Arkistot kuukauden mukaan: kesäkuu 2017

AVOIMET KYLÄT – VALTAKUNNALLINEN KYLÄTAPAHTUMA

AVOIMET KYLÄT – VALTAKUNNALLINEN KYLÄTAPAHTUMA

Satavuotiaan Suomen kunniaksi järjestettiin valtakunnallinen kyläpäivätapahtuma Avoimet kylät. Taivalkoskelta tapahtumaan osallistuivat Jurmu, Jokijärvi ja Metsäkylä. Kukin tapahtumaan osallistunut kylä järjesti omannäköisensä tilaisuuden.

Metsäkylässä kokoonnuttiin kyläpäällikkö Olavi Kainulaisen johdolla Saarijärven uimarannalle kunnostamaan rantaa ja rakentamaan laituria. Tapahtumaan osallistui kolmattakymmentä kyläläistä. Tuloksena oli siisti ranta, avoin näkymä järvelle sekä uusi ponttonien varassa kelluva laituri. Lomakauden aikana heinäkuussa kyläseura järjestää Saarijärven rannalla lomalaisten ja kyläläisten yhteisen kesätapahtuman uimapäivän merkeissä.

Saarijärven historia ulottuu arviolta 600 miljoonan vuoden päähän eokambrikaudelle. Meteoriitti synnytti paikalle kuopan, johon alkoi kerääntyä vettä ja savihiukkasia vuosimiljoonien aikana. Savikerroksen syvyyttä ei tiedetä, kuitenkin tutkimuskairauksissa on selvinnyt sen jatkuvan vielä yli sadan metrin syvyydessä. Perimätiedon mukaan saviesiintymä tunnettiin jo 1800-luvun puolella. Savea vietiin Kiiminkiin muuraussaveksi samalla kun Oulusta haettiin suolaa ja sokeria. Savea käytettiin muuraussavena Metsäkylässä ainakin 1890-luvulta lähtien. Kirjallinen tieto on 1920-luvulta, jolloin Metsähallitus antoi Saarijärven savipaikan aitauksen Aukusti Vanhalan tehtäväksi. Niihin aikoihin järven rannalla toimi Juho Suutarin perustama tiilitehdas. Savea on nostettu koemielessä laattojen ja tiilien tekoa varten myös 1980-luvulla. Kyläseura ja käsityöyhdistys ovat nostaneet savea harrastustoimintaa ja pienimuotoista matkamuistotuotantoa varten 2000-luvulla. Kylällä on toiminut savipaja vuodesta 1999 lähtien.

Saarijärvi on Suomen yhdeksäs tunnettu ison meteroriitin tekemä pyöreä muodostuma. Järven keskellä on pieni saari, josta järvi on saanut nimensä.

LA RESUMETO ESPERANTE

Dum la centjarig´a jaro de Finnlando okazas miloj da eventoj. Unu el ili estis la tutlanda vilag´evento kiun c´iu partoprenita vilag´o arang´is lau sia tipa agadmaniero. En Metsäkylä oni faris kajon c´e la lago Saarijärvi, kiu estas la naua meteorfarita lago trovigita en Finnlando. Pli granda areo farita de meteoro situas en Söderfjärden proksime al Vaasa-regiono. Tie estas Meteoriihi kie oni povas rigardi al la c´ielo, ec´ al la Suno tra la granda teleskopo.

Aini Vääräniemi 22.6.2017

YLIOPPILAIKSI TALVISISSA OLOSUHTEISSA

YLIOPPILAIKSI TALVISISSA OLOSUHTEISSA











Vuosisadan harvinaisuus, kesäkuun puolelle ulottuvat talvikelit loivat oman tunnelmansa kevään ylioppilasjuhliin. Kirkon portailla otetun yhteiskuvan aikana naurettiin, että saadaanpa kertoa tulevaisuudessa, että me kait sitä mentiin hiihtämällä hakemaan ylioppilastodistukset ja -lakit. Tunnelma oli silti lämmin ja positiivinen. Lumisade toikin tapahtumaan erikoisuutta – tämä on juuri meidän erityinen juhlapäivämme!

