Arkistot kuukauden mukaan: marraskuu 2017

JUHLAT JURMUSSA – METSÄSTYSSEURATOIMINTAA 50 VUOTTA

JUHLAT JURMUSSA – METSÄSTYSSEURATOIMINTAA 50 VUOTTA

Metsästysseura Jurmun Riistamiehet ry vietti 50-vuotisjuhlaa ja peijaisia Jurmun koululla viime sunnuntaina.

Seuran naisporukka esitti tilaisuuden aluksi Metsämiesten laulun. Veikko Heikkala kertoi seuran historiaa. Lopuksi pidetyn huutokaupan meklarina toimi Matti Heikkala. Jurmun maa- ja kotitalousseura vastasi juhlan tarjoiluista. Juhlaväen joukossa oli viisi jo perustamiskokouksessa mukana ollutta seuran jäsentä. Nyt seurassa on noin 80 jäsentä, joista nuorimmat ovat 15-vuotiaita.


Matti Väätäjä ja Veikko Heikkala osallistuivat seuran perustamiskokoukseen vuonna 1967, samoin kymmenen vuotta puheenjohtajana ollut Taisto Sorvari sekä Reijo Väätäjä. -Pohjatyötä alettiin tehdä jo vuosia aiemmin. Tarve metsästysseuran perustamiselle syntyi, kun kylällä alkoi käydä etelästä metsästäjiä. He vuokrasivat yksityisiltä metsästysmaita sillä seurauksella, että näytti ettei kyläläisillä ole enää rääpyä käydä metsällä. Herättiin perustamaan oma seura, joka alkoi tehdä metsästysvuokrasopimuksia maanomistajien kanssa, Veikko Heikkala kertoo historiakatsauksessaan.

–Opettaja Eero Hirvonen oli kaiken takana. Hän alkoi touhuta metsästysseuraa ja otti selvää miten piti toimia. Hän pyysi mukaansa Reijo Väätäjän ja minut kirkolle riistanhoitoyhdistyksen kokoukseen, jossa jätimme seuran perustamislupa-anomuksen. Silloin vuonna 1966 emme onnistuneet. Häme Aappo tyrmäsi ajatuksen ja sanoi, että Taivalkoskella on jo tarpeeksi metsästysseuroja. Emme tyytyneet siihen ja Eero Hirvonen jatkoi työtä seuran perustamisen eteen.
Seuraavana vuonna pidettiin Jurmun Riistamiehet ry:n perustava kokous. Perustajajäseniä olivat autoilija Paavo Pukkinen sekä maanviljelijät Antti Keskitalo ja Kalle Uusitalo. Ensimmäisessä johtokunnassa puheenjohtajana oli Paavo Pukkinen, varapuheenjohtajana Yrjö Parviainen, muina jäseninä Eero Hirvonen, Lauri Keskitalo, Tuomas Keskitalo, Antti Keskitalo, Heikki Arola, Kaarlo Koskela, Toivo Lukkari ja Kalle Uusitalo.

– Alkuun kokoukset olivat hyvinkin värikkäitä, kylällä oli siihen aikaan persoonia, jotka tohtivat sanoa mielipiteensä niin kuin se oli. Isossa porukassa oli monta mielipidettä ja sääntöjäkin muutettiin melkeinpä joka vuosi. Nykyään väki on niin yksituumaista, ettei väittelyjä synny. Alkuaikoina seura oli kylän ainut, kunnes Parviaiseen ja Raappanansuolle perustettiin omat seurat 1990-luvulla.

