin Lenna-isäni ja Veikko. Olen suuressa kiitollisuudenvelassa, kun pienestä pitäen olen saanut olla metsästysasioissa mukana. Silloin 1980-luvullakin kun hirviliiteriä rakennettiin, olin varmaan haitolla rakennuksella, mutta sain olla mukana. Toivon että tulevaisuudessa kylällä olisi vain yksi metsästysseura ja hirviporukka joka kokoaisi koko kylän yhteen. Maa- ja kotitalousseuran naiset eri kyläkulmilta toimivat yhdessä, miksei me miehetkin pystyttäisi samaan metsästysseuratoiminnassa, Matti Heikkala visioi.

LA RESUMETO ESPERANTE

En Jurmu vilag´o oni jubileis la 50-jarig´on de la loka c´asadgrupo Jurmun Riistamiehet. La c´iujara c´asado de algoj estas la periodo kiun la plej multaj vilag´anoj atendas. En la vilag´o agadas ankau du aliaj c´asadgrupoj, en la vilag´regionoj Raappanansuo kaj Parviainen.

Aini Vääräniemi 22.11.2017

REFORMAATIOVIIKKO TAIVALKOSKELLA

REFORMAATIOVIIKKO TAIVALKOSKELLA

Taivalkosken seurakunta järjesti reformaatioon eli uskonpuhdistukseen liittyviä tapahtumia viikon ajan seurakunnan tiloissa, kauppojen auloissa, palvelukeskuksessa ja Tyrävaaran rauhanyhdistyksellä. Juhlamessu ja pääjuhla pidettiin sunnuntaina kirkossa.

Messuväkeä riemastutti uskonpuhdistaja Martti Lutherin hahmossa paikalle saapunut Kari Udd, joka juonsi pääjuhlan ja palasi 500 vuoden takaisiin tapahtumiin, jolloin Luther naulasi uskonpuhdistuksen perusperiaatteet sisältävät teesit Wittenbergin kirkon seinään.
-Kun olin Wittenbergin yliopiston teologian professorina sekä munkkina augustinolaisluostarissa, Eurooppa koostui pienistä kansallisvaltioista, jotka riitelivät ja sotivat keskenään. Papisto ja ylimystö elivät rikkaina eikä köyhällä kansalla ollut mahdollisuutta nousta köyhyydestä. Katolinen kirkko kohteli kansaa huonosti ja kauppasi aneita syntien anteeksiantamiseksi. Henkilökohtaisen uskon löytämisen jälkeen laadin teesejä anekauppaa ja muuta katolisen kirkon toimintaa vastaan. Jouduin Vatikaanin julistamaan kirkonkiroukseen. Olin Wormsin valtiopäivillä vastaamassa periaatteistani joista en antanut periksi. Sanoin siellä seuraavat sanat: Jos minun ei Raamatulla tai järkisyin osoiteta erehtyneen — en luota paavin enkä kirkolliskokouksen arvovaltaan, sillä ne ovat erehtyneet ja puhuneet toisiaan vastaan — en voi enkä halua peruuttaa mitään. Omatuntoni on sidottu Jumalan sanaan, ja on epävarmaa ja väärin toimia omaatuntoaan vastaan. Tässä seison enkä muuta voi. Jumala minua auttakoon. Aamen.” Sen jälkeen keisari julisti minut valtakunnankiroukseen ja olin lainsuojaton. Kuitenkin olin oman kuninkaani suojeluksessa ja pääsin Wartburgin linnaan piiloon vainoajiani. Reformaatio on jatkanut kulkuaan nyt jo 500 vuoden ajan. Reformaatio onnistui, Kari Udd kertoo Martti Lutherin sanoin.

Pääjuhlan avauspuheenvuorossa kirkkovaltuuston puheenjohtaja Tuomo Turpeinen siteerasi emeritus piispa Eero Huovisen kolumnia, jossa Huovinen kehottaa luottamaan Jumalan sanaan ja pitämään sen opetuksesta kiinni, koska vanha vainooja tekee koko ajan työtä piirtääkseen oman jälkensä opetukseen. – On tehtävä työtä että Raamattu säilyy uskon ja elämän ohjeena, Tuomo Turpeinen sanoo. – On myös kannettava vastuuta. Itse olen saanut olla vastuunkantajana seurakunnassa kohta 20 vuoden ajan. Vastuunkanto liittyy muun muassa jumalanpalveluselämän järjestelyihin ja seurakunnan taloudenpitoon. Keväällä laadittiin uusi strategia, jonka mukaisesti menemme eteenpäin.

