JUHLAT JURMUSSA – METSÄSTYSSEURATOIMINTAA 50 VUOTTA

JUHLAT JURMUSSA – METSÄSTYSSEURATOIMINTAA 50 VUOTTA

Metsästysseura Jurmun Riistamiehet ry vietti 50-vuotisjuhlaa ja peijaisia Jurmun koululla viime sunnuntaina.

Seuran naisporukka esitti tilaisuuden aluksi Metsämiesten laulun. Veikko Heikkala kertoi seuran historiaa. Lopuksi pidetyn huutokaupan meklarina toimi Matti Heikkala. Jurmun maa- ja kotitalousseura vastasi juhlan tarjoiluista. Juhlaväen joukossa oli viisi jo perustamiskokouksessa mukana ollutta seuran jäsentä. Nyt seurassa on noin 80 jäsentä, joista nuorimmat ovat 15-vuotiaita.


Matti Väätäjä ja Veikko Heikkala osallistuivat seuran perustamiskokoukseen vuonna 1967, samoin kymmenen vuotta puheenjohtajana ollut Taisto Sorvari sekä Reijo Väätäjä. -Pohjatyötä alettiin tehdä jo vuosia aiemmin. Tarve metsästysseuran perustamiselle syntyi, kun kylällä alkoi käydä etelästä metsästäjiä. He vuokrasivat yksityisiltä metsästysmaita sillä seurauksella, että näytti ettei kyläläisillä ole enää rääpyä käydä metsällä. Herättiin perustamaan oma seura, joka alkoi tehdä metsästysvuokrasopimuksia maanomistajien kanssa, Veikko Heikkala kertoo historiakatsauksessaan.

–Opettaja Eero Hirvonen oli kaiken takana. Hän alkoi touhuta metsästysseuraa ja otti selvää miten piti toimia. Hän pyysi mukaansa Reijo Väätäjän ja minut kirkolle riistanhoitoyhdistyksen kokoukseen, jossa jätimme seuran perustamislupa-anomuksen. Silloin vuonna 1966 emme onnistuneet. Häme Aappo tyrmäsi ajatuksen ja sanoi, että Taivalkoskella on jo tarpeeksi metsästysseuroja. Emme tyytyneet siihen ja Eero Hirvonen jatkoi työtä seuran perustamisen eteen.
Seuraavana vuonna pidettiin Jurmun Riistamiehet ry:n perustava kokous. Perustajajäseniä olivat autoilija Paavo Pukkinen sekä maanviljelijät Antti Keskitalo ja Kalle Uusitalo. Ensimmäisessä johtokunnassa puheenjohtajana oli Paavo Pukkinen, varapuheenjohtajana Yrjö Parviainen, muina jäseninä Eero Hirvonen, Lauri Keskitalo, Tuomas Keskitalo, Antti Keskitalo, Heikki Arola, Kaarlo Koskela, Toivo Lukkari ja Kalle Uusitalo.

– Alkuun kokoukset olivat hyvinkin värikkäitä, kylällä oli siihen aikaan persoonia, jotka tohtivat sanoa mielipiteensä niin kuin se oli. Isossa porukassa oli monta mielipidettä ja sääntöjäkin muutettiin melkeinpä joka vuosi. Nykyään väki on niin yksituumaista, ettei väittelyjä synny. Alkuaikoina seura oli kylän ainut, kunnes Parviaiseen ja Raappanansuolle perustettiin omat seurat 1990-luvulla.

-Ensimmäisinä vuosina hirviä ei pyydetty ollenkaan. Vasta 1960-70-lukujen vaihteen tienoilla myönnettiin ensimmäinen hirvilupa. Kannan kasvaessa lupia saatiin lisää niin että vuonna 1983 seuralla oli luvat kolmen aikuisen hirven ja kahden vasan kaatamiseen. Eniten lupia oli 1990-luvun alkuvuosina, enimmillään 21 lupaa. Silloin kiikkui paraallaan yhdeksän roppia nylkyliterillä. –Minun hommana oli kauan hirvien haku pois metsästä. Laitoin mönkijän vuonna 1988 ja seuraavana vuonna alettiin vetää ropit mönkijällä tien varteen. Jouduin jäämään terveyssyistä pois hirviporukasta. Meni monta vuotta että lauantaiaamuisin heräsin samaan aikaan kuin hirvihommiin lähtiessä. Akkunasta piti seurata milloin hirvimiehet lähtevät liikkeelle ja milloin menevät liiterille. Oli erittäin mielenkiintoista olla mukana hirviporukassa. Nautin yhteishengestä joka kokosi porukkaa yhteen. Hirvihomma on melkein ainut toiminta kylällä, joka kokoaa ihmisiä laajasti toimimaan yhdessä, Veikko Heikkala sanoo.
Perustamiskokouksessa mukana olleista Taisto Sorvari on yhä vahvasti mukana metsästystoiminnassa. -Halusin kuitenkin jäädä pois puheenjohtajuudesta ja antaa tilaa nuorelle puheenjohtajalle. Käyn metsällä, tänäkin syksynä tuli monta kaatoa, Taisto Sorvari kertoo.
Reijo Väätäjä muistelee metsästysseuravuosiaan haikeana. -Hirvenmetsästysaika oli vuoden parasta aikaa, sitä aina odotettiin. Minulla oli hieno koira, sitäkin kaipaan. Muistot ja metsästysseuran tuoma yhteisöllisyys ovat asioita, joita on mukavaa muistella, Reijo Väätäjä sanoo.

