KALLE PÄÄTALON TUOTANTO HISTORIAN OPPIKIRJOINA JA MIELEN APTEEKKINA

KALLE PÄÄTALON TUOTANTO HISTORIAN OPPIKIRJOINA JA MIELEN APTEEKKINA

Luomakunnan sunnuntaina päättyneen Päätaloviikon seminaari `Kalle Päätalo historiankirjoittajana´ pidettiin yläkoulun salissa lauantaina. Päätalon tuotannosta vuonna 2013 ensimmäisenä tohtoriksi väitellyt Ritva Ylönen tarkasteli seminaarissa Kalle Päätalon kirjojen lajimääritelmää, historioitsija Teemu Keskisarja keskittyi metsätyöteemaan ja professori emeritus Jouko Vahtola oli sotatiellä Kallen völjyssä. Seminaari oli osa Suomi 100 –juhlavuoden ohjelmaa.

Kunnan tervehdyksen seminaariin tuonut Tuomo Horsma totesi maailman muuttuneen siitä kun Suomi oli 50-vuotias. – Teknologia hallitsee suomalaisten arkea nyt, kaikki rakentuu sen varaan. Vasta tulevaisuudessa tiedämme missä on onnistuttu ja missä on menty vikaan, Tuomo Horsma arvioi teknologian vaikutuksia. Hän muisteli vuotta 1978, kun Taivalkosken Nuorisoseura täytti 80 vuotta ja Kalle Päätalon kirjoittamaa Sielu Ruijassa –näytelmää esitettiin Taivalkoskella. -Nyt paikalla olevat Seija ja Raimo Aro sekä Veijo Jussila olivat jo silloin mukana Taivalkosken kulttuurielämän kehittämisessä ja heidän toimintansa jatkuu. Kulttuuritarjonta Taivalkoskella on niistä päivistä monipuolistunut, kunta on järjestänyt kulttuuritiloja ja ollut mukana rahoittamassa tarpeellisia investointeja. Nyt tehtävänä on saada toimintaan uusia sisältöjä. –Kunnioittakaa edellisten sukupolvien työtä säilyttäen vanhaa ja arvostaen perinteitä, Tuomo Horsma sanoi siteeraten Taivalkosken Nuorisoseurassa ja Kalle Päätalo –seurassa toimineen Simo Mäkelän neuvoja vuodelta 1978.

Ritva Ylönen kertoi historiallisten romaanien lajimäärityksessä käytettävistä kriteereistä ja romaanilajin historiasta. -Historiallisia romaaneja on ollut 1600-luvulta lähtien. Alusta alkaen ne olivat suosittuja erityisesti Englannissa ja Venäjällä. Sakari Topelius oli Suomessa historiallisten romaanien uranuurtaja. Muita esimerkkejä ovat Mika Waltarin Sinuhe ja Väinö Linnan Täällä pohjantähden alla. Myös Iijoki-sarjan teokset luokitellaan historiallisiksi romaaneiksi. Historialliset romaanit ovat tärkeitä kansallisen identiteetin luojia, Ritva Ylönen sanoo.

–Historiallisesta romaanista täytyy löytyä ajan ja miljöön kuvausta sekä historiallisia henkilöitä. Jos romaani on sepitetty, tapahtumat ja henkilöt täytyy olla kuvattuina niin, että ne voisivat olla todellisia. Eräs kriteeri on myös se missä määrin romaanin kirjoittamisessa on käytetty arkistomateriaalia. Sekä Koillismaa- että Iijoki-sarjassa kriteerit täyttyvät. Iijoki-sarjan keskeiset henkilöt ovat todellisia, kertomus on todenperäistä. Kuitenkin molempien sarjojen lajimääritelmä on romaani, ei historiallinen romaani. Iijoki-sarja voi jäädä huomaamatta esimerkiksi kirjastossa henkilöltä, joka etsii hyllystä historiallisia romaaneja.