-Ensimmäisinä vuosina hirviä ei pyydetty ollenkaan. Vasta 1960-70-lukujen vaihteen tienoilla myönnettiin ensimmäinen hirvilupa. Kannan kasvaessa lupia saatiin lisää niin että vuonna 1983 seuralla oli luvat kolmen aikuisen hirven ja kahden vasan kaatamiseen. Eniten lupia oli 1990-luvun alkuvuosina, enimmillään 21 lupaa. Silloin kiikkui paraallaan yhdeksän roppia nylkyliterillä. –Minun hommana oli kauan hirvien haku pois metsästä. Laitoin mönkijän vuonna 1988 ja seuraavana vuonna alettiin vetää ropit mönkijällä tien varteen. Jouduin jäämään terveyssyistä pois hirviporukasta. Meni monta vuotta että lauantaiaamuisin heräsin samaan aikaan kuin hirvihommiin lähtiessä. Akkunasta piti seurata milloin hirvimiehet lähtevät liikkeelle ja milloin menevät liiterille. Oli erittäin mielenkiintoista olla mukana hirviporukassa. Nautin yhteishengestä joka kokosi porukkaa yhteen. Hirvihomma on melkein ainut toiminta kylällä, joka kokoaa ihmisiä laajasti toimimaan yhdessä, Veikko Heikkala sanoo.
Perustamiskokouksessa mukana olleista Taisto Sorvari on yhä vahvasti mukana metsästystoiminnassa. -Halusin kuitenkin jäädä pois puheenjohtajuudesta ja antaa tilaa nuorelle puheenjohtajalle. Käyn metsällä, tänäkin syksynä tuli monta kaatoa, Taisto Sorvari kertoo.
Reijo Väätäjä muistelee metsästysseuravuosiaan haikeana. -Hirvenmetsästysaika oli vuoden parasta aikaa, sitä aina odotettiin. Minulla oli hieno koira, sitäkin kaipaan. Muistot ja metsästysseuran tuoma yhteisöllisyys ovat asioita, joita on mukavaa muistella, Reijo Väätäjä sanoo.

Kuvassa metsästysseuran päänaatikoita, metsästyksenjohtaja Olli Väätäjä, sihteeri Hannu Hyttinen, puheenjohtaja Tauno Parviainen ja toiminnassa mukana alusta saakka ollut Veikko Heikkala.
Jurmun Riistamiehet ry:n puheenjohtaja Tauno Parviainen on ollut seurassa mukana kuusitoista vuotta. Hänellä on nyt meneillään ensimmäinen puheenjohtajakausi. –Kaikki on uutta, mutta asiat on saatu hoidetuksi. Tämä on niin hyvä porukka, että ohjeita tulee pyytämättäkin, varsinkin entiseltä puheenjohtajalta Taisto Sorvarilta. Hirviporukassa parasta on yhdessäolo ja porukkahenki. Tykkään kovasti, se on erilaista kuin yksin metsästäessä. Mehtämies olen ollut ikäni ja nyt olen ollut kolme vuotta hirvihommissa, tuore puheenjohtaja Tauno Parviainen kertoo.

Seuran sihteerinä on ollut vuodesta 2014 lähtien Hannu Hyttinen. –Olen ollut seuran jäsen 12-vuotiaasta asti. Isäni Juha Hyttinen oli seuran puheenjohtaja ennen Taisto Sorvaria. Pienestä pitäen olen käynyt isän kanssa metsällä ja kasvanut tämän seuran toimintaan. Olen tykännyt aina kulkea metsällä sekä yksin että porukassa. Seurassa on hyvä porukka, sanahelinöitä ei nykyään ole kuulunut, Hannu Hyttinen kiittää. Ennen Hyttistä seuran sihteerinä oli Reino Salmirinne.

Jurmun Riistamiehet ry:llä on ollut kaksi metsästyksen johtajaa vuosikymmenten aikana. Yrjö Korteslahti johti metsästystä vuoteen 1995 saakka, sen jälkeen Olli Väätäjä on hoitanut johtajuutta. –Vuoden kohokohta on hirvenmetsästyksen alkaminen. Täällä on hyvä porukka, on mukavaa olla johtajana. Yhdessäolo on parasta hirvihommissa. Itselläni ei ole koiraa, mutta on ollut hyvää tuuria metsällä ollessa, kymmeniä hirviä kaatanut tarkka-ampujaksi mainittu Olli Väätäjä sanoo. -Tulin hirviporukkaan 1980-luvun puolivälissä. Siihen aikaan karttoja piirrettiin käsin, nyt puhelimet ovat helpottaneet kaikkea toimintaa. Lakipykälien suhteen oli paljon työtä ennen. Kaadetuista vasoista piti viedä tiedot nimismiehelle ja kaatopaikka piti merkitä karttoihin tarkkaan. Lisäksi vasan leukaluut piti viedä tarkastettavaksi ja näin todistettiin että kaadettu eläin oli vasa.