-Talouden sopeutus ja tulevaisuuden ennakointi on tuonut muutoksia, joissa olemme joutuneet supistamaan toimintaa, että voimme jatkossakin olla itsenäinen seurakunta. Vähenevät henkilöresurssit eivät saa olla vaikeuttamassa jumalanpalveluselämän ylläpitämistä. Siksi tarvitsemme myös seurakuntalaisten osallistumista järjestelyihin. Tule sinäkin mukaan tekemään jumalanpalveluselämässä tarvittavia tehtäviä, Tuomo Turpeinen kutsuu.
-Kristillinen kasvatus tapahtuu seurakunnassa ja kodeissa, vanhempien, isovanhempien, kummien ja muiden läheisten toimesta. Tänä aikana on vaarana elämän maallistuminen ja irrottautuminen sanasta. Tämä päivä haastaa pohtimaan syvällisesti omaa kohtaa. On hyvä muistaa Raamatusta Jumalan sanat `Vaella minun teitäni ja ole vakaa´, Turpeinen muistuttaa ja kiittää lopuksi seurakunnan työssä olleita sekä toivottaa juhlaväen tervetulleeksi.

Juhlapuhuja europarlamentaarikko Liisa Jaakonsaari sanoo reformaation olleen uskonnollinen ja poliittinen murros 1500-luvun Euroopassa. –Luther otti henkilökohtaisen riskin naulatessaan teesit Wittenbergissä. Ennen Lutheria Vatikaania vastaan nousi Jan Huss, joka tuomittiin kuolemaan. Ennen teloitusta nähdessään köyhien kantavan puita hänen polttoroviolleen, hänen viimeiset sanansa olivat ´O sankta simpicitas – voi pyhä yksinkertaisuus´. Vasta 583 vuotta Hussin roviolla polttamisen jälkeen Katolisen kirkon paavi Johannes Paavali II pyysi anteeksi tapahtunutta vääryyttä.

-Uudistusliike sai vauhtia Gutenbergin kehittäessä painokoneen samoihin aikoihin. Se oli huomattava tekninen loikka ja sen avulla luterilaisuuskin alkoi levitä ja syntyi kansankirkko. Martti Luther ei hyväksynyt sitä että synnit sai anteeksi ostamalla aneita eikä sitä että köyhät jäivät rikkaiden armoille. Hän alkoi kerätä rahaa kassoihin joista annettiin varoja köyhille. Näin reformaatiossa oli kyse myös sosiaalipolitiikasta.

-Suomi on maailman luterilaisin maa. Merkittävä sosiaalinen innovaatiomme joka liittyy todella läheisesti luterilaisuuteen ja reformaatioon on äitiyspakkaus. Se on nyt suurta muotia Euroopassa ja aina muistetaan mainita että äitiyspakkaus on keksitty Suomessa.

-Suomessa sidottiin lukutaidon oppiminen naimisiinmenoon. Näin saatiin luku- ja kirjoitustaito yleistymään. Aleksis Kiven teoksessa Seitsemän veljeksen oli mentävä lukkarinkouluun voidakseen kosia naapurin Venlaa. Mikael Agricola oli suomentanut Raamatun, se oli suuri teko joka muistetaan yhä koko Euroopassa. Raamatusta opittiin lukemaan.

-Luterilainen tapa päätöksenteossa on mennä alhaalta ylöspäin. Katolinen tapa on hierarkinen. Luterilaisuus on vaikuttanut Suomessa moneen asiaan, ihmiskuvaan, naisten asemaan, musiikkiin. Luther soitti ja lauloi, hänen mielestään yhdessä laulaminen kaatoi papiston ja kansan rajat. Sanotaan, että Suomessa on luterilainen työmoraali. Luther kylläkin oli sitä mieltä että työhulluus on vakavin ylpeyden muoto jossa ihminen yrittää enemmän kuin jaksaa. Luther vastusti myös luonnonvarojen tuhlausta.

-Lutherilla oli myös pimeä puoli, säälimättömyys sodassa hävinneitä kohtaan. Se näkyi talonpoikaiskapinan kukistamisessa verisesti. Sama asenne näkyi Suomessa vuonna 1918 kun kansalaissodan päättymisen jälkeen punaorpoja kohdeltiin huonosti ja kymmenettuhannet ihmiset nääntyivät vankileireillä. Yhä selvitetään 30000 suomalaisen katoamista.

-Luulen että Luther olisi iloinen että perusluterilaisuus on pitänyt pintansa vaikka solidaarisuus on kadonnut. Koko Euroopassa ollaan kärsimättömiä ja vihaisia. EU:ssa on nyt tapahtunut rapautumista sisältäpäin, kun Puola ja Unkari ovat alkaneet rikkoa oikeusvaltioiden perinteitä. Euroopasta on aikoinaan lähdetty sankoin joukoin etsimään parempaa tulevaisuutta mutta nyt emme toivota tervetulleiksi tänne tulijoita.

-Suomessa kansalaiset maksavat tuoreen tutkimuksen mukaan mielellään veroja. Lahjoittajia arvostetaan, naisia on pappeina ja piispoina – näitä asioita Luther varmaankin katsoisi hyväksyen.
Luulen että Luther olisi sosiaalisessa mediassa uutterasti. Hänhän oli uuden median edelläkävijä. Somessa hän varmaankin viestittäisi että luonnon tuhoaminen on lopetettava. Lisäksi hän varmaan muistuttaisi että kristityt, juutalaiset ja islam ovat saman Abrahamin perillisiä.
Luulen että Luther katsoisi Eurooppaa hymyillen, tervehtisi ilolla rauhan vuosikymmeniä ja demokratiaa, europarlamentaarikko Liisa Jaakonsaari päättää juhlapuheensa.