Kuvassa metsästysseuran päänaatikoita, metsästyksenjohtaja Olli Väätäjä, sihteeri Hannu Hyttinen, puheenjohtaja Tauno Parviainen ja toiminnassa mukana alusta saakka ollut Veikko Heikkala.
Jurmun Riistamiehet ry:n puheenjohtaja Tauno Parviainen on ollut seurassa mukana kuusitoista vuotta. Hänellä on nyt meneillään ensimmäinen puheenjohtajakausi. –Kaikki on uutta, mutta asiat on saatu hoidetuksi. Tämä on niin hyvä porukka, että ohjeita tulee pyytämättäkin, varsinkin entiseltä puheenjohtajalta Taisto Sorvarilta. Hirviporukassa parasta on yhdessäolo ja porukkahenki. Tykkään kovasti, se on erilaista kuin yksin metsästäessä. Mehtämies olen ollut ikäni ja nyt olen ollut kolme vuotta hirvihommissa, tuore puheenjohtaja Tauno Parviainen kertoo.

Seuran sihteerinä on ollut vuodesta 2014 lähtien Hannu Hyttinen. –Olen ollut seuran jäsen 12-vuotiaasta asti. Isäni Juha Hyttinen oli seuran puheenjohtaja ennen Taisto Sorvaria. Pienestä pitäen olen käynyt isän kanssa metsällä ja kasvanut tämän seuran toimintaan. Olen tykännyt aina kulkea metsällä sekä yksin että porukassa. Seurassa on hyvä porukka, sanahelinöitä ei nykyään ole kuulunut, Hannu Hyttinen kiittää. Ennen Hyttistä seuran sihteerinä oli Reino Salmirinne.

Jurmun Riistamiehet ry:llä on ollut kaksi metsästyksen johtajaa vuosikymmenten aikana. Yrjö Korteslahti johti metsästystä vuoteen 1995 saakka, sen jälkeen Olli Väätäjä on hoitanut johtajuutta. –Vuoden kohokohta on hirvenmetsästyksen alkaminen. Täällä on hyvä porukka, on mukavaa olla johtajana. Yhdessäolo on parasta hirvihommissa. Itselläni ei ole koiraa, mutta on ollut hyvää tuuria metsällä ollessa, kymmeniä hirviä kaatanut tarkka-ampujaksi mainittu Olli Väätäjä sanoo. -Tulin hirviporukkaan 1980-luvun puolivälissä. Siihen aikaan karttoja piirrettiin käsin, nyt puhelimet ovat helpottaneet kaikkea toimintaa. Lakipykälien suhteen oli paljon työtä ennen. Kaadetuista vasoista piti viedä tiedot nimismiehelle ja kaatopaikka piti merkitä karttoihin tarkkaan. Lisäksi vasan leukaluut piti viedä tarkastettavaksi ja näin todistettiin että kaadettu eläin oli vasa.

Veikko Heikkala, 1980-luvulla seuran sihteerinä toiminut Mikko Ylitalo ja seuran tarkka-ampujana tunnettu metsästyksenjohtaja Olli Väätäjä muistelevat 1980-luvun värikkäitä kokouksia ja metsästyksen raportointikäytäntöjä ennen kännykkäaikaa.

Matti Heikkala on hoitanut seuran meklarin hommia Lenna-isänsä jälkeen. –Metsästysseuratoiminta on asia, jonka kautta haluan pitää kiinni kotikylästä. Maailmalla ollessa on mukavaa sanoa että olen jurmulainen. Seuran väki on merkinnyt paljon minun ja monen muun kasvulle. Esimerkiksi Pentti Koitijärvi on opettanut yhtä paljon kuin opettaja Eero Hirvonenkin, samoin Lenna-isäni ja Veikko. Olen suuressa kiitollisuudenvelassa, kun pienestä pitäen olen saanut olla metsästysasioissa mukana. Silloin 1980-luvullakin kun hirviliiteriä rakennettiin, olin varmaan haitolla rakennuksella, mutta sain olla mukana. Toivon että tulevaisuudessa kylällä olisi vain yksi metsästysseura ja hirviporukka joka kokoaisi koko kylän yhteen. Maa- ja kotitalousseuran naiset eri kyläkulmilta toimivat yhdessä, miksei me miehetkin pystyttäisi samaan metsästysseuratoiminnassa, Matti Heikkala visioi.

LA RESUMETO ESPERANTE

En Jurmu vilag´o oni jubileis la 50-jarig´on de la loka c´asadgrupo Jurmun Riistamiehet. La c´iujara c´asado de algoj estas la periodo kiun la plej multaj vilag´anoj atendas. En la vilag´o agadas ankau du aliaj c´asadgrupoj, en la vilag´regionoj Raappanansuo kaj Parviainen.

Aini Vääräniemi 22.11.2017

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

31 − 24 =