HORSMAN SUKU KOOLLA

HORSMAN SUKU KOOLLA




Horsmalainen, Horsmanvaaralainen, Horsmala – näillä nimillä vanhat asiakirjat kertovat Horsman suvusta, jonka ensimmäinen sukukokoontuminen pidettiin Jokijärven leirikeskuksessa heinäkuun viimeisenä lauantaina. Kokoontuminen koostui historiakatsauksesta, muisteluksista, tietovisasta ja porinoinnista. Seurakunta huolehti tarjoiluista, Kimmo Ikola musiikista, Anna-Kaisa Vääräniemi tekniikasta ja tietovisasta, Anna-Leena Vääräniemi ja Tuomo Horsma olivat tapahtuman järjestäjiä. Paikalla oli satakunta Horsman sukuun kuuluvaa, nuorin heistä vasta kolmen viikon ikäinen, vanhimmat ennen sotia syntyneitä. Horsma-sukunimen omistaa tällä hetkellä 106 henkilöä.

Anna-Leena Vääräniemi muisteli avaussanoissaan Horsman Leena-tädin 1950-luvulla kertomia tapauksia hänen omasta lapsuudestaan edellisvuosisadalta. –Leena-tädin tarinat ovat yhä muistissa. Sanotaan että jokaisen pitäisi tuntea suvustaan vähintään kolme sukupolvea.


Jorma Horsma kertoi muistojaan Horsman mummolasta, Matti-isän kodista. –Muistelen vanhaa Horsmaa, jota ei enää ole. Näin rakennuksen viimeisen kerran kokonaisena joululomalla 1948. Tullessani kesällä 1950 Horsmaan talo oli katkaistu, osa rakennuksesta oli siirretty muualle ja pihapiiriin oli ilmautunut uusi talo, jonka Martti ja Janne Horsma olivat rakentaneet. Asuin sen kesän vanhan talon kamarissa. Myöhemmin kukin omistajista vei oman osuutensa vanhasta talosta muualle. Isä purki oman osansa ja rakensi Mattilan.
Äitini Laura oli Sotkamon kirkkoherran August Mömmön tytär. Hän tuli Metsäkylään opettajaksi vuonna 1933 ja kohtasi isäni Matti Horsman. Minut äiti kävi synnyttämässä Naapurivaaralla äitinsä Sofia Karjalaisen kotitalon saunassa.
Metsäkylän koulu oli kotini 12-vuotiaaksi saakka. Kävin siellä viisi luokkaa koulua, sitten menin Sotkamon yhteiskoulun pääsykokeeseen. Läpäisin kokeen ja kävin siellä oppikoulun ensimmäisen luokan vuosina 1948-49. Äiti lähti takiani mukaan Sotkamoon ja oli opettajana erään talon pirtissä. Matti-isän työt olivat Taivalkoskella ja hän jäikin tänne.
Joululomalla tulimme Horsmaan. Matka oli vaivalloinen, kuljimme hevosella, junalla, linja-autolla ja taksilla. Valona Horsmassa oli uunin piisituli, öljylamppuja, kynttilöitä ja karbidilamppu. Janne ja Martti olivat kaataneet ison hongan ja tehneet sen pölkyiksi rantteella keittiön takana. Piisiin viritettiin honkatuli. Piisin valossa miehet tekivät puhdetöitä, naiset karttasivat villoja toisella puolella pirttiä. Leena-täti kertoi isonvihan aikaisia tarinoita muun muassa Pekka Poutusta ja Saarijärven saaren kuopista, jotka saattavat liittyä isoonvihaan. Joulua vietettiin isossa pirtissä, jossa ruokailtiin ja myös leikittiin. Katsottiin Turkin hihasta tähtiä, pelattiin tammea ja miilua, painittiin ja laulettiin. Päivisin laskettiin mäkeä Kuoppakunnaalla.
Pääsin Martin matkassa käymään Lohijoen savotalla, jonne vietiin jauhokuorma. Koneet kävivät silloin appeen ja heinien voimalla. Jauhot olivat tärkeä osa hevosten ruokintaa. Savotalla oli eräs nuori oululaismies, jonka hänen isänsä oli hommannut metsätöihin pois pahoilta teiltä. Poika ei viihtynyt savotalla. Kuulimme myöhemmin, että hän sairastui, meni lääkäriin Ouluun, sai jostain aseen ja surmasi naispuolisen taksikuskin.
Palattuamme joululomalta Sotkamoon äiti huomasi Opettaja-lehdestä että Rovaniemen Saarenkylällä oli opettajan paikka auki. Hän haki paikkaa ja muutimme Rovaniemelle. Menin syksyllä 1949 Rovaniemen ensimmäiseen oppikouluun. Nykyisin rakennuksessa on vapaan sivistystyön opisto. Kävin keskikoulun ja menin Lyseonpuiston lukioon josta kirjoitin ylioppilaaksi vuonna 1957. Armeijan jälkeen opiskelin Oulun Opettajakorkeakoulussa kansakoulunopettajaksi. Muun muassa presidentti Martti Ahtisaari on käynyt saman koulun. Valmistuttuani olin kaksi vuotta Suomussalmen Perangan koululla, sitten olin opettajan virassa Kittilässä Könkään koululla eläköitymiseeni vuoteen 1991 saakka. Nyt vietän eläkepäiviä Akaan Toijalassa, Jorma Horsma kertoi.