Ylioppilasjuhlassa yläkoulun salissa oli aluksi kirkkoherra Tuomo Törmäsen hartaus. Hän siteerasi edesmenneen presidentti Mauno Koiviston sanoja: ”Ellemme varmuudella tiedä kuinka tulee käymään, olettakaamme että kaikki käy hyvin.” Lisäksi Törmänen luki Raamatusta Jeremiaan kirjan tekstiä, jossa Jumala sanoo antavansa ihmisille tulevaisuuden ja toivon. Samaa positiivisuutta ja tulevaisuuden toivoa kirkkoherra toivotti uusille ylioppilaille. –Vaikka luonto näyttää nyt voimaansa kevään myöhäisyyden muodossa, meidän tulee luottaa tässäkin asiassa, että vielä ne helteet tulevat, Törmänen päätti puheensa.

Tämän lukuvuoden aikana lukion rehtorin virasta eläköitynyt Maaret Ihme loi katsauksen lukion viimeisten vuosien tapahtumiin. Hän toimi rehtorina kymmenen vuotta pitkäaikaisen rehtori Kaija Paason jälkeen. – Kaija Paaso teki pitkän ja merkittävän työuran Taivalkosken lukion hyväksi ja kehittämiseksi. Astuin suuriin saappaisiin tultuani rehtoriksi, Maaret Ihme sanoi. –Oman urani aikana lukio muutti paikkaa useamman kerran ja aina siirryimme sujuvasti rakennuksesta toiseen, viimeksi muutimme takaisin yläkoulun tiloihin. Ylioppilaskirjoituksetkin muuttuivat. Vuonna 2007 siirryttiin kaksiosaiseen äidinkielen kokeeseen, tekstitaidon ja esseen kokeisiin. Matematiikan kokeet ovat muuttuneet. Viimeisin iso muutos oli siirtyminen sähköisiin kirjoituksiin muutamien aineiden kohdalla, ensimmäiset sähköiset kokeet suoritettiin viime syksynä.

Taivalkosken lukio liittyi 22 kunnan muodostamaan etälukioverkostoon vuonna 2000. Etälukiossa on erinomaiset mahdollisuudet suorittaa opintoja ajasta ja paikasta riippumatta. Tänä keväänä yksi nuori suoritti tutkinnon kokonaan etälukiona. Meillä suoritettiin myös osatutkintoja. Esimerkiksi kielissä on vuosien mittaan suoritettu etälukiotutkintoja sellaisten kielten kohdalla, joita lukiossamme ei opeteta. Opiskelijamme ovat opiskelleet tänä vuonna muun muassa venäjää, espanjaa ja japania.

Tietokone on vain apuväline. Lukiossamme on eräs tärkeä pieni ruskea kirja, johon kirjoitetaan käsin jokaisen lukion ensimmäisen vuosikurssin aloittavan nimi. Nimiä on kertynyt toistatuhatta.

Taivalkosken lukion henkilöstö on sitoutunutta, vaihtuvuus on pieni, meiltä jäädään eläkkeelle. Koko henkilökunnalle kuuluvat isot kiitokset. Lukiomme on ajan tasalla, tulevaisuuden haasteet otetaan vastaan positiivisella otteella. Taivalkosken kunta on luonut hyvät puitteet lukion toiminnalle, Maaret Ihme kiitteli. Saatesanoiksi maailmalle lähteville ylioppilaille hän lausui Tommy Tabermannin runon Elinehto:

”Kaikkea saa tehdä.
Kaikkea pitää tehdä.
Kaikkia ovia pitää tempoa,
kaikkia kuita kurkotella.
On vain yksi ehto,
elinehto:

Värisevää sielua
ei saa tallata.”

