TYRÄJÄRVEN TYRSKYSTÄ MAAILMANMESTARIKSI

TYRÄJÄRVEN TYRSKYSTÄ MAAILMANMESTARIKSI

Juhani Eskolan ja Tapio Räisäsen yhteistyössä kirjoittama kirja mäkihypyn maailmanmestarista Tapio Räisäsestä julkistettiin Päätalo-keskuksessa. Minä, Tapsa syntyi viime kevään ja syksyn aikana. Kirjan vanhimmat tarinat ovat vuodelta 1907 kun Vattu-Paavo lähti Amerikkaan. Uusimmat tarinat ovat tämän vuoden kesältä. Minä, Tapsa on kirja unelman toteutumisesta. Kirja perustuu Tapio Räisäsen muistiinpanoihin, valokuviin ja neljänkymmenen vuoden takaisista huippuhetkistä ja niiden taustoista kertomiseen. Tapio Räisänen on ensimmäinen suomalainen suurmäen maailmanmestari. Hän hyppäsi voittohyppynsä Lahden MM-kisoissa vuonna 1978. Voittohypyt nähtiin videolta kirjan julkistamistilaisuudessa. Lisäksi kuultiin veljesten Asko ja Tapio Räisäsen musisointia.

–Tapio on kirjoittanut suuren osan teksteistä joita muokkasin kirjaan omannäköisikseni, esikoiskirjailija, toimittaja Juhani Eskola sanoo. – Kirjoitusprosessin aikana olin unissanikin mäkihyppytornissa, mutta sitä voittohyppyä en kuitenkaan hypännyt, Juhani Eskola kertoo eläytymisestään kirjan tapahtumiin. –Tapsan maailmanmestaruus oli kova juttu, siitä kertoo muun muassa se, että suuret mediat ovat kiinnostuneita tästä kirjasta 40 vuotta maailmanmestaruuden jälkeen. Tätä kirjaa ei tehty turhaan. Kirjaa tehdessämme olen tajunnut kuinka monipuolinen Tapsan urheilu-ura on ollut. Kymmenottelussa hänen ennätyksensä oli 5500 pistettä. Viime vuonna olisi sillä pistemäärällä tullut 12. sija Kalevan kisoissa, Juhani Eskola ihailee.

Tapio Räisänen kertoo kehittymisestään mäkihyppääjäksi. –Aloitin hyppäämisen seitsemänvuotiaana. Valde-isäni omistaman Tyrävaaran sekatavarakaupan takapihalla oli navetta, joka oli varastona. Tein laudasta ja lumesta navetan katolle hyppyrin, josta hyppäsin muutamia satoja hyppyjä ensimmäisen talven aikana. Rakensimme Tyrävaaran poikien kanssa useammankin hyppyrin kotikylälle, usein myös järvelle päin. Kerran emme huomanneet purkaa hyppyriä ladulta, jota pitkin kyläläiset kulkivat kalalle. Eräs isäntä siinä sitten katkaisi suksensa. Koviovaaralle tehtiin isompi mäki. Sitä tehdessämme huomasimme että Siekkisen Pentti oli kaivinkoneineen läheisellä suolla. Pyysimme häntä tasoittelemaan maastoa. Siitä mäestä hyppäsin yhden talven. Meitä oli kymmenkunta poikaa Tyrävaaralla jotka hyppäsimme. Perustin Taivalkosken Kuohun alaosaston, Tyräjärven Tyrskyn. Järjestin yleisurheilu- ja mäkihyppykilpailuja, joiden osallistumismaksu oli 50 penniä. Niillä rahoilla ostin suksivoidepurkkeja ja palkintoja isän kaupasta. Esimerkiksi kerran mäkihypyn ykköspalkintona oli omena.

Menin keskikouluun 12-vuotiaana ja asuin kirkolla. Katselin kun minusta kolme-neljä vuotta vanhemmat pojat, Erkki Alaloukusa, Härmän pojat, Nevalan Osmo ja Eero hyppäsivät Taivalvaaralla. Itse en uskaltanut hypätä Taivalvaaran 50 metrin mäestä. Teimme Hannu Härmän kanssa oman mäen jossa hyppäsimme aina pimeään asti. Sain kokeilla Hannun mäkisuksia. Ensimmäisen hypyn jälkeen päätin hankkia itsellenikin oikeat mäkisukset. Tilasin keltaiset mäkisukset Karhulta kysymättä isältä ja äidiltä. Nehän tulivat Tyrävaaran postiin jossa Aira-äitini oli postihoitajana. Äiti sanoi ettei puhuta asiasta isälle mitään vaan laitetaan sukset takaisin. Niin tehtiin.

