SUOMI 100 -VIIKKO TAIVALKOSKELLA

SUOMI 100 –VIIKKO TAIVALKOSKELLA

Maamme juhlavuoden tapahtumat Taivalkoskella huipentuivat Suomi 100 –viikkoon, jonka tilaisuuksiin osallistui toistatuhatta taivalkoskelaista. Pääjärjestäjänä Taivalkosken kunnan tapahtumissa toimi kulttuurituottaja Virve Seiteri. Taivalkosken seurakunnalla oli suuri rooli tapahtumien järjestämisessä kirkkoherra Tuomo Törmäsen johdolla. Lisäksi järjestelyihin osallistuivat veteraanijärjestöt ja monet yhdistykset, yritykset ja yksityishenkilöt.

Juhlaviikon sunnuntaina alkoivat seurakunnan Kauneimmat joululaulut –tilaisuudet Metsäkylän Rakkulassa pidetyllä tapahtumalla. Kanttori Emmi Muhola ja pastori Matias Muhola laulattivat metsäkyläläisiä hartaustuokioiden täydentäessä laulujen sanomaa.





Päivää vaille satavuotiaan Suomen kunniaksi järjestettiin taivalkoskelaisten yhteiset juhlakahvit Kalle Päätalon torilla. Kunnanjohtaja Jukka Mikkonen ja kirkkoherra Tuomo Törmänen juhlivat yhdessä kuntalaisten kanssa Jurmun Maa- ja kotitalousseuran tarjoilemien torikahvien merkeissä.




Itsenäisyyspäivä oli täynnä juhlaa ja kunnioitusta heille, jotka taistelivat sodissa maamme itsenäisyyden puolesta. Heistä 145 taivalkoskelaista menetti henkensä taisteluissa tai menehtyi sotavammoihin. Itsenäisyyspäivän aamun valjettua sankarihautausmaalle järjestäytyi saman verran monenikäisiä taivalkoskelaisia kunniavartioon. Kirkon edessä oli lisäksi satamäärin yleisöä kunnioittamassa sankarivainajien muistoa ja hiljentymässä seuraamaan kunniavartiota seppeleenlaskuineen.

Itsenäisyyspäivän jumalanpalveluksessa palvelivat kirkkoherra Tuomo Törmänen, pastori Matias Muhola, kanttori Emmi Muhola, diakonissa Heidi Keränen, suntio Eila Majava ja kirkkokuoro. Lukukappaleet lukivat kirkkovaltuuston varapuheenjohtaja Ulla Majava ja veteraanijärjestöjen edustaja Raimo Aro. Rukouksissa ja kolehdinkannossa avustivat Ritva Ihme, Annu Luokkanen, Aimo Kortetjärvi ja Kauko Kumpumäki.
Kirkkoherra Tuomo Törmäsen Matteuksen evankeliumiin ja Mooseksen kirjaan pohjautuvassa juhlasaarnassa kuvattiin myös Väinö Linnan Pohjantähden alla –romaanin Jussi Koskelan ja hänen perheensä elämää Suomen itsenäistymiseen johtaneiden tapahtumien vuosikymmeninä.

-Kovin usein Suomen historiassa miesten ja naisten on täytynyt aloittaa elämän rakentaminen tyhjästä. Asenne on ollut: ”Alussa olivat suo, kuokka – ja Jussi”.
Kovalla työllä, uurastuksella ja vastuunkantamisella tämä maa on rakennettu. Kestävä rauha rakennetaan arjen toimissa ja vastuissa. Mitä arvokkainta tulevaisuuden rakentamista ovat normaalit arjen asiat, kuten lasten kasvattaminen, läheisistä huolehtiminen, työtehtävien huolellinen hoitaminen, vaaleissa äänestäminen ja yhteiskunnallisten vastuiden hoitaminen, Tuomo Törmänen listaa.