Kirkkoherra Tuomo Törmänen muisti reformaatiota ja katsoi tulevaan juhlamessussa ja pääjuhlassa. –Reformaation juhlavuoden teema Armoa on ollut esillä tapahtumissamme pitkin vuotta ja etenkin nyt juhlaviikon aikana. Jumalan armo on reformaation ydinajatus. Kirkon nuorisotyön teemana on Armoa on se ettei kukaan jää yksin.

-Lokakuun viimeisenä päivänä tuli kuluneeksi 500 vuotta siitä kun augustinolaismunkki Martti Luther julkaisi 95 teesiään. Tapahtuma johti läntisen maailman mullistuksiin ja katolisen kirkon jakautumiseen. Kyse oli yhden ihmisen kamppailusta. Luther etsi rauhaa ja halusi saada varmuuden siitä että kelpaako hän Jumalalle. Hän kilvoitteli askeettisessa elämässä luostarissa, tutki kirjoituksia ja eli hurskaasti, muttei saanut sielunrauhaa. Hän yritti ansaita rauhaa teoilla, mutta se ei auttanut. Hän palasi Raamattuun ja löysi Paavalin roomalaiskirjeistä ajatuksen, että uskosta vanhurskas saa elää ja että Jumala vanhurskauttaa ihmisen yksin uskosta, yksin armosta ja yksin Kristuksen ansion tähden, Tuomo Törmänen kertoo reformaation syntyyn johtaneista tapahtumista. –Eri tavoin ajattelevien ja uskovien tulee toimia yhdessä. Mikään uskonnollinen ryhmä ei yksin omista totuutta vaan tärkeää on löytää se mikä erilaisia ryhmiä yhdistää. Roomalaiskirjeissä Paavali kirjoittaa että jokainen joka huutaa avuksi Herraa, pelastuu.

–Viikon aikana olemme naulanneet oman aikamme teesejä yhdessä seurakuntalaisten kanssa oveen kirkon eteisessä. Tulevaisuudessa palaamme toiminnassamme teeseissä toivottuihin asioihin. Monessa teesissä on ajatus välittämisestä ja huolenpidosta, toivosta ja tarkoituksesta jokaisen kohdalle.
Itselläni on viisi pääajatusta omiksi teeseikseni. Ensinnäkin ihmisillä ei ole oikeutta jakaa taivaspaikkoja, koska emme voi arvioida toisten uskoa, usko on salattu. Kaikkien tulee rohkeasti etsiä yhteyttä ja kunnioitusta eri lailla ajattelevien kesken. Toisena teesinä on uskon eläminen todeksi arjessa, työssä, kotona, huolehtien lapsista ja vanhemmista. Usko ilman tekoja on kuollutta uskoa. Kolmantena teesinä kirkon ja kotiseudun parhaaksi on tehtävä yhteistyötä katsoen tulevaisuutta. Neljäntenä teesinä usko on luottamusta Jumalaan, että hän ei hylkää vaan armahtaa. Viides teesini sanoo että kirkon ja seurakunnan velvollisuus on puolustaa ihmisoikeuksia, tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta, että huominen olisi parempi. Kaikille kuuluvat samat oikeudet, olemme kaikki Jumalan luomia ja lunastamia. Reformaation tulee suunnata tulevaisuuteen. Kirkon on uudistuttava jatkuvasti. Uudistus on jatkuva prosessi. Jumala ohjaa kirkkoa uusissa tilanteissa. Hän yhdistää kotikirkon ja antaa mahdollisuuden toivolle ja tulevaisuudelle. Tule kirkkoon yksin, tule porukalla, tule iloisena, tule surullisena, aina olet tervetullut, kirkkoherra Tuomo Törmänen päättää Taivalkosken seurakunnan reformaatiojuhlallisuudet kutsuen seurakuntalaisia lähestymään kirkkoa.

LA RESUMETO ESPERANTE

En Taivalkoski oni jubileis la reformadan samajnon memore al Martti Luther kiu renovigis la kristanan religian principon: la homaro estas savigita sole pro la kredo, sole pro la graco, sole pro Kristo.

Aini Vääräniemi 17.11.2017

TUUHAN VÖLÖJYYN -HANKE SYNNYTTÄÄ TOIMINTAA

TUUHAN VÖLÖJYYN -HANKE SYNNYTTÄÄ TOIMINTAA

Kolmivuotinen Tuuhan völöjyyn -hanke toteutetaan Sosiaali- ja terveysyhdistysten avustuskeskuksen rahoittamana Posiolla, Taivalkoskella ja Kuusamossa. Posion pilottikylänä toimii Lohiranta, Taivalkoskella Metsäkylä ja Kuusamossa Vuotunki, Penttilänvaara ja Määttälänvaara. Hankkeen tarkoitus on luoda taiteen, kulttuurin ja luonnon kautta osallisuutta ja elämyksiä henkilöille, joiden elämään liittyy muistisairaus. Hankkeen vetäjä on Kannuksesta Kuusamoon muuttanut Eine Korhonen.