Ensimmäiset mäkisukseni sain 16-vuotiaana. Siihen asti olin harrastanut kaikkia muitakin urheilulajeja. Keskikoulussa opettaja Yrjö Huttunen opetti telinevoimistelua, sitä kävin esittämässäkin juhlissa. Ohjelman rekkiliikesarja kesti 12 sekuntia, tein sen kahdesti pidentääkseni ohjelmanumeroa. -Valitsin mäkihypyn lajikseni 17-18-vuotiaana Sen jälkeen olen elänyt mäkihypyn ehdoilla. Muutot täältä Ouluun, Lahteen, Kajaaniin, kaikki muutokset olen tehnyt sen ehdoilla että voin kehittyä hyppääjänä. Motivaattorina on ollut hyppääjänä kehittyminen. -Valittuani lajikseni mäkihypyn tulin linja- tai postiautolla Matkakestiin ja siitä lähdin sukset olalla Taivalvaaraan. Kuljin Jalavan pihan läpi ja ostin mäkisuksilakkaa. Päiväni saattoi olla sellainen että lähdin Tyrävaaralta postiautoon kello 7.15, hyppäsin päivän Taivalvaaralla ja illalla taas menin postiautolla kotiin. Olin samalla rahastajana autossa mennen tullen. -Lähdin sitten Lahteen opiskelemaan rakennuspiirtäjäksi. Siinä vaiheessa olin jo hypännyt Taivalvaaran 50 metrin mäestä. Kun opitaan hyppäämään aluksi pienestä mäestä, taitojen ja itseluottamuksen kasvaessa tuntuu turvalliselta hypätä suuremmasta ja yhä suuremmasta. Lopulta suurmäki tuntuu yhtä luotettavalta kuin pikkupoikana tuntui kymmenen metrin mäestä hyppääminen. Kun itseluottamus on hyvä, ei tarvitse pelätä.
Lahdessa oli 80 metrin mäki ja ajattelin että onneksi minun ei tarvitse hypätä tuosta mäestä. Kuukauden kuluttua hyppäsin. –Silloin hypättiin hiihtohousut jalassa, pipo päässä tai avopäin ja villapaita päällä. Itävaltalaiset alkoivat kehittää hyppypukuja ja voittivat suurin piirtein kaikki kisat, Suomessa alettiin käyttää pukuja kaksi vuotta myöhemmin.
Lahden MM-kisoissa hypättiin ensimmäisen kerran joukkuekilpailu. Itävalta voitti, Suomi oli toisena. Yksi asia jäi harmittamaan. En päässyt Innsbruckin olympialaisiin vuonna 1976 vaikka näyttöjä oli. Olympialaisten jälkeen olin paras mäkihyppääjä Suomessa, Tapio Räisänen kertoo vaiherikkaasta urastaan mäkihypyn maailman huipulla.

LA RESUMETO ESPERANTE

Taivalkoskia sportisto, skisaltisto Tapio Räisänen publigigis la libron Mi, Tapsa kiun li verkis kune kun j´urnalisto Juhani Eskola. En la libro estas rakontoj de la jaro 1907 kiam la avo de Tapio las´is al Usono. La plej aktualaj rakontoj estas de la lasta somero. La libro rakontas pri la revo kiun la knabo de malgranda vilag´o havis, kaj kiel la revo realig´is. Denove kaj denove Tapio krimpis al la monteto Taivalvaara kaj flugis per la skisaltadskioj malsupren. Fine okazis ke li plej longen la ambauajn partojn de la mondchampionkonkurso saltis. Okazis tiu en la jaro 1978 en Lahti. Komence de la libropublikado oni reiris al la jaro 1978 kaj rigardis la saltadojn pri kiuj Tapio Räisänen estas vaste konata en Finnlando kaj ankau eksterlande en la rondoj de vintrosportado. Nuntempe en Taivalvaara situas La Skisaltadcentro de Tapio Räisänen, kie oni arang´as la naciajn kaj internaciajn skiado- kaj skisaltadokonkursojn.

Aini Vääräniemi 30.11.2018

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

+ 5 = 14