-Suomalaisuuteen ei ole perinteisesti kuulunut oman työn ja ansioiden liiallinen kehuminen. Kiitollisuus on usein piiloutunut hiljaiseen tyytyväisyyteen ja hyvän olen tunteeseen. Näin kokivat myös Linnan romaanin Koskelan Alma ja Jussi. Omin käsin he torppansa rakensivat ja suosta pellot raivasivat. Vuosien raskas työ kannatti. Helpolla ei päässyt. Väinö Linna kuvaa koskettavalla tavalla kuinka Jussi ja Alma kokivat hiljaista ja vaatimatonta kiitollisuutta elämän rakentumisesta:
”Kun kevätilta sitten pimeni, he lähtivät kotiin. Toisinaan he kuitenkin seisoivat vielä rakennuksella niin kuin pienen hartaushetken pitäen. Ne harvat vuorosanat, joita siinä lausuttiin, koskivat aina ihan asiallisia seikkoja, mutta mieli ei ollut niissä kiinni. Heissä valitsi sanaton hyvänolon tunne, jonka ruumiin väsymys liensi melkein hartaudeksi.”

-Suomen itsenäisyyden ensimmäiset sata vuotta ovat vertaansa vailla oleva menestystarina. Sata vuotta sitten Suomi oli köyhä ja kehittymätön maa. Merkittävä osa syntyneistä lapsista kuoli ensimmäisten elinvuosien aikana. Luku- ja kirjoitustaito eivät olleet itsestäänselvyyksiä. Monet kokivat nälkää ja puutetta elämän perustarpeista. Eriarvoisuus oli räikeää. Perhetausta ratkaisi elämän mahdollisuudet, kirkkoherra Tuomo Törmänen luetteli sadan vuoden takaisen Suomen oloja.

-Tänä päivänä Suomi on monilla mittareilla arvioituna maailman turvallisin, vaurain ja kehittynein maa. Tänä päivänä on oikeasti etuoikeus syntyä Suomeen. Asiat ovat Suomessa keskimäärin hyvin, kuitenkin maassamme on myös toisenlainen todellisuus. Hyvinvointi ei jakaudu oikeudenmukaisesti ja tasaisesti. Se, että suurella osalla kansaa menee hyvin, ei riitä. Ei saisi olla niin, että toisen arki on toisen elämän suurin unelma. Heikoimmista huolehtiminen on suomalaisten yhteinen vastuu. Köyhyys, puute, toivottomuus ja tuska ovat aivan liian monen todellisuutta tänäänkin.

-Vauraus maassamme lisääntyy mutta se ei jakaudu oikeudenmukaisesti. Jokainen syrjäytynyt nuori on liikaa. Syrjäytyminen on epäinhimillistä. Jokainen yksinäinen vanhus on liikaa. Kenenkään ei pitäisi joutua kokemaan yksinäisyyttä. Nyt olisi syytä muistaa veteraanisukupolven tunnuslause ”kaveria ei jätetä”. Se on mitä suurinta lähimmäisenrakkautta. Meitä kutsutaan tänään palvelemaan toinen toistamme. Kristus on meille täydellinen esimerkki palvelemisesta. Palveleminen on syvimmiltään rakkautta.

-Yhdessä tämä maa on rakennettu. Se on ollut työtä, jolla on ollut Jumalan siunaus. Tänään saamme olla kiitollisia menneiden sukupolvien työstä rauhan ja sodan todellisuudessa. Tänään meidän on syytä olla kiitollisia veteraanisukupolven työstä isänmaamme hyväksi. Veteraanisukupolven miehet ja naiset niin rintamalla kuin kotirintamalla kantoivat vastuuta ja olivat valmiit uhraamaan oman elämänsä isänmaan vapauden edestä. Sodan jälkeen veteraanisukupolvi vielä jälleenrakensi maan ja loi perustan hyvinvointiyhteiskunnalle. Ilman sankarivainajien uhria meillä ei olisi tänä päivänä itsenäistä isänmaata ja rauhan aikaa. Meidän nuorempien sukupolvien edustajien tehtävänä on nyt vuorostamme kantaa vastuuta isänmaamme tulevaisuudesta niin, että sadan vuoden päästä voidaan todeta meidän tehneen osamme, Tuomo Törmänen kiittää veteraanisukupolvea ja kehottaa tämän päivän ihmisiä vastuunkantoon.