Metsäkylä on aloittanut hankkeen alkupalaverilla, jossa kylälle nimettiin työryhmä. Palaverissa suunniteltiin kylälle tunnekoulutusta, retkiä ja aivoterveystietoluentoja sekä päätettiin aloittaa muistikahvilakokoontumiset käsityöpajalla, jossa on myös kyläkirjasto. Suunnitelmista ovat toteutuneet työryhmän jäsenen Aira Tauriaisen pitämän mielenterveyden ensiapukurssin yhteydessä olleet tunnetehtävät sekä joka toinen torstai pidettävä muistikahvila, jossa muistellaan, tutkitaan valokuvia sekä lauletaan vanhoja koululauluja.

Kolmanteen muistikahvilakokoontumiseen oli saapunut kuusitoista henkeä, hankevetäjä Eine Korhonen mukaan lukien. – Pilottikylissä kokeillaan ja kehitetään toimintaa, jota voidaan kokemusten pohjalta laajentaa muualle maakuntaan. Muistisairaille ja heidän läheisilleen pyritään luomaan toimintaa, jossa ihmiset pääsevät omassa ympäristössään yhteisöjen mukaan kokemaan erilaisia asioita. Tehdään taide- ja luontoretkiä, harrastetaan kulttuuria, pidetään muistikahviloita. Tuuhan völöjyyn -kutsua kuulutetaan nyt Koillismaalla, Eine Korhonen sanoo. – Ensi vuoden alkupuolella on tulossa kaikille avoin yleisöluento muistisairauksista. Osallistuva turvallisuus -koulutus järjestetään työpajatyyppisenä. Aivoviikolla muistikahviloissa kiinnitetään huomiota aivoterveyteen esimerkiksi tarjoiluissa, Korhonen kertoo ensi vuoden alun hanketoiminnasta.

Metsäkylän työryhmä järjestää joulukuun alkupuolella omaishoitoviikolla toimintapäivän Suomussalmen puolella Perangassa Minna Kaikkosella. Samalla toteutuu suunnitelmissa oleva retki. Työryhmän kokemusasiantuntija Paavo Vääräniemi johtaa tapahtumaa, jossa laitetaan yhdessä ruokaa, lauletaan joululauluja, kerrotaan tarinoita ja nautitaan porukalla laitetusta ruuasta. – Nyt laitetaan tuulemaan, Paavo Vääräniemi innostaa porukkaa. – Ennen oli aikaa hiihdellä ja käydä kylässä. Ladut oli auki joka suuntaan sen kun vaan hyppäsi päläille. Tänä päivänä ei enää juuri naapuria tunneta. Tässä hankkeessa palataan entisajan toimintamalliin ja viritellään yhteisöllisyyttä. Tuuhan völöjyyn!

LA RESUMETO ESPERANTE

La trijara projekto Akompanu! vigligas la vilag´ojn en Koillismaa en la komunumoj Posio, Taivalkoski kaj Kuusamo. La projekto estas por ili en kies vivo la memormalsanoj aperas, kaj por ili kiuj prizorgas pri siaj familianoj au por ili kiuj prizorgas pri memormalsanuloj kiel sia profesio. La c´efaj temoj de la projekto estas ke la memormalsanuloj akompanus kun diversaj asocioj por g´ui pri kulturo kaj naturo proksime al siaj log´lokoj.

En Metsäkylä oni arang´as la memorkafejon en la loka vilag´biblioteko kiu situas en la sama konstruo kun la argillaborejo. Dum la memorkafejovesperoj oni kantas, rigardas malnovajn fotojn kaj rakontas pri iu elektita temo, ekzemple pri la lernejaj aferoj en Metsäkylä. Antaue estis tri lernejoj en Metsäkylä, nun nenio.

Aini Vääräniemi 1.11.2017

NAPERO FINLANDIAN TEEMANA SATA VUOTTA

NAPERO FINLANDIAN TEEMANA SATA VUOTTA






Lasten ja nuorten kulttuuriviikko, Naperoviikko huipentui Napero Finlandia –sadunkirjoituskilpailun palkintojenjakoon Taivalkoskella Sadun päivänä. Lähes tuhat lasta oli kirjoittanut sadun etukäteen määrätystä kilpailuteemasta ´Sata vuotta´. Heistä kaksikymmentä palkittiin juhlassa, jota rytmitti Loiskis-orkesterin musiikki.

Taivalkoskelaistaiteilija Jussi Valtakarin valmistama Napero-Oskari –palkintopysti matkasi kuudesluokkalaisen Otso Kotilan mukana Ouluun. Otson runomuotoisessa kilpailutyössä käytiin läpi koko itsenäisen Suomen ja vähän Venäjänkin historiaa. – Historia on eräs lempiaineistani koulussa. Voitto on mukava asia ja Napero-Oskari on hieno muisto tästä kilpailuvoitosta, Otso Kotila iloitsee.