Lukion rehtorin töitä on jaettu neljälle henkilölle. Rehtorina toimii sivistysjohtaja Pekka Turpeinen. Hän kiitteli Maaret Ihmettä monipuolisesta, kehittävästä ja ansiokkaasta työstä Taivalkosken lukiossa ja taivalkoskelaisten nuorten hyödyksi tekemästään työstä. Turpeisen lisäksi Maaret Ihmeen laajat tehtävät jaettiin pedagogiselle apulaisrehtori Tarja Toloselle, opinto-ohjaaja Marjo Kaarteelle ja tietotekniikkavastaava Tapio Hanhelalle.

Pekka Turpeinen kiitteli puheessaan tämänvuotisten ylioppilaiden menestystä kirjoituksissa. – Moni ylitti itsensä, Taivalkosken lukiossa kirjoitettiin maan keskitasoa paremmin. Myös sähköiset kokeet onnistuivat hyvin sekä syksyllä että keväällä. Kokeita varten rakennettiin koeluokka, jossa on kiinteä verkko. Kunta on tukenut lukion toimintaa hyvin. Lukiolla on ollut resursseja hoitaa laajaa yleissivistävää opetusta. Puitteet ovat hyvät ja esimerkiksi ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat saavat käyttöönsä hybridi-kannettavan tietokoneen, joka jää lukion jälkeen heille itselleen. Lisäksi heille hankitaan pakollisten aineiden oppikirjat joko sähköisinä tai perinteisinä kirjoina.

Pekka Turpeinen toivotti uusille ylioppilaille onnea, voimia ja menestystä. – Kyllä te pärjäätte, hän kannusti valkolakin saaneita, joita odottavat juhlien jälkeen tulevaisuuden haasteet.

Vanhemman puheenvuoron piti metsäkyläläinen Petri Kinnunen. Hän muisteli tyttärensä Lauran esikoulun kevätjuhlaa ja Lauran koulutietä. Myös Petrin omat koulukokemukset muistuivat mieleen, varsinkin se negatiivinen kokemus, kun puutöiden opettaja oli teilannut hänen tekemänsä puutyön. – Ei tullut minusta puuseppää, Petri Kinnunen totesi. Hän puhui uusille ylioppilaille kannustaen jokaista uskomaan itseensä. – Arvosanat eivät ole tärkeintä vaan se, että yritämme tehdä parhaamme. Kaikkea ei opita koulussa tai kotona vaan monia asioita joudutaan oppimaan kantapään kautta. Jos elämä kolhii, pitää silti ajatella positiivisesti. Kolhujen jälkeen kestämme isompiakin myrskyjä. Me vanhemmat olemme tukenanne elämänne eri vaiheissa tästä eteenkinpäin. Kiitokset teille ylioppilaat, kiitokset myös koulun henkilökunnalle, opettajille ja muulle henkilökunnalle, etenkin keittiöhenkilökunnalle. Oppikaan ei mene perille, jos koulussa joutuisi olemaan nälkäisenä. Uudet ylioppilaat, iloitkaa kun sen aika on! Onnea teille kaikille, onnellista matkaa elämän tiellä, Petri Kinnunen toivotti kaikkien vanhempien puolesta.

Ylioppilaan puheenvuoron piti Petra Liimatta. – Tuoreet ylioppilastoverit! Meidän vähintäänkin muistorikas kolme vuotta kestänyt polku on päättymäisillään. Olemme saavuttaneet sen, mitä tulimme lukiosta hakemaan. Vaikka lukio on yleissivistävä oppilaitos, jäi täältä paljon muutakin käteen kuin pelkkä kirjaviisaus ja vähintään 75 suoritettua kurssia. Lukio kasvatti meitä henkisesti ja fyysisesti kasvettiin liikuntatunneilla. Opimme tekemään itse tärkeitä päätöksiä esimerkiksi opintosuunnitelmaan liittyen. Mietimme kurssivalintojamme ja joskus jokin kurssi tipahti pois suunnitelmistamme. Tänään voisi sanoa, että kun suljemme lukion ovet perässämme, koko meidän tuoreiden ylioppilaiden joukko on täynnä fiksuja nuoria naisia ja miehiä, jotka osaavat tehdä päätökset tulevaisuudestaan itse.