Veikko Heikkala, 1980-luvulla seuran sihteerinä toiminut Mikko Ylitalo ja seuran tarkka-ampujana tunnettu metsästyksenjohtaja Olli Väätäjä muistelevat 1980-luvun värikkäitä kokouksia ja metsästyksen raportointikäytäntöjä ennen kännykkäaikaa.

Matti Heikkala on hoitanut seuran meklarin hommia Lenna-isänsä jälkeen. –Metsästysseuratoiminta on asia, jonka kautta haluan pitää kiinni kotikylästä. Maailmalla ollessa on mukavaa sanoa että olen jurmulainen. Seuran väki on merkinnyt paljon minun ja monen muun kasvulle. Esimerkiksi Pentti Koitijärvi on opettanut yhtä paljon kuin opettaja Eero Hirvonenkin, samoin Lenna-isäni ja Veikko. Olen suuressa kiitollisuudenvelassa, kun pienestä pitäen olen saanut olla metsästysasioissa mukana. Silloin 1980-luvullakin kun hirviliiteriä rakennettiin, olin varmaan haitolla rakennuksella, mutta sain olla mukana. Toivon että tulevaisuudessa kylällä olisi vain yksi metsästysseura ja hirviporukka joka kokoaisi koko kylän yhteen. Maa- ja kotitalousseuran naiset eri kyläkulmilta toimivat yhdessä, miksei me miehetkin pystyttäisi samaan metsästysseuratoiminnassa, Matti Heikkala visioi.

LA RESUMETO ESPERANTE

En Jurmu vilag´o oni jubileis la 50-jarig´on de la loka c´asadgrupo Jurmun Riistamiehet. La c´iujara c´asado de algoj estas la periodo kiun la plej multaj vilag´anoj atendas. En la vilag´o agadas ankau du aliaj c´asadgrupoj, en la vilag´regionoj Raappanansuo kaj Parviainen.

Aini Vääräniemi 22.11.2017

REFORMAATIOVIIKKO TAIVALKOSKELLA

REFORMAATIOVIIKKO TAIVALKOSKELLA

Taivalkosken seurakunta järjesti reformaatioon eli uskonpuhdistukseen liittyviä tapahtumia viikon ajan seurakunnan tiloissa, kauppojen auloissa, palvelukeskuksessa ja Tyrävaaran rauhanyhdistyksellä. Juhlamessu ja pääjuhla pidettiin sunnuntaina kirkossa.

Messuväkeä riemastutti uskonpuhdistaja Martti Lutherin hahmossa paikalle saapunut Kari Udd, joka juonsi pääjuhlan ja palasi 500 vuoden takaisiin tapahtumiin, jolloin Luther naulasi uskonpuhdistuksen perusperiaatteet sisältävät teesit Wittenbergin kirkon seinään.
-Kun olin Wittenbergin yliopiston teologian professorina sekä munkkina augustinolaisluostarissa, Eurooppa koostui pienistä kansallisvaltioista, jotka riitelivät ja sotivat keskenään. Papisto ja ylimystö elivät rikkaina eikä köyhällä kansalla ollut mahdollisuutta nousta köyhyydestä. Katolinen kirkko kohteli kansaa huonosti ja kauppasi aneita syntien anteeksiantamiseksi. Henkilökohtaisen uskon löytämisen jälkeen laadin teesejä anekauppaa ja muuta katolisen kirkon toimintaa vastaan. Jouduin Vatikaanin julistamaan kirkonkiroukseen. Olin Wormsin valtiopäivillä vastaamassa periaatteistani joista en antanut periksi. Sanoin siellä seuraavat sanat: Jos minun ei Raamatulla tai järkisyin osoiteta erehtyneen — en luota paavin enkä kirkolliskokouksen arvovaltaan, sillä ne ovat erehtyneet ja puhuneet toisiaan vastaan — en voi enkä halua peruuttaa mitään. Omatuntoni on sidottu Jumalan sanaan, ja on epävarmaa ja väärin toimia omaatuntoaan vastaan. Tässä seison enkä muuta voi. Jumala minua auttakoon. Aamen.” Sen jälkeen keisari julisti minut valtakunnankiroukseen ja olin lainsuojaton. Kuitenkin olin oman kuninkaani suojeluksessa ja pääsin Wartburgin linnaan piiloon vainoajiani. Reformaatio on jatkanut kulkuaan nyt jo 500 vuoden ajan. Reformaatio onnistui, Kari Udd kertoo Martti Lutherin sanoin.