Ykkös- ja kakkossarjan voitot menivät kokkolalaisille sisaruksille Minerva ja Linnea Rasehornille. Musisoivat sisarukset tekevät tarinoita, säveltävät ja sanoittavat musiikkia, laulavat ja keksivät iltasatuja. – Tytöt kirjoittavat tarinoita automatkoillakin, perheen säveltäjä-sanoittaja-äiti Kirsti Rasehorn kertoo.
–Aloin säveltää ja sanoittaa kuusijapuolivuotiaana, Linnea kertoo. –Teimme sisareni ja äitini kanssa kolmisin kappaleen Vähän vanha Suomi, jonka esitimme Salon lastenlaulukilpailussa. Siitä sain idean kirjoittaa satuuni Suomineidosta, joka mainitaan kilpailulaulussa. Musiikin ja kirjoittamisen lisäksi pidän matematiikasta ja käynkin 4M-matikkaluokkaa Halkokarin koulussa. Osallistuin Napero Finlandia –kilpailuun jo aiemmin ja voitin silloin ykkössarjan, Linnea Rasehorn kertoo.
-Olin mukana palkintojenjakotilaisuudessa, kun Linnea-sisareni voitti sarjansa. Silloin päätin osallistua itsekin kilpailuun, koska minäkin halusin kirjoittaa voittosadun, ykkössarjan eli alaluokkalaisten sarjan voittanut Minerva Rasehorn sanoo. –Aluksi kirjoitin aivan toista satua, mutta sitten tein pikavauhtia sadun johon sain idean isosiskon huoneesta. Kirjoittamisen lisäksi harrastan viulunsoittoa ja musisointia muutenkin, Minerva kertoo.

-Napero Finlandia -sadunkirjoituskilpailua on nyt järjestetty 25 kertaa. Päätuomari, kirjailija ja kansanedustaja Niilo Keränen on ollut mukana joka kerran, itselleni kilpailu on kymmenes, Päätalo-instituutin johtaja Kati Koivukangas kertoo. -Kirjailija Kalle Päätalon toive oli, että lasten ja nuorten kirjoitusharrastusta tuetaan. Kun hän oli itse nuori, Taivalkoskella pidettiin kirjoitusharrastusta höpöhommana. Tällä hetkellä Kalle Päätalon arkiston kanssa samassa tilassa on jo 62000 lasten kirjoittamaa satua, joita tutkijat voivat käyttää graduihin ja muihin tutkimuksiin. Monta gradua on jo tehtykin. Aineistoa on vaikka väitöskirjan tekoon, Kati Koivukangas sanoo.

Kilpailun esiraatina toimivat Oulun Yliopiston kirjallisuuden opiskelijat opettajansa Myry Voipion johdolla. Niilo Keränen sanoo esiraadin helpottavan hänen työtään päätuomarina.– Sain tänä vuonna luettavakseni satakunta satua, jotka esiraati oli seulonut kilpailuun tulleista vajaasta tuhannesta sadusta. Esiraadin tekemä ehdotus on useimmiten lopullinen kilpailun tulos, Niilo Keränen kertoo voittajasatujen valintaprosessista. – Kun kilpailu aloitettiin vuonna 1993, saimme Taivalkoskelle 5800 satua. Olin miettinyt Päätalo-instituutin rehtori Petri Liukkosen kanssa miten saisimme kuntaan kirjallisuustapahtuman. Olin juuri voittanut kirjoituskilpailupalkinnon lastenkirjallani Soiperoisten maa. Silloin alkoi lasten kirjallisuustapahtuman ideointi ja pian sadunkirjoituskilpailu syntyikin. Ensimmäisen kilpailun satujen luku-urakkaan pyysimme mukaan lukemisesta, kirjoittamisesta ja lapsista kiinnostuneita henkilöitä, muun muassa opettajia ja lastentarhanopettajia, olipa mukana talouspäällikkökin. Luimme Hotelli Herkon alakerrassa silloin sijainneen Päätalo-instituutin tiloissa satuja ilta illan jälkeen. Urakka onnistui ja saimme voittajan selville Sadun päivään mennessä, Niilo Keränen muistelee neljännesvuosisadan takaista aikaa. –Ensi vuoden kilpailussa aihe on vapaa, päätuomari Keränen ilmoitti tilaisuuden päätteeksi.

LA RESUMETO ESPERANTE

La kultursemajno por infanoj kaj gejunuloj finig´is kiam okazis la premiofesto de la fabelkonkurso por infanoj. La c´efan premion Napero-Oskari estis donita al ouluano Otso Kotila kiu verkis la poemon pri cent jaroj de Finnlando. Otso Kotila ankau venkis la kategorion por 5-6-klasanoj. La fratinoj Linnea kaj Minerva Rasehorn venkis siajn kategoriojn por 3-4-klasanoj kaj 1-2-klasanoj.
C´i-jara fabelkonkurso estis la 25-a en sia historio. En la arkivo de Päätalo-instituto jam estas 62000 fabeloj kiujn infanoj verkis.
.
Aini Vääräniemi 25.10.2017

NAPEROVIIKON TAIKAA TAIVALKOSKELLA

NAPEROVIIKON TAIKAA TAIVALKOSKELLA

Taikuri Alfrendo esiintyi Taivalkosken Naperoviikolla päiväkotilaisten, koululaisten ja vanhuspalvelukeskuksen asukkaiden iloksi. Myös Metsäkylän lapset saivat tavata hänet kyläkaupalla. Kuopiolainen taikuri Jukka-Tapio Keränen on koulutukseltaan teatteri-ilmaisun ohjaaja. Hänen huumorilla höystetyillä, vuorovaikutteisilla esityksillään on naurutakuu. Taikatemppujen ja huumorin lisäksi esitysten pääpaino on positiivisen sanoman tuominen yleisön joukkoon.