Marjatta Saloranta muisteli nuoren opettajapariskunnan kokemuksia Horsman koululta, jonne hän miehensä Sepon kanssa saapui koulun valmistuttua vuonna 1959. –Uuden koulun toiminnan aloittaminen oli aikamoinen homma, kaikki mahdollinen käyttövälineistö piti tilata. Ensimmäisenä vuonna koululla ei ollut sähköä. Vesi tuli hetteestä. Vauvan vaippapyykit kiehutettiin vadissa. Vuoden kuluttua pidettiin valojuhlat, kun saatiin sähköt. Siihen aikaan ei vielä televisio näkynyt Pohjois-Suomessa. Toivoinkin että koululle hankittaisiin rainakone, jolla voitaisiin näyttää lapsille kuvia eri puolilta maailmaa. Ajattelin että lämmitän johtokunnan myöntymään rainahankintaan. Johtokunnan kokouksissa oli aina hyvät kahvit, nyt laitettiin herkulliset leivokset. Johtokunnan jäsenet saapuivat koululle, jotkut hevosella, jotkut traktorilla. Menin mukaan kokoukseen ja näytin johtokunnalle rainoja Metsäkylän koululta lainaamallani rainakoneella ja esitin samanlaisen hankkimista Horsman koululle. Mieheni Seppo oli johtokunnan puheenjohtaja. Hän kysyi muulta johtokunnalta: ”Voidaanko tilata rainakone?” Horsman Janne kopautti ryhmysauvallaan lattiaan ja sanoi: ”Höpötystä!” Eipä siinä auttanut muu kuin kestää pettymys. –Seuraavana vuonna koululle saapui tarkastaja Reino Rasi. Keittäjä Lahja Pitkänen laittoi hyvät ruuat ja hänen miehensä talonmies Eino Pitkänen pesi tarkastajan auton. Palveltiin hyvin, että saataisiin rainakone. Pyynnöstäni tarkastaja kävi puhuttelemassa maantien varrella asuneet johtokunnan jäsenet kuinka tärkeää kone olisi saada opetusvälineeksi. Seuraavassa kokouksessa saimme johtokunnan hyväksynnän rainakoneen hankkimiseen.
Oppilaat olivat ihania, mahtavia. Monen kanssa on pidetty yhteyttä. Anna-Leena oli kuin äiti luokassa, yhtä aktiivinen kuin nytkin. Tuomosta on tullut kirjailija, onneksi hän lahjoittaa kirjojaan minulle. Muistan kuinka kaunis lauluääni oli eräällä oppilaalla, Vuokko Tauriaisella. Pyysin hänen äitiään tulemaan koulun juhliin kuulemaan miten hyvin hänen tyttärensä laulaa. Oli 1960-luvun alku, isäni oli tullut luoksemme talvilomalle. Koululla oli äitienpäivien kenraaliharjoitukset. Sanoin isälleni: ”Kuuntele!” Vuokko jopa opetti minullekin erään virsikirjassa olevan laulun jota en ollut kuullut missään koskaan laulettavan. Hänen oma äitinsä oli laulun opettanut: ”Oi Jeesus siunaa äitiä, suo rauhan, onnen päiviä. Pois pyyhi murheen kyyneleet, hyväksi kaiken Jeesus teet. / Kun äiti meitä palvelee ja puolestamme rukoilee, niin kuule äidin huokaus ja anna huoliin lohdutus. / Näin ole hyvä äidille ja turva meille kaikille. Suo ettei meitä mikään saa sinusta Jeesus erottaa. / Nyt kädet yhteen liitämme ja äidistämme kiitämme. Lahjoita Jeesus laupias äidille ilo autuas.” Olimme Horsman koululla seitsemän vuotta. Kyllä meillä oli hyvä yhteistyö Lahja ja Eino Pitkäsen kanssa. Lahja keitti mainiot ruuat ja Eino hoiti talonmiehen työt. Koulu oli kylän keskus. Siellä pidettiin kerhoja, siellä oli kirjasto, pidettiin neuvolaa, lääkärinvastaanottoa ja maakirkkoa, vieraita syötettiin, juotettiin ja nukutettiin. Oli ilo tehdä työtä Lahjan ja Einon kanssa.
Mutta yksi asia pitäisi korjata. Taivalkoski on aivan unohdettu, mediassa pitäisi Taivalkoskea pitää esillä enemmän. Esimerkiksi Kalevan sääsivulla, jossa on koko sivu asiaa ja ennustuksia päivän säätilasta eri paikkakunnilla, on kyllä Taivalkoski merkitty karttaan mutta koskaan en ole nähnyt Taivalkosken kohdalla minkäänlaista lämpötilamerkintää, Horsman koululla opettajana ollut Marjatta Saloranta harmitteli.