Pääjuhlan avauspuheenvuorossa kirkkovaltuuston puheenjohtaja Tuomo Turpeinen siteerasi emeritus piispa Eero Huovisen kolumnia, jossa Huovinen kehottaa luottamaan Jumalan sanaan ja pitämään sen opetuksesta kiinni, koska vanha vainooja tekee koko ajan työtä piirtääkseen oman jälkensä opetukseen. – On tehtävä työtä että Raamattu säilyy uskon ja elämän ohjeena, Tuomo Turpeinen sanoo. – On myös kannettava vastuuta. Itse olen saanut olla vastuunkantajana seurakunnassa kohta 20 vuoden ajan. Vastuunkanto liittyy muun muassa jumalanpalveluselämän järjestelyihin ja seurakunnan taloudenpitoon. Keväällä laadittiin uusi strategia, jonka mukaisesti menemme eteenpäin.

-Talouden sopeutus ja tulevaisuuden ennakointi on tuonut muutoksia, joissa olemme joutuneet supistamaan toimintaa, että voimme jatkossakin olla itsenäinen seurakunta. Vähenevät henkilöresurssit eivät saa olla vaikeuttamassa jumalanpalveluselämän ylläpitämistä. Siksi tarvitsemme myös seurakuntalaisten osallistumista järjestelyihin. Tule sinäkin mukaan tekemään jumalanpalveluselämässä tarvittavia tehtäviä, Tuomo Turpeinen kutsuu.
-Kristillinen kasvatus tapahtuu seurakunnassa ja kodeissa, vanhempien, isovanhempien, kummien ja muiden läheisten toimesta. Tänä aikana on vaarana elämän maallistuminen ja irrottautuminen sanasta. Tämä päivä haastaa pohtimaan syvällisesti omaa kohtaa. On hyvä muistaa Raamatusta Jumalan sanat `Vaella minun teitäni ja ole vakaa´, Turpeinen muistuttaa ja kiittää lopuksi seurakunnan työssä olleita sekä toivottaa juhlaväen tervetulleeksi.

Juhlapuhuja europarlamentaarikko Liisa Jaakonsaari sanoo reformaation olleen uskonnollinen ja poliittinen murros 1500-luvun Euroopassa. –Luther otti henkilökohtaisen riskin naulatessaan teesit Wittenbergissä. Ennen Lutheria Vatikaania vastaan nousi Jan Huss, joka tuomittiin kuolemaan. Ennen teloitusta nähdessään köyhien kantavan puita hänen polttoroviolleen, hänen viimeiset sanansa olivat ´O sankta simpicitas – voi pyhä yksinkertaisuus´. Vasta 583 vuotta Hussin roviolla polttamisen jälkeen Katolisen kirkon paavi Johannes Paavali II pyysi anteeksi tapahtunutta vääryyttä.

-Uudistusliike sai vauhtia Gutenbergin kehittäessä painokoneen samoihin aikoihin. Se oli huomattava tekninen loikka ja sen avulla luterilaisuuskin alkoi levitä ja syntyi kansankirkko. Martti Luther ei hyväksynyt sitä että synnit sai anteeksi ostamalla aneita eikä sitä että köyhät jäivät rikkaiden armoille. Hän alkoi kerätä rahaa kassoihin joista annettiin varoja köyhille. Näin reformaatiossa oli kyse myös sosiaalipolitiikasta.

