TAIVALKOSKEN SEURAKUNTA 140 VUOTTA

TAIVALKOSKEN SEURAKUNNAN 140-VUOTISTAIVALTA JUHLITTIIN

Taivalkosken kirkko oli ääriään myöten täynnä Taivalkosken seurakunnan juhliessa 140-
vuotista taivaltaan. Juhlalauantain ohjelmassa oli Antamo Tynin juhlaa varten säveltämä
Jeesuksen kylväjävertaus. Illan laulajat olivat Lauri Turpeinen, Heidi Keränen sekä
seurakunnan eri kuorot kanttori Marjukka Simunan johdolla. Erkki Tyni soitti urkuja, AinoLiisa Turpeinen huilua.

Sunnuntain jumalanpalveluksessa palvelivat kirkkoherra Maaria Perälä, Kuusamon
kirkkoherra ja lääninrovasti Taina Manninen, pastori Jari Kolmonen, kanttori Marjukka
Simuna, huilisti Aino-Liisa Turpeinen, diakonissa Heidi Keränen, nuorisotyönohjaaja
Hanna Pernu, seurakuntamestarit Eila Majava ja Jarmo Tyni, kirkkokuoro sekä
kirkkovaltuuston jäsenet.
Taina Manninen puhui saarnassaan itseensä tyytyväisestä
fariseuksesta, Jumalan armoa pyytävästä publikaanista ja rukouksen tärkeydestä. –Ainoa
mitä Jumala odottaa meiltä on nälkä. Ennen vanhaan ihmiset toivottivat toisilleen unta ja
nälkää, elämän perusasioita. Lepoa ja nälkää toivotan myös Taivalkosken seurakunnalle,
Taina Manninen toivotti.
Juhlajumalanpalveluksen ehtoollisvälineinä käytettiin muun muassa Jokijärveltä siirretystä
kirkosta pelastettuja esineitä. -Kirkko paloi 27.7.1925. Silloin 14-vuotias Aune Partanen
juoksi palavaan kirkkoon ja otti välineet mukaansa, Maaria Perälä kertoi puheessaan.
Ehtoollisen jälkeen juhlinta jatkui seurakuntatalolla, jossa nautittiin lapinukonkeitosta ja
juhlakahveista. Puheiden ja tervehdysten lisäksi kuultiin Hemmo Turpeisen laulua
Marjukka Simunan säestämänä.

Opintovapaalla oleva Taivalkosken 12. kirkkoherra Tuomo Törmänen luki puheessaan
otteen vuoden 1905 piispantarkastuskertomuksesta, josta näkyy seurakunnan silloinen
hätä ja taloudellinen perikato. –Kirkkoherra Juho Barkmanin aikana olosuhteet olivat
vaikeat. Nyt tilanne on aivan toinen. Itse olin mukana vuoden 2015 piispantarkastuksessa.
Eteenpäin on menty. Kymmenen vuoden kuluttua on suuri juhla. Ehdotankin 150-
vuotisjuhlahistoriateoksen julkaisemista silloin. Näkökulmat ovat muuttuneet edellisen,
100-vuotishistoriateoksen julkaisuajasta. Historiateoksen teko on iso työ, se tulisi aloittaa
pian. Se olisi lahja tuleville sukupolville ja seurakunnalle, Tuomo Törmänen ehdotti.

Kunnanjohtaja Kaisu Lehtinen-Nevalainen puheessaan kertoi tavanneensa henkilön joka ihmetteli
Taivalkosken kirkon vaatimattomuutta. -Ihmettelystä seurasi pitkä keskustelu yleensä
kirkoista, esimerkiksi millaisessa ympäristössä jokin kirkko on. Tällaista keskustelua
kirkoista toivon käytävän Taivalkoskellakin, Lehtinen-Nevalainen sanoi onnitellen juhlivaa
seurakuntaa.
Taivalkosken kunnan lisäksi onnittelijoina olivat Posion ja Kuusamon
seurakunnat. Taina Manninen lahjoitti Kuusamon seurakunnalta 20 puun tainta
istutettavaksi Tansaniaan. –Puun taimet tuovat toivoa. Ne estävät aavikoitumista,
Manninen sanoi luovuttaessaan lahjaa. Posion seurakunta muisti naapuria paikallisella
Pentikin tuotelahjalla.