-Tänään isänmaamme Suomen 100-vuotisitsenäisyyspäivänä saamme olla kiitollisia Jumalan moninaisesta hyvyydestä. Jumala antaa meille tulevaisuuden ja toivon. Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kärsimyksen, ristinkuoleman ja ylösnousemuksen tähden Jumala, elämän ja kuoleman Herra, antaa meille tulevaisuuden ja toivon myös synnin ja kuoleman todellisuudessa. Kristuksessa meillä on uskon todellisuudessa lahjana kaikki. ”Ihana maa on tullut osakseni, kaunis perintö on minulle annettu.” Tuomo Törmänen päätti saarnansa Vanhan testamentin psalmiin.

Juhlat jatkuivat seurakuntatalon kahvitilaisuudella. Juhlapuheen piti kunnanvaltuuston puheenjohtaja Osmo Buller.

-Suomen sataan itsenäisyyden vuoteen on sisältynyt paljon iloa ja tuskaa. On koettu sekä suuria hetkiä, joita sukupolvienkin jälkeen muistamme ylpeydellä, että myös katkeria vaiheita, joiden emme halua enää koskaan toistuvan. Nyt saamme kuitenkin todeta, että siitä köyhästä Pohjan perukasta, joka 6. joulukuuta 1917 julistautui itsenäiseksi, on tullut yksi maailman kehittyneimmistä maista. Sata vuotta sitten Suomea ei muualla maailmassa juuri tunnettu, mutta tänään sitä pidetään monessa asiassa esikuvana. Tämänpäiväiseen juhlaamme yhdytäänkin ympäri maailmaa valaisemalla sinivalkoisin värein Rooman Colosseum, Rio de Janeiron valtava Kristus-patsas ja monet muut kuuluisat paikat ja nähtävyydet, Osmo Buller kuvaa Suomen sadan vuoden taivalta.

-Mikä on ollut se voima, jonka avulla olemme nousseet etujoukkoon? Olisiko se se kuuluisa sisu, joka suomalaisiin liitetään ja jota täysin vastaavaa sanaa ei muissa kielissä ole? Karujen luonnonolojen keskellä sisua on ilman muuta tarvittu Saarijärven Paavon tapaan, joka ei lannistunut, vaikka sadon vei ensin tulva, sitten raekuuro ja lopulta halla. Sisu oli myös se voittamaton ase, jonka turvin suomalainen sotilas puolusti maataan ja pelasti sen itsenäisyyden ja jonka turvin myös kotirintama kesti sotien koettelemukset.

-Kaiken edistyksemme perusta on kuitenkin ollut sivistys. Kansallinen filosofimme ja herättäjämme J.V. Snellman kirjoitti vuonna 1840: “Suomi ei voita mitään väkivallalla, sivistyksen voima on sen ainoa pelastus”. Sivistyksen tärkeyttä painotettiin jo ennen Snellmania ja siitä saamme erityisesti kiittää reformaatiota, jonka 500-vuotisjuhlaa olemme tänä vuonna viettäneet. Mikael Agricola julkaisi vuonna 1543 ensimmäisen suomenkielisen kirjan, “ABC-kirjan”, joka alkaa sanoilla “Opi nyt vanha ja nuori”. Näin jo ensimmäisen suomenkielisen kirjan ensimmäisellä rivillä julistettiin toimintaohjelma, joka pätee yhä. Varsinkin itsenäisyyden aikana tuota kansansivistyksen ohjelmaa on tarmokkaasti toteutettu perustamalla kouluja aina kiertokouluista yliopistoihin saakka, kirjastoista puhumattakaan, ja niukkuudenkin keskellä niiden toimintaedellytykset on aina koetettu ensiksi turvata. Näin tulee olla nykyisinä rikkainakin aikoina, sillä se on investointia tulevaisuuteen. Se on kantanut ja aina kantaa suuren hedelmän.