-Suomi on maailman luterilaisin maa. Merkittävä sosiaalinen innovaatiomme joka liittyy todella läheisesti luterilaisuuteen ja reformaatioon on äitiyspakkaus. Se on nyt suurta muotia Euroopassa ja aina muistetaan mainita että äitiyspakkaus on keksitty Suomessa.

-Suomessa sidottiin lukutaidon oppiminen naimisiinmenoon. Näin saatiin luku- ja kirjoitustaito yleistymään. Aleksis Kiven teoksessa Seitsemän veljeksen oli mentävä lukkarinkouluun voidakseen kosia naapurin Venlaa. Mikael Agricola oli suomentanut Raamatun, se oli suuri teko joka muistetaan yhä koko Euroopassa. Raamatusta opittiin lukemaan.

-Luterilainen tapa päätöksenteossa on mennä alhaalta ylöspäin. Katolinen tapa on hierarkinen. Luterilaisuus on vaikuttanut Suomessa moneen asiaan, ihmiskuvaan, naisten asemaan, musiikkiin. Luther soitti ja lauloi, hänen mielestään yhdessä laulaminen kaatoi papiston ja kansan rajat. Sanotaan, että Suomessa on luterilainen työmoraali. Luther kylläkin oli sitä mieltä että työhulluus on vakavin ylpeyden muoto jossa ihminen yrittää enemmän kuin jaksaa. Luther vastusti myös luonnonvarojen tuhlausta.

-Lutherilla oli myös pimeä puoli, säälimättömyys sodassa hävinneitä kohtaan. Se näkyi talonpoikaiskapinan kukistamisessa verisesti. Sama asenne näkyi Suomessa vuonna 1918 kun kansalaissodan päättymisen jälkeen punaorpoja kohdeltiin huonosti ja kymmenettuhannet ihmiset nääntyivät vankileireillä. Yhä selvitetään 30000 suomalaisen katoamista.

-Luulen että Luther olisi iloinen että perusluterilaisuus on pitänyt pintansa vaikka solidaarisuus on kadonnut. Koko Euroopassa ollaan kärsimättömiä ja vihaisia. EU:ssa on nyt tapahtunut rapautumista sisältäpäin, kun Puola ja Unkari ovat alkaneet rikkoa oikeusvaltioiden perinteitä. Euroopasta on aikoinaan lähdetty sankoin joukoin etsimään parempaa tulevaisuutta mutta nyt emme toivota tervetulleiksi tänne tulijoita.

-Suomessa kansalaiset maksavat tuoreen tutkimuksen mukaan mielellään veroja. Lahjoittajia arvostetaan, naisia on pappeina ja piispoina – näitä asioita Luther varmaankin katsoisi hyväksyen.
Luulen että Luther olisi sosiaalisessa mediassa uutterasti. Hänhän oli uuden median edelläkävijä. Somessa hän varmaankin viestittäisi että luonnon tuhoaminen on lopetettava. Lisäksi hän varmaan muistuttaisi että kristityt, juutalaiset ja islam ovat saman Abrahamin perillisiä.
Luulen että Luther katsoisi Eurooppaa hymyillen, tervehtisi ilolla rauhan vuosikymmeniä ja demokratiaa, europarlamentaarikko Liisa Jaakonsaari päättää juhlapuheensa.

Kirkkoherra Tuomo Törmänen muisti reformaatiota ja katsoi tulevaan juhlamessussa ja pääjuhlassa. –Reformaation juhlavuoden teema Armoa on ollut esillä tapahtumissamme pitkin vuotta ja etenkin nyt juhlaviikon aikana. Jumalan armo on reformaation ydinajatus. Kirkon nuorisotyön teemana on Armoa on se ettei kukaan jää yksin.