Kahden kauden kansanedustaja, lääkintöneuvos Niilo Keränen esitti Taivalkosken
seurakunnan historiikin otsikolla Kirkko keskellä kylää. Ennen Taivalkosken seurakunnan
vaiheita kirkko ja kunta olivat Jokijärvellä. Kirkko siirrettiin Taivalkosken Anninpalonmäelle
vuonna 1877 ja edellisvuonna perustetun Taivalkosken seurakunnan kirkon vihkiäisiä
vietettiin juhannuksena 1880. Seurakunnan kirkkoherra vuodesta 1885 lähtien oli Johan
Barkman, jolla oli paljon haasteita seurakuntatyössä. Muun muassa hänen aikanaan jäi
monta jumalanpalvelusta pitämättä sen takia kun kirkkoon ei tullut yhtään sanankuulijaa,
kertovat asiakirjat. Värikkään historiakatsauksen päätteeksi Keränen nosti esiin kahden
pitkäaikaisen seurakunnan työntekijän nimet. -Kanttori Robert Makkosen ja kirkkoherra
Pentti Liimatan työvuosien aikana vakiintui pitkälle nykyisenlainen seurakuntaelämä.
Nykyisin seurakunta on kaikkien seurakuntalaisten seurakunta ja kirkko on yhä keskellä
kylää, Keränen tiivisti seurakunnan nykytilan.

Kolmekymmentä vuotta kansanedustajana, neljä vuotta työministerinä ja kaksi kautta
europarlamentaarikkona toiminut Liisa Jaakonsaari piti tilaisuuden juhlapuheen.
Jaakonsaari muisteli puheessaan kolmen vuoden takaista reformaation 500-vuotisjuhlaa
Taivalkoskella ja käsitteli luterilaisuutta Kalle Päätalon kirjoissa. Hän tarkasteli
muutoksessa olevan maapallon haasteita. –Koko maailma on nyt haastettu erilaisten
diktaattorien toimesta. Nyt tarvitaan kirkkoja ihmisyyden puolustajana. Kirkko on
menettänyt jäseniä mutta kirkon sanoma rauhasta on saanut uutta suosiota. Asioita joihin
on keskityttävä laajasti ovat planeetan suojelu ja lähimmäisenrakkaus. -Kirkkovuoden
teema on itsensä tunteminen ja liturginen väri on vihreä. Nyt arvioidaan itseä ja
elämäntapaa. Ruotsin piispojen manifestissa oli 20 vuotta sitten, että jos kaikilla olisi
Ruotsin elintaso, maailma kestäisi yhdeksän kuukautta. Kuitenkaan häpeä syömisestä tai
liikkumisesta ei ole hyvä. Ei ole tärkeintä mitä pistää suuhunsa vaan mitä suusta tulee
ulos. Sosiaaliseen mediaan on saatava uudet säännöt. Tänään ihmisten välisessä
keskustelussa on liian paljon vihaa ja raivoa. Vihapuhe täytyy katkaista. -Ihmisellä on
vapaus valita, on myös kannettava vapauden tuoma vastuu. Ihmisen täytyy ottaa vastuu
kehittämästään teknologiasta ja robotiikasta. Emme saa hyväksyä esimerkiksi aseita jotka
ampuvat itsekseen tai teknologiaa joka tavallaan mahdollistaa keskustelun
edesmenneiden läheisten kanssa. Joillekin teknologiaa koskeville asioille on sanottava ei.
En halua että keskustelen vanhana robotin kanssa. –Ihmiselämä muuttuu seuraavan 30
vuoden aikana enemmän kuin edellisten 300 vuoden aikana. Lääketieteen, teknologian ja
biotekniikan aloilla keksitään uutta, mutta voi käydä muutenkin. Ikääntymistä
käsittelevässä seminaarissa todettiin että ikääntyminen on taloudellisesti ja poliittisesti
isompi haaste kuin ilmastonmuutos. –Historia kertoo kuinka värikäs ja hieno
selviytymistarina Taivalkosken seurakunnan 140-vuotistaival on ollut. Taivalkosken,
metsäpitäjän seurakunnan tulevaisuuden näen tämän juhlan osanottajia katsoessani valoisana,
Liisa Jaakonsaari totesi kiitellen juhlan nuoria muusikoita kaksivuotiaan seurakuntalaisen
säestäessä puheen viimeisiä lauseita pianolla.

Juhlinta päättyi kirkkoherra Maaria Perälän sanoihin, joissa hän korosti rukouksen
tärkeyttä. -Rukouksen tie on auki, voimme pyytää Jumalalta viisautta, kirkkoherra evästi
juhlakansaa.

LA RESUMETO ESPERANTE

La eklezio de Taivalkoski jubileis sian 140-jarig´on per la muzika programo kiun komponis
taivalkoskia Antamo Tyni, per kantado kaj ludado de dekoj da taivalkoskianoj, per diservo kaj per la jubilea festo kun lunc´o, kafo, prelegoj kaj kantado.

Aini Vääräniemi 11.9.2019

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

83 + = 91