Naperoviikko on lasten ja nuorten kulttuuriviikko, jonka aikana ohjelmaa on taikuuden lisäksi ollut kirjoituspajoista tarinatuokioihin ja nukketeatteriin, kirkkoseikkailusta satutuntiin ja musiikkiteatteriin, liikuntaseikkailusta kirjan julkistamiseen ja elokuviin, soitintyöpajoista konsertteihin ja naamiaisiin. Lisäksi esillä on kolme lasten ja nuorten taidenäyttelyä. Päiväkotilaisten työt ovat Osuuspankin ikkunassa, isompien lasten ja nuorten työt kirkossa ja Päätalo-keskuksen taidenäyttelytilassa. Naperoviikon kirjailijavieraana oli Sisko Ylimartimo, joka kertoi Anna-kirjojen kirjoittajan L. M. Montgomeryn elämästä ja kirjoista. Ylimartimo luennoi myös fantasiakirjojen kuvituksesta.

LA RESUMETO ESPERANTE

La magiisto Alfrendo vizitis en Taivalkoski dum la kultursemajno por infanoj kaj gejunuloj. Lian magian spektaklon oni povis vidi en la preg´ejavilag´a lernejo, infanvartejoj kaj en la hejmo por gemaljunuloj. Ankau la infanoj en Metsäkylä renkontig´is kun Alfrendo en Arbar-Bar kiu situas en la sama konstruo kun la vilag´vendejo Riitun Puoti.

Aini Vääräniemi 20.10.2017

ARGENTIINAN PUU ESPERANTO-SATUMETSÄÄN

ARGENTIINAN PUU ESPERANTO-SATUMETSÄÄN

Alkujaan argentiinalainen Francisco L. Veuthey vieraili Metsäkylän Esperanto-satumetsässä, Arbaro de Zamenhofissa, joka on nimetty esperanton luojan Ludoviko Lazar Zamenhofin mukaan. Ulkomaalaiset vieraat saavat valita metsästä oman maansa puun. Franciscon valitsema Argentiinan puu on metsän 21. kansainvälinen puu. Vuonna 1999 nimetyssä satumetsässä on esillä esperantonkielisen sadunkirjoituskilpailun satuja esperantoksi ja suomeksi. Lisäksi paikalla on satumaja ja nuotiopaikka.

LA RESUMETO ESPERANTE

Francisco L. Veuthey deveninte el Argentino vizitis La Arbaron de Zamenhof en Metsäkylä en la komunumo Taivalkoski kaj elektis la Arbon de Argentino. Nun estas 21 nomig´itaj arboj en ZEO de Taivalkoski. En la arbaro oni ankau povas legi la fabelojn kiuj partoprenis al la fabelkonkursoj dum antauaj jaroj. Ankau oni povas rosti kolbasojn c´e bivakfajro kaj sidi en la fabeldometo audante voc´ojn de birdoj au nur rigardante malnovan arbaron.

Aini Vääräniemi 15.10.2017

MAAUSKOA TAIVALKOSKELLA

MAAUSKOA TAIVALKOSKELLA

Taivalkosken Tyrävaaraan kuuluvan Munalan tilan kartanolle kaarsi kymmeniä ja taas kymmeniä autoja Pirkko ja Jaakko Sorosen uutuuttaan hohtavan navetan avajaisiin. Taivalkosken ensimmäiseen robottinavettaan tutustui avoimien ovien päivän aikana arviolta 500 vierasta.

Navetan rakentaminen aloitettiin keväällä. Karja pääsee muuttamaan uusiin tiloihin kuluvalla viikolla. Navettaan mahtuu lypsylehmiä ja nuorta karjaa yli sata päätä.

Avajaisissa laulettiin `Soi kunniaksi Luojan`. Navetta on valmis toiminnan aloittamista varten.

LA RESUMETO ESPERANTE

La unua taivalkoskia bovejo kun robotlaborantoj situas en la vilag´o Tyrävaara. En la j´uskonstruita bovejo oni arang´is la malferman tagon al kiu partoprenis cirkau 500 partoprenintoj el Taivalkoski kaj el la najbaraj kaj ankau el la malproksimaj komunumoj.
En la nova bovejo estas lokoj por pli ol cent bovinoj, bovidoj kaj aliaj junaj bestoj.