-Lokakuun viimeisenä päivänä tuli kuluneeksi 500 vuotta siitä kun augustinolaismunkki Martti Luther julkaisi 95 teesiään. Tapahtuma johti läntisen maailman mullistuksiin ja katolisen kirkon jakautumiseen. Kyse oli yhden ihmisen kamppailusta. Luther etsi rauhaa ja halusi saada varmuuden siitä että kelpaako hän Jumalalle. Hän kilvoitteli askeettisessa elämässä luostarissa, tutki kirjoituksia ja eli hurskaasti, muttei saanut sielunrauhaa. Hän yritti ansaita rauhaa teoilla, mutta se ei auttanut. Hän palasi Raamattuun ja löysi Paavalin roomalaiskirjeistä ajatuksen, että uskosta vanhurskas saa elää ja että Jumala vanhurskauttaa ihmisen yksin uskosta, yksin armosta ja yksin Kristuksen ansion tähden, Tuomo Törmänen kertoo reformaation syntyyn johtaneista tapahtumista. –Eri tavoin ajattelevien ja uskovien tulee toimia yhdessä. Mikään uskonnollinen ryhmä ei yksin omista totuutta vaan tärkeää on löytää se mikä erilaisia ryhmiä yhdistää. Roomalaiskirjeissä Paavali kirjoittaa että jokainen joka huutaa avuksi Herraa, pelastuu.

–Viikon aikana olemme naulanneet oman aikamme teesejä yhdessä seurakuntalaisten kanssa oveen kirkon eteisessä. Tulevaisuudessa palaamme toiminnassamme teeseissä toivottuihin asioihin. Monessa teesissä on ajatus välittämisestä ja huolenpidosta, toivosta ja tarkoituksesta jokaisen kohdalle.
Itselläni on viisi pääajatusta omiksi teeseikseni. Ensinnäkin ihmisillä ei ole oikeutta jakaa taivaspaikkoja, koska emme voi arvioida toisten uskoa, usko on salattu. Kaikkien tulee rohkeasti etsiä yhteyttä ja kunnioitusta eri lailla ajattelevien kesken. Toisena teesinä on uskon eläminen todeksi arjessa, työssä, kotona, huolehtien lapsista ja vanhemmista. Usko ilman tekoja on kuollutta uskoa. Kolmantena teesinä kirkon ja kotiseudun parhaaksi on tehtävä yhteistyötä katsoen tulevaisuutta. Neljäntenä teesinä usko on luottamusta Jumalaan, että hän ei hylkää vaan armahtaa. Viides teesini sanoo että kirkon ja seurakunnan velvollisuus on puolustaa ihmisoikeuksia, tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta, että huominen olisi parempi. Kaikille kuuluvat samat oikeudet, olemme kaikki Jumalan luomia ja lunastamia. Reformaation tulee suunnata tulevaisuuteen. Kirkon on uudistuttava jatkuvasti. Uudistus on jatkuva prosessi. Jumala ohjaa kirkkoa uusissa tilanteissa. Hän yhdistää kotikirkon ja antaa mahdollisuuden toivolle ja tulevaisuudelle. Tule kirkkoon yksin, tule porukalla, tule iloisena, tule surullisena, aina olet tervetullut, kirkkoherra Tuomo Törmänen päättää Taivalkosken seurakunnan reformaatiojuhlallisuudet kutsuen seurakuntalaisia lähestymään kirkkoa.

LA RESUMETO ESPERANTE

En Taivalkoski oni jubileis la reformadan samajnon memore al Martti Luther kiu renovigis la kristanan religian principon: la homaro estas savigita sole pro la kredo, sole pro la graco, sole pro Kristo.

Aini Vääräniemi 17.11.2017

TUUHAN VÖLÖJYYN -HANKE SYNNYTTÄÄ TOIMINTAA

TUUHAN VÖLÖJYYN -HANKE SYNNYTTÄÄ TOIMINTAA

Kolmivuotinen Tuuhan völöjyyn -hanke toteutetaan Sosiaali- ja terveysyhdistysten avustuskeskuksen rahoittamana Posiolla, Taivalkoskella ja Kuusamossa. Posion pilottikylänä toimii Lohiranta, Taivalkoskella Metsäkylä ja Kuusamossa Vuotunki, Penttilänvaara ja Määttälänvaara. Hankkeen tarkoitus on luoda taiteen, kulttuurin ja luonnon kautta osallisuutta ja elämyksiä henkilöille, joiden elämään liittyy muistisairaus. Hankkeen vetäjä on Kannuksesta Kuusamoon muuttanut Eine Korhonen.