Tuomo Horsma esitti Horsman suvun historiaa 1600-luvulta lähtien. Tiedot pohjautuivat asiakirjoihin, Puhoksen ja Metsäkylän kyläkirjoihin ja yksityisten sukututkijoiden tietoihin.
-Simo Simonpoika Halonen on Horsman suvun esi-isä, mutta hän ei ole asunut päivääkään Horsmanvaaralla. Hän syntyi vuonna 1681 ja kuoli vanhuuden vaivoihin Korpisella 26.1.1754. Hän oli saapunut Pudasjärven Puhoksenkylän vanhaan Mannilaan rengiksi. Hän avioitui Turpeisen talon lesken Anna Siiran kanssa. Liitto oli lapseton. Anna kuoltua Simo Simonpoika Halonen – Turpeinen haki nuoren piikatytön Puhokselta vaimokseen. Tuo tyttö oli Elina Matintytär Keränen (s. 23.2.1712) ja hänet vihittiin Simo Halosen kanssa 15.1.1738. Turpeisessa heille syntyi tyttö Kaarina eli Catarina 20.8.1738. Perhe oli vielä 1740-luvun alussa Turpeisessa mutta vuonna 1745 he ovat itsellisten joukossa Korpisen kylässä, siellä alkuun Lehtolan taloon merkittyinä. Olli eli Olof syntyi 16.2.1753, hänet. kastettiin Korpisen kylässä.
Jäätyään leskeksi Elina palasi lastensa kanssa Korpiselta Puhokselle ja elätti perheensä piiantöitä tekemällä Puhoksen taloissa, ainakin Mannisessa ja Hyttisessä. Kuolemansa aikoihin hän oli Olli-poikansa perheen kanssa Hyttisessä. Elina kuoli kivulloisena, nivelsärkyjen vaivaamana lokakuussa 1780. Haudan lepoon hän pääsi vasta jouluaattona.
Kaarina-tyttärestä tuli emäntä Metsä-Manniseen eli Metsäkylän Vanhalaan. Hän avioitui 27.12.1762 Påhl Påhlinpoika Mannisen kanssa, joka oli syntynyt 14.9.1730. Heille syntyi neljä poikaa ja kaksi tyttöä. Påhl hukkui 17.5.1762, Kaarina kuoli pistokseen 1.5.1784.

– Valtion toimesta alettiin tukea uudistilojen perustamista väestöpoliittisista ja taloudellisista syistä1700-luvun puolivälin jälkeen. Uudisraivaus alkoi 1700-luvun loppupuolella lisääntyä ja suuntautua yhä enemmän asutun alueen ulkopuolelle.
Ensimmäinen merkintä Horsman uudistilasta on asiakirjoissa vuosilta 1785-1790.
Asiakirjojen perusteella Olli Simonpoika Halonen (1753-1805) vaimonsa Briitta Pekantytär Kinnusen (s.1750 Puolangalla) ja lastensa kanssa muutti Puhoksen Hyttisestä Horsmanvaaralle. Tätä Ollin muuttoa on sukupolvesta toiseen muisteltu, että Olli saapui kylmään korpeen kontti selässä ja lapset kontissa, Tuomo Horsma aloittaa katsauksensa Horsman suvun historiaan.

LA RESUMETO ESPERANTE

La familio Horsma kunvenig´is fine de julio en la tendarcentro de Jokijärvi. Pli ol cent membroj de la familio c´e-estis. Oni audis kiuj oni estas kiam Tuomo Horsma prelegis pri la familianoj de la 1600-jarcento g´is hodiau. Jorma Horsma rakontis pri siaj memoraj´oj de la infaneco kiam li log´is en la lernejo de Metsäkylä kie lia patrino Laura Horsma laboris kiel instruistino. Marjatta Saloranta instruis en la lernejo de Horsma dum sep jaroj de 1959 kiam la lernejo estis j´us konstruita. S´i rakontis pri pluraj interesaj aferoj dum sia kunvivo kun la vilag´anoj kaj la lernejanoj. Anna-Leena Vääräniemi, Anna-Kaisa Vääräniemi kaj Tuomo Horsma arang´is la kunvenon.

Aini Vääräniemi 24.8.2018

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

23 − 15 =