-Snellman opetti, ettei sivistys ole vain kansallinen tehtävä, vaan se vie koko ihmiskunnan kehitystä eteenpäin ja on sen osa. Suomen itsenäisyysjulistuksessakin itsenäisyyttä perusteltiin sillä, että Suomen kansa voisi täyttää sekä kansallisen että yleisinhimillisen tehtävánsä. Olemme vuorovaikutuksessa muiden maiden ja kansojen kanssa. Saamme heiltä ja annamme heille. Tässä vuorovaikutuksessa kehittyy ja rikastuu myös suomalaisuus. Nykyisin vuorovaikutus on paljon laajempaa ja vilkkaampaa kuin Snellmanin aikaan. Suomalaiset matkustavat, opiskelevat ja työskentelevät ulkomailla suurin joukoin. Maamme on osa Euroopan unionia ja toimii Yhdistyneissä kansakunnissa ja muissa kansainvälisisissä järjestöissä. Vuorovaikutuksen näyttämönä on myös oma koti-Suomemme, jossa asuu yhä enemmän muista maista tulleita.

-Maahanmuuttajia ja erityisesti pakolaisia katsotaan joskus epäillen, jopa vihamielisesti. Saatetaan huolestua arvojemme, tottumustemme ja tapojemme puolesta, suomalaisuuden puolesta. Maahanmuuttajia on kuitenkin aina ollut ja monet heistä ovat meille nykyihmisille suuria suomalaisia. Ajatelkaamme vaikkapa kahta suomalaisuuden ikonia, Maamme-laulua ja Helsingin Senaatintoria. Kansallislaulumme säveltäjä ja Senaatintorin suurten rakennusten suunnittelija olivat saksalaisia maahanmuuttajia. Kukapa tietää, millaisia ylpeyden aiheita meille vielä tuottavatkaan jotkut niistä, jotka ovat äsken paenneet sotaa ja sortoa ja saaneet turvapaikan Suomesta.

-Suomalaisuuden tärkein turva ja perusta on suomen kieli. Snellman kirjoitti: “Arvellaan ehkä: äänne kuin äänne, kieli kuin kieli, ne vain ilmaisevat eri tavoin samoja ajatuksia. Mutta ihminen ei ilmaise sanoissaan vain ajatuksiaan, hän uskoo ja tuntee, tietää ja tahtoo sanoissaan, hänen ajatuksensa, hänen koko järjellinen olemuksensa liikkuu ja elää kielessä. Kuinka siis voisikaan kansakunnan henkisyys ilmaista itseään millään muulla kielellä kuin omalla?” Jos haluamme puolustaa suomalaisuutta, meidän tulee puolustaa suomen kieltä. Siksi syyrialainen pakolainen, joka ponnistelee oppiakseen kielemme, rakentaa suomalaisuuden tulevaisuutta, kun taas kantasuomalainen, joka keikaroi englannilla, vaikka siihen ei olisi mitään tarvetta, murentaa sitä.

-Me juhlimme maata, joka on korkeasti kehittynyt ja sivistynyt. Me juhlimme maata, jossa saamme ajatella ja puhua vapaasti, toinen toistamme kunnioittaen. Me juhlimme maata, jossa meillä silti on vielä paljon tekemistä, sillä kaikkien asiat eivät ole hyvin eikä tasa-arvo vielä toteudu joka suhteessa. Saamme kuitenkin koettaa parantaa kaikkia puutteita suomalaisen kansanvallan kautta, joka perustuslakiimme on ankkuroitu. Me saamme tämän tehdä sen uhrin ansiosta, jolla yli 90 000 kaatunutta lunasti itsenäisyytemme kolmessa sodassa. Se uhri on meille kuolematon haaste.