Metsäkylä on aloittanut hankkeen alkupalaverilla, jossa kylälle nimettiin työryhmä. Palaverissa suunniteltiin kylälle tunnekoulutusta, retkiä ja aivoterveystietoluentoja sekä päätettiin aloittaa muistikahvilakokoontumiset käsityöpajalla, jossa on myös kyläkirjasto. Suunnitelmista ovat toteutuneet työryhmän jäsenen Aira Tauriaisen pitämän mielenterveyden ensiapukurssin yhteydessä olleet tunnetehtävät sekä joka toinen torstai pidettävä muistikahvila, jossa muistellaan, tutkitaan valokuvia sekä lauletaan vanhoja koululauluja.

Kolmanteen muistikahvilakokoontumiseen oli saapunut kuusitoista henkeä, hankevetäjä Eine Korhonen mukaan lukien. – Pilottikylissä kokeillaan ja kehitetään toimintaa, jota voidaan kokemusten pohjalta laajentaa muualle maakuntaan. Muistisairaille ja heidän läheisilleen pyritään luomaan toimintaa, jossa ihmiset pääsevät omassa ympäristössään yhteisöjen mukaan kokemaan erilaisia asioita. Tehdään taide- ja luontoretkiä, harrastetaan kulttuuria, pidetään muistikahviloita. Tuuhan völöjyyn -kutsua kuulutetaan nyt Koillismaalla, Eine Korhonen sanoo. – Ensi vuoden alkupuolella on tulossa kaikille avoin yleisöluento muistisairauksista. Osallistuva turvallisuus -koulutus järjestetään työpajatyyppisenä. Aivoviikolla muistikahviloissa kiinnitetään huomiota aivoterveyteen esimerkiksi tarjoiluissa, Korhonen kertoo ensi vuoden alun hanketoiminnasta.

Metsäkylän työryhmä järjestää joulukuun alkupuolella omaishoitoviikolla toimintapäivän Suomussalmen puolella Perangassa Minna Kaikkosella. Samalla toteutuu suunnitelmissa oleva retki. Työryhmän kokemusasiantuntija Paavo Vääräniemi johtaa tapahtumaa, jossa laitetaan yhdessä ruokaa, lauletaan joululauluja, kerrotaan tarinoita ja nautitaan porukalla laitetusta ruuasta. – Nyt laitetaan tuulemaan, Paavo Vääräniemi innostaa porukkaa. – Ennen oli aikaa hiihdellä ja käydä kylässä. Ladut oli auki joka suuntaan sen kun vaan hyppäsi päläille. Tänä päivänä ei enää juuri naapuria tunneta. Tässä hankkeessa palataan entisajan toimintamalliin ja viritellään yhteisöllisyyttä. Tuuhan völöjyyn!

LA RESUMETO ESPERANTE

La trijara projekto Akompanu! vigligas la vilag´ojn en Koillismaa en la komunumoj Posio, Taivalkoski kaj Kuusamo. La projekto estas por ili en kies vivo la memormalsanoj aperas, kaj por ili kiuj prizorgas pri siaj familianoj au por ili kiuj prizorgas pri memormalsanuloj kiel sia profesio. La c´efaj temoj de la projekto estas ke la memormalsanuloj akompanus kun diversaj asocioj por g´ui pri kulturo kaj naturo proksime al siaj log´lokoj.

En Metsäkylä oni arang´as la memorkafejon en la loka vilag´biblioteko kiu situas en la sama konstruo kun la argillaborejo. Dum la memorkafejovesperoj oni kantas, rigardas malnovajn fotojn kaj rakontas pri iu elektita temo, ekzemple pri la lernejaj aferoj en Metsäkylä. Antaue estis tri lernejoj en Metsäkylä, nun nenio.

Aini Vääräniemi 1.11.2017