Lukioajat tulevat varmasti jäämään meidän jokaisen mieleen. Itselleni mieleen jäävät ne värikkäät ruokala- ja välituntikeskustelut, yhteiset illanvietot joista ei vauhtia puuttunut ja tietenkin te, tuoreet ylioppilaat. Ilman teitä nämä kolme vuotta olisivat olleet varmasti paljon haastavampia. Te olitte niitä ihmisiä, joilta sain vertaistukea ja jopa loppuelämän ystäviä. Huumori, yhdessäolo ja ystävyys olivat koko lukion aikana meidän luokassamme läsnä.

Tahdon nyt kiittää itseni sekä juuri valmistuneiden ylioppilaiden puolesta koko Taivalkosken lukiota. Henkilökunnan panostus ja yhteen hiileen puhaltaminen näkyy täällä selvästi, mikä on pienen lukion etu. Kiitos rehtorille sekä sihteerille, että lukion paperiarki sujui ongelmitta. Kiitos opettajille, jotka jaksoitte valmistaa meitä siihen h-hetkeen, eli ylioppilaskirjoituksiin. Hanne, suuri erityiskiitos kuuluu sinulle ryhmänohjaajana. Kiitosten aikana ei sovi unohtaa vanhempiamme, sekä ystäviä ja muita läheisiä.

Tieto siitä, etteivät opiskeluni jatku Taivalkoskella ensi syksynä nostaa pintaan sekavia tunteita. Paljasjalkaisena taivalkoskelaisena tutut kasvot ja paikat toivat minulle turvaa silloin kun tunsin olevani tuuliajolla. Vaikka Taivalkoskella ei voi aistia suurkaupungin vilinää, on täältäkin mahdollisuus ponnistaa korkealle. Vaikka me ylioppilaat lähdemmekin Taivalkosken lukiosta, ei Taivalkoski kotipaikkakuntana lähde ikinä meistä. Ei sanota tässä vaiheessa vielä jäähyväisiä vaan ”näkemiin”, sillä toivon että tapaamme vielä uudelleen. Tässä risteyskohdassa saamme kaikki valita nyt oman polkumme. Sovitaanko niin, että tavoitellaan omia unelmia ja tehdään tulevaisuuden maailmasta mukavampi paikka elää. Yhdessä.

Ylioppilaat ja muut lukiolaiset esiintyivät juhlassa. Essi Vanhala, Konsta Lohilahti, Janne Tyni ja Veli-Matti Pitkänen musisoivat. Julia Keränen ja Emilia Tyni lauloivat musiikinopettaja Juhani Pelkosen säestäessä. Äidinkielen puheviestinnän ryhmä esitti ylioppilastutkintojen historiaa kuvin ja sanoin. Kuultiin, että Suomessa on suoritettu ylioppilastutkintoja jo 165 vuoden ajan. Ensimmäinen nainen valmistui ylioppilaaksi vuonna 1870. Vuosisadan vaihteessa tutkinto kohtasi vastustusta juuri siksi, kun joidenkin mielestä liian moni nainen suoritti tutkinnon.

Ylioppilasjuhlan lopuksi jaettiin stipendit, Taivalkosken Rotaryklubi jakoi kaikille ylioppilaille ruusut. Kahdenkymmenenneljän ylioppilaan suuri hetki oli käsinkosketeltavan täynnä onnea ja iloa.

LA RESUMETO ESPERANTE

En Taivalkoski ekzamenig´is 24 studentoj kaj ricevis siajn blankc´apelojn. La vetero estis vintra kun neg´ado, la lagoj daure surhavis glacion. Ni c´iam memoros c´i-jubilean tagon!

Aini Vääräniemi 11.6.2017