-Koillismaa-sarjan teokset olisi heti alusta alkaen pitänyt luokitella historiallisiksi romaaneiksi. Sarja sisältää kuvausta sotaa edeltävästä ajasta, sota-ajasta, jälleenrakennuksesta ja suuresta muutosta. Kuitenkaan Koillismaa-sarja ei tyydyttänyt totuusarvoltaan Päätaloa. Siinä hän ei voinut käsitellä isän sairauden takia pulaan joutunutta perhettä koska Koillismaa-sarjassa Sammalsuon perheen isä oli kuollut. Hän aloittikin Iijoki-sarjan kirjoittamisen vuonna 1970, mutta vielä silloin hän ei asettanut tavoitteekseen historiallisen romaanin kirjoittamista. Vasta vuonna 1984 hän lisäsi tavoitteeseensa historian tallentamisen.

-Sodasta kertovista kirjoista lähtien Päätalon teokset ovat eri lähteistä ja muistista kirjoitettuja. Päätalo käytti muistinsa tueksi kirjeitä, työmaapäiväkirjoja, todistuksia, kalentereita, päivyreitä, päiväkirjoja, kirkonkirjoja, maakirjoja, lehtiä, kustantajan ja eri tahojen arkistoja, hän haastatteli muun muassa sotakavereita ja lottia ja kävi kirjeenvaihtoa. Tärkein haastattelulähde Päätalolle oli äiti Riitu. Myös Kallen tarkkuus asioiden dokumentoinnissa auttoi historian tallentamisessa teoksiin. Häntä ei turhaan kutsuttu Milli-Kalleksi, niin tarkkaan hän kirjasi esimerkiksi säätilat ja tapahtumat. Näitä kirjauksia hän hyödynsi kirjoittaessaan Iijoki-sarjaa. Hän koki tärkeäksi tallentaa tapahtumia myöhempiä aikoja varten, hän oli sisäistänyt historiantutkimuksellisen ajattelun. Jo kouluaikana Päätalo oli kiinnostunut historiasta josta hänellä oli kansakoulun päättötodistuksessa täysi kymppi.

-Kalle Päätalon Nälkämäki on tarkkaa kuvausta sodasta, tarkempaa en ole mistään lukenut. Teos olisi pitänyt määritellä dokumenttiromaaniksi, koska teos täyttää dokumenttiromaanin lajimääritelmän kriteerit. Se perustuu kirjailijan omiin kokemuksiin, muistiinpanoihin ja eri lähteisiin, muun muassa lehtiartikkeleihin ja arkistomateriaaliin.

-Kalle Päätalo tallensi teoksiinsa muun muassa työtapoja, lestadiolaista uskonelämää, taivalkoskelaisen murteen, kansanparannusmenetelmiä ja omaa elämäänsä. Hänellä oli kirjoittaessaan pyrkimys totuuteen. Iijoki-sarja on Kalle Päätalon kehityskertomus, se on sukuromaani joka etenee kronologisesti eli aikajärjestyksessä. Myös Koillismaa-sarja on sukuromaani, jonka taustalla kuvataan yhteiskunnallista muutosta.

-Gummeruksen kustannustoimittaja Ville Repo kuvasi Kalle Päätalon teosten historiallista arvoa sanomalla, että Päätalo oli silminnäkijä joka todisti historiallisten tapahtumien sarjaa. 1930-luvun laman, sodan, suuren muuton ja jälleenrakennuksen kuvaus oli kansanhistorian kirjaamista ja tallentamista. Teosten ajanjakso ja elävä kerronta veti puoleensa lukijoita, jotka tulivat vedetyksi mukaan kertomukseen, Kalleksi Kallen paikalle. Päätalon tapa kertoa asioista yksityiskohtaisesti saa lukijan tuntemaan Kallen suvun suvukseen, Kallioniemen kodikseen, Jokijärven kotikyläkseen. Ilmiötä on tutkittu muun muassa psykologian alalla. Ihmisellä on kaipuu pysyvään, joka ei pakene. Iijoki-sarjassa kaikki löytyy. Lukijat haluavat myöskin nähdä kirjojen tapahtumapaikat, koska ovat tulleet osaksi tätä kertomusta.Teokset toimivat muun muassa sotien aiheuttamien traumojen korjaajana, mielen apteekkina ja suuren muuton kokeneiden terapeuttina, Ritva Ylönen tiivistää Päätalon kirjojen merkityksen lukijakunnalle.
Ritva Ylönen julkaisee Kalle Päätalon elämäkerran syyskuussa.