-Rakas kotimaamme! Taivalkosken kunta ja taivalkoskelaiset toivottavat Sinulle onnea ja menestystä, kun lähdet itsenäisyytesi toiselle vuosisadalle, Osmo Buller päättää puheensa onnitteluihin.


Päivän suurtapahtumat jatkuivat kirkossa Jukka Kuoppamäen konsertilla. Tutut laulut saivat uutta sisältöä Kuoppamäen kertoessa laulujen synnystä. Monen laulun sanat kuvaavat asioita, joita taiteilija näki esiintymismatkojensa aikana eri puolilla Suomea, Ruotsia ja Puolaa. Laudat pohjoissuomalaisen autiotalon ikkunoissa synnyttivät laulun ´Kiskot vievät etelään´. Hotellihuoneessa avatun Raamatun kohta innoitti tekemään laulun ´Valtatie´, jossa todetaan että ihmisellä ei ole pysyväistä asuinsijaa. Saksassa pappinakin toiminut muusikko Jukka Kuoppamäki ja kosketinsoittaja Jukka Ruusumaa vetivät Taivalkosken kirkon täyteen yleisöä. Konsertin jälkeen Kuoppamäki kiiruhti Linnan juhliin.

Juhlapäivän päätteeksi seurakunnan järjestämä soihtukulkue kirkonmäeltä Jylykäs-Jakin kiekeröön Kaakkurivaaran siunauskappelille valaisi kirkonkylää yli viidenkymmenen soihdunkantajan voimin. Kirkkoherra Tuomo Törmäsen kappelilla pitämässä hartaudessa kuultiin katsaus itsenäisyyspäiväkynttilöiden historiasta.

-Kynttilöiden sytyttäminen ikkunalle on perinne 1700-luvulta Ruotsin vallan ajalta. Kynttilöillä juhlistettiin kuningasperhettä heidän merkkipäivinään tai heidän vieraillessaan Suomessa. 1800-luvun lopun sortovuosien aikana kynttilöitä alettiin polttaa Runebergin päivänä viidentenä helmikuuta vastalauseena venäläistämistoimille.
Suomessa perustettiin vuonna 1914 jääkäriliike, jonka tavoitteena oli irrottaa Suomi Venäjästä. Aate oli alkuaikoina tulenarka, ja kun nuoret miehet matkasivat jääkärikoulutuksiin Ruotsin kautta Saksaan, kaksi kynttilää ikkunalaudalla viestitti heille, että talo on turvallinen majapaikka jääkäreille.

Kun itsenäisyyspäivä syksyllä 1919 vakiinnutettiin joulukuun kuudenteen päivään eduskunnan päätöksellä, siirrettiin myös kynttilöiden poltto tuolle päivälle ja se perinne on jäänyt elämään.

Päivän tuokiokuvia: Lauri Turpeinen esitti suomalaisia lauluja kanttori Emmi Muholan säestäessä.

Itsetehdyissä kansallispuvuissa juhlivat Maija Tyni, Tuulikki Vääräniemi ja Liisa Päätalo.

Itsenäisyyspäiväjuhlien jälkeen kirkkoherra Tuomo Törmänen nimitettiin myös lääninrovastiksi.

LA RESUMETO ESPERANTE

Dum la tuta jaro okazis festoj rilate al centjarig´o de Finnlando. Ronde de la sendependectago, la 6-a de decembro okazis tutsemajnan festadon diversflanke de la komunumo Taivalkoski. La prezidanto de la komunestraro, antaua g´enerala direktoro de UEA Osmo Buller faris festparoladon por la komunlog´antoj dum la jubilea kafo.

Aini Vääräniemi 19.12.2017

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

+ 54 = 62