Aini Vääräniemi 3.10.2017

KOSKEN PALOA JA VAUHDIN HURMAA TAIVALKOSKEN SYKSYSSÄ

KOSKEN PALOA JA VAUHDIN HURMAA TAIVALKOSKEN SYKSYSSÄ

Syyslauantait ovat täynnä toimintaa eri puolilla Taivalkoskea. Itse Taivalkoskessa ja sen törmällä nähtiin Koski palaa -tapahtuman päätteeksi komea ilotulitus jätkänkynttilöiden valaiseman melontakeskuksen alueella. Pimenevässä syysillassa toteutettu tapahtuma koostui musiikki- ja tulitaideohjelmasta sekä melojien koskenlaskunäytöksestä.

Metsäkylän Lohilahdessa pidettiin moottorikelkkojen, mönkijöiden ja mopojen kiihdytyskisat. Tapahtuman järjesti Taivalkosken Kelkkailijat ry.

Lohilahti tunnetaan valtakunnallisesti Kalle Päätalon kirjojen kautta. Herkko Päätalon Elsa-äiti sekä Satusetä Antti Lohilahti syntyivät Lohilahdessa.

LA RESUMETO ESPERANTO

En Taivalkoski okazis la sabataj eventoj, la festo de brulig´inta torento kaj la konkurso por motorsledoj. Centoj da partoprenintoj ce-estis kiel publiko en ambauaj eventoj.

Aini Vääräniemi 23.9.2017

SANKARIPATSAAN MERKKIPÄIVÄ

SANKARIPATSAAN MERKKIPÄIVÄ

Taivalkosken kirkon edessä olevan sankarihautausmaan eteen pystytettiin patsas vuonna 1957. Tapahtumasta oli kulunut elokuun lopulla päivälleen 60 vuotta. Taivalkosken seurakunta ja veteraanijärjestöt pitivät kirkon edessä hartaushetken ja seppeleenlaskutilaisuuden. Sankarihaudat oli kukitettu Suomi 100-juhlavuoden kunniaksi sinivalkoisin kukin.

Kuvassa Kanttori Emmi Muhola, kirkkoherra Tuomo Törmänen, sotainvalidiliiton lipunkantaja Juha Virkkunen ja rintamaveteraaniliiton lipunkantaja Tuomo Horsma sekä kirkkokuoron edustajat Veikko Parviainen ja Martti Väyrynen. Muuta yleisöä tilaisuudessa oli satakunta. 60 vuotta sitten paikalla oli ollut 1500 taivalkoskelaista.

Kirkkoherra Tuomo Törmäsen hartauspuheessa palattiin sodanjälkeiseen aikaan. –Suomalaisille oli kunnia-asia tuoda omat kaatuneet kotipitäjän sankarihautausmaahan. Kaveria ei jätetty edes kuoleman jälkeen. Tavallisesti sankarihautausmaan paikka on kirkon vieressä kuten Taivalkoskellakin. Täällä sankarihautausmaan perustamiseen tarvittiin paljon maa-ainesta, jota kuljetettiin Kaakkurivaaran hautausmaalta hevosilla Anninpalonmäelle kirkon viereen. Se oli siis jo siunattua maata.

-Sankaripatsas Taivalkoskella on vartiosotilas. Sodassa vartiosotilas huolehti toisten sotilaiden turvallisuudesta eikä jättänyt vartiopaikkaansa. Koskaan ei voinut tietää milloin on vaaratilanne edessä.

-Sankarivainajat ovat Jumalan huolenpidossa. Jeesus Kristus Vapahtaja antoi henkensä Golgatalla keskimmäisellä ristillä jota jokainen saisi luottaa pelastukseen. Kristus antoi esimerkin täydellisestä rakkaudesta, johon me ihmiset emme koskaan pysty mutta yritämme parhaamme. Rakennamme isänmaan tulevaisuutta yhdessä. Voimme olla turvallisella mielellä tänään ja huomenna. Meidän ei tarvitse pelätä, koska Jumala on kanssamme. Hän on sanonut: Älä pelkää, nimeltä olen minä sinut kutsunut, kirkkoherra Tuomo Törmänen päättää puheensa.

ISÄ SANKARIHAUTAUSMAALLA

Helvi Takapuro syntyi Metsäkylän Sauna-aholla. Hän oli kahdeksanvuotias kun perheen isä Sakari Pitkänen kaatui heti jatkosodan alkuaikana vuonna 1941. –Meitä jäi neljä lasta äidin kanssa Sauna-aholle. Kyllä se oli kovaa aikaa, kun isä menetettiin. Suru on yhä läsnä, Helvi Takapuro sanoo isänsä haudalla.

LA RESUMETO ESPERANTE

Antau 60 jaroj oni lancis la statuon por respekti ilin kiuj donis sian vivon dum la militoj. La statuo situas c´e la tombejo c´e la preg´ejo de Taivalkoski. La preg´ejo estis konstruita dum la jaroj 1925-33. La antauan preg´ejon oni portis el Jokijärvi en la jaro 1877. Tiu preg´ejo brulig´is en 1925.