Teemu Keskisarja kiittelee, että 1920-30-lukujen metsätyöt ja lama-aika Kalle Päätalon Iijoki-sarjassaan kuvaamana ovat ylivertaista historiatietoa aikakaudesta.
– Nykyajan leikkauslistat ovat pieniä asioita 1930-luvun lamaan verrattuna. Laman kuvaajana Päätalo onkin parhaimmillaan.

-Iijoki-sarjan vahvuuksiin kuuluu suomalaisen työn tulosten tallennus kirjalliseen muotoon. Työnkuvaus Iijoki-sarjassa on maalaisjärjen ylistys. Ei kukaan opettanut metsätyömiehille työtapoja vaan niitä keksittiin fiksujen yksilöiden toimesta 1800-luvun lopulta lähtien. Joku tulipiippu tai muu metsätyöläinen huomasi että jokin työvaihe voidaan tehdä helpommin kuin siihen saakka oli tehty ja näin työtavat syntyivät ja jalostuivat, esimerkiksi joku saattoi keksiä helpomman parkkaustyylin josta tieto siirtyi suusta suuhun työmailta toiselle.

-Kalle Päätalo tallensi sanakirjallisen termejä työmiesten puheista. Ne eivät ole akateemisia termejä joita nykyään pääasiassa englanniksi käytetään vaan ne ovat oikeita historiallisia ja omaelämäkerrallisia ja dokumentaarisia termejä. Ne ovat totta äänteestä äänteeseen. Iijoki-sarjan voi nähdä suurena kansallisena kertomuksena. Ilman 1920-30-lukujen metsätyömiestä ei olisi itsenäistä Suomea, ei hyvinvointiyhteiskuntaa. Itsenäisen Suomen 100-vuotisjuhlahumussa kumarran Suomen pienille suurille ihmisille kuten Koillismaan työn sankareille, Teemu Keskisarja päättää seminaariluentonsa.

Jouko Vahtola, Taivalkosken oma poika, on luennoinut Päätaloviikolla viidellä eri vuosikymmenellä, jo 1970-luvulta lähtien. Tällä kertaa hän kulki luentonsa aikana Kalle Päätalon völjyssä koko Kallen sotatien ajan. –Kutsuntojen jälkeen vuonna 1939 talvisodan jo puhjettua Kalle sai ensimmäisen sodan ajan komennuksensa Romppasensalmen lossivahdiksi. Siellä hän näki lossilla kulkeneiden kuorma-autojen lavoilla rintamalla kaatuneita ja joutui katsomaan sodan kauhuja. Talvisodan evakkoon lähteviä Pistosta ylitti salmen lossilla. Pian Jokijärvikin evakuoitiin, myös Kallioniemestä lähdettiin. Kalle päätti lähteä armeijaan vapaaehtoisena. Kalle komennettiin Korialle ja hän matkusti sinne Toivo Räisäsen ja kahden loukuskyläläisen kanssa. Taivalkoskella odotettiin Artun kahvilassa kyytiä Ouluun.
Oulusta Kalle lähti ensimmäiselle junamatkalleen. Korian pioneerikomppaniassa Kallea vaivasi aluksi sotaan joutumisen pelko ja koti-ikävä. Sotatilanne huononi helmikuussa 1940 ja maaliskuussa komppania lähti hiihtämään Viipuria kohti. Talvisota kuitenkin päättyi ja komppania jäi Mäkelän metsään huhtikuulle saakka leiriolosuhteisiin. Kallesta tuli muonittaja.
Leiri purettiin ja komppania matkusti Rovaniemelle junalla. Seuraava etappi oli Petsamo, jonne mentäessä pioneerit korjasivat teitä ja siltoja sekä raivasivat miinoja. Petsamossa oli ainut avoin satama Suomessa, Itämeri oli sodan kourissa. Petsamosta sotilaat ajoivat laivoilla tulleita rahteja kuorma-autoilla etelämmäksi. Kallekin pääsi ajamaan autoa ja sai siitä kiitosta.
Palattiin Rovaniemelle, jossa kuultiin maailmansodan laajenneen. Komppania siirrettiin Savukoskelle, jonka itäpuolelle alettiin rakentaa porrastettua puolustuslinjaa. Savukoskelta käsin Kalle pääsi ensimmäiselle kotilomalleen ja hänet ylennettiin korpraaliksi.
Syksyllä 1940 komppania siirrettiin Kemijärvelle ja sieltä Oulun Heinäpäähän ja edelleen Iin Haminaan, jossa Kalle ylennettiin talousaliupseerin apulaiseksi.
Kallen pettymykseksi hänet siirrettiin pioneerikomppaniasta jalkaväkikomppaniaan Kuusamon Kurkijärvelle. Ensin matkustettiin Hyrynsalmelle junalla, josta Kalle ja muut Kurkijärvelle matkaavat tulivat kovalla pakkasella kuorma-auton lavalla. Osuuskaupan pirttikahvilassa lämmiteltiin ja juotiin kuumaa korviketta, jonka jälkeen matkustettiin Kuusamon kansanopistolle yöksi.
Kurkijärven korpikomppaniassa asuttiin kylmässä hallissa, jossa oli tykkejä samassa tilassa. Säynäjävaaraan rakennettiin linnoitusta ja Vanttajassa pidettiin sotaharjoitus. Sodan uhka lisääntyi. Huhtikuun lopulla 1941 Kalle ylennettiin alikersantiksi.
Kurkijärveltä lähdettiin jatkosotaan. Raja ylitettiin ja komppanian päätyönä oli tienteko. Kalle kuuli yli 30 pudasjärveläisen kaatuneen, heidän joukossaan oli Kallen tukinlaskukaveri Janne Manninen.
Lähdettiin kiireesti kohti Vienaa. Rintamalla oli miespula ja kaikki joutuivat tuleen. Kalle haavoittui Kapustnajajoen läheisyydessä. Hänet kuljetettiin jsp:lle, Kiestinkiin ja Kuusamoon sotasairaalaan ja sieltä Ouluun sotasairaalaan. Siellä Kalle sai ensimmäiset silmälasit.
Kallen kaveri Toivo Räisänen oli kaatunut. Kalle kirjoitti Kalevaan hänelle muistokirjoituksen. Vielä talvella Kalle komennettiin Kiestinkiin, mutta lääkäri lähetti hänet takaisin sotasairaalaan pahojen haavojen takia. Toivuttuaan Kalle komennettiin Hennalaan ja sieltä Kannaksen varavankilaan kuuluneelle Siiranmäen vankileirille talousaliupseeriksi. Siellä Kalle oli sodan loppuun saakka. Ajanjakso on kuvattu kirjassa Nälkämäki.
Vuonna 1942 saksalaiskolonna saapui Isokumpuun ja Metsäkylään rakentamaan Vienan rintamalle kapearaiteista kenttärataa. Alkoi saksalaisaika, joka kosketti Kallen perhepiiristä varsinkin Kummun Kallen, Kalle Päätalon sedän elämää.
Kalle avioitui jatkosodan aikana kirjojen Lainan kanssa. Hänet kotiutettiin marraskuussa 1944. Kuukautta vaille viisi vuotta oli takana, Jouko Vahtola kertoi sotatiestä Kallen völjyssä.




Kalle Päätalon lapsenlapsi Vilja Päätalo kertoo edellisillan tietovisasta, jossa tarvittiin tietoutta Nuoruuden savotat -kirjan sisällöstä. – Vaikka kisa käytiin älypuhelimilla, vei kokemus voiton kisassa. Itse tulin kisassa kahdeksanneksi, Vilja Päätalo kertoi kisasta.

LA RESUMETO ESPERANTE

La c´efa programo de Päätalosemajno estis La seminario ´Kalle kiel historioskribanto´. Tri prelegantoj, doktorino Ritva Ylönen, profesoro emeritita Jouko Vahtola kaj historiisto Teemu Keskisarja prelegis. Ankau la familianoj de Kalle Päätalo c´e-estis. Vilja Päätalo partoprenis aldone al la sciokonkurso pri la libro Nuoruuden savotat, Arbarlaboroj dum la juneco.

Aini Vääräniemi 12.7.2017

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

+ 49 = 51