Aini Vääräniemi 6.9.2017

ELOMARKKINAT SUOMI 100 -JUHLAVUODEN HENGESSÄ

ELOMARKKINAT SUOMI 100 -JUHLAVUODEN HENGESSÄ

Taivalkosken Yrittäjien järjestämät elomarkkinat toivat kyläkuvaan vilskettä elokuun viimeiseksi viikonlopuksi. Koleassa säässä pidetyille markkinoille oli saapunut torimyyjiä eri puolilta Suomea. Kansanedustaja Niilo Keränen piti markkinoiden juhlapuheen. Perinteinen Vuoden taivalkoskelainen –tunnustuspalkinto luovutettiin kirkkoherra Tuomo Törmäselle. Elomarkkina-alueella nähtiin myös perinteistä metsätyöosaamista pöllinparkkuun parisprintin kisassa. Musiikista vastasivat Matti Waenerberg, Asko Räisänen, Eero Väisänen ja Jokijärven Ola Leo Räisänen. Stand up –komiikkaakin kuultiin markkinaohjelmana. Molempina markkinapäivinä paikalla oli myös Tivoli Laine, jonka karusellissa ja pomppulinnoissa lapset saivat telmiä juhlavuoden kunniaksi ilman pääsymaksua.

Vuoden taivalkoskelainen –toimikuntaan kuuluneet Ulla Fabritius palkintoidean äitinä, kulttuurituottaja Virve Seiteri sekä Taivalkosken yrittäjien puheenjohtaja Pekka Vääräniemi ja sihteeri Pirjo Jylkäs kiittävät Vuoden taivalkoskelaiseksi valitun Tuomo Törmäsen avoimuutta. –Törmänen on keskusteleva ja kantaaottava sillanrakentaja ja ihmisyyden puolestapuhuja, jollaisia tässä ajassa kipeästi tarvitaan. Hän on tuonut Taivalkoskelle töihin tullessaan uusia raikkaita tuulia ja positiivista energiaa niin seurakunnan kuin koko taivalkoskelaisen yhteisön elämään. Tuomo on välitön ja helposti lähestyttävä persoona, mikä on lisännyt vuoropuhelua ja toimintaa seurakunnan ja kuntalaisten välillä. Paitsi että hän on aktiivinen yhteisömme jäsen, hän toimii aktiivisesti myös seutu- ja valtakunnallisesti. Ja vielä hillana juustoleivän päällä, Tuomo on kotiseutuihminen, toimikunta perustelee valintaansa.

Palkinnon vastaanottanut Tuomo Törmänen sanoo arvostavansa palkinnon korkealle ja kehuu seurakuntalaisiaan. –Toki jumalanpalveluksiin toivoisin lisää osallistujia, Suomen nuorimmasta päästä oleva kolmikymppinen kirkkoherra toivoo. –Seurakunnan tavoitteena on seurakuntaelämä johon jokainen taivalkoskelainen voi osallistua. Tehtävämme on puolustaa taivalkoskelaista elämänmenoa ja uskoa. Vaikka ihmiset ovat eri taustoista ja ajattelevat asioista eri tavoin, kaikkien tulee toimia yhdessä yhteisten päämäärien saavuttamiseksi. Tavoitteemme on antaa ääni heikoimmille sekä puhua oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon puolesta, jossa jokaisella on samanlainen luovuttamaton ihmisarvo. Lopuksi kiitän Taivalkosken Yrittäjiä, jatketaan toimintaa hyvässä yhteistyöhengessä eteenpäin, kirkkoherra Tuomo Törmänen sanoi kiitospuheessaan.

Pöllinparkkuun parisprintissä kisasivat Esko Koivula, Leevi Halonen, Tuomo Leinonen ja Taisto Tuomivaara. Nelikko koostuu yleisölle tutuista osaajista Jokijärven kyläseuran vuosittain järjestämien pöllinparkkuun MM-kisojen tantereilta Jokijärven Hiltukankaalta, Kalle Päätalon lapsuusmaisemista.

LA RESUMETO ESPERANTE

La c´iu-jara evento La Autunfoiro okazis lastsemajnfine de augusto en Taivalkoski. La vendistoj de diversaj partoj de Finnlando c´e-estis kaj vendis siajn produktojn.
Dum la foiro oni elektis taivalkoskianon de la jaro. La titolon ricevis c´efpastro Tuomo Törmänen el Taivalkoski paroh´o. Oni povis vocdoni pri la titolo kaj finfine la reprezentantoj de la organiza asocio de entreprenistoj Ulla Fabritius, Pekka Vääräniemi kaj Pirjo Jylkäs kaj la kulturproduktantino Virve Seiteri decidis kiu gajnas la titolon kaj la lignan statuon kiun faris loka artisto Jussi Valtakari.
Oni ankau vidis tradician arbolaboron en la konkurso kie oni forprenis la s´elon de la arboj. La konataj konkursantoj de c´iu-jara mondchampionokonkurso Leevi Halonen, Tuomo Leinonen, Esko Koivula kaj Taisto Tuomivaara prezentis sian lertecon al la publiko.
La plej s´atata loko en la regiono estis Tivoli kie infanoj povis salti kaj kuri senpage honore al 100-jarag´a Finnlando.

Aini Vääräniemi 31.8.2017