KIRJAN, RUUSUN JA REAN PÄIVÄ

KIRJAN, RUUSUN JA REAN PÄIVÄ




Taivalkoskella muisteltiin edesmennyttä kirjastotoimenjohtaja Rea Tiirola-Tyniä puhein, lauluin, sanoin ja runoin. Päätalo-keskuksen taidenäyttelytila ja kirjaston lukusali täyttyi Rean sukulaisista, ystävistä, tutuista ja työkavereista. Tilaisuudessa esiintyi muun muassa seurakunnan tammikuussa perustettu Mirjam-kuoro, jossa Reakin ehti laulaa ja toteuttaa pitkäaikaisen haaveensa kuorossa laulamisesta. Kuoro esitti Rean mielisiioninlauluja. Rean laulunopettaja Juhani Pelkonen säesti tilaisuudessa ja esitti Rean Äidille-runoon säveltämänsä laulun sekä toimi tilaisuuden juontajana.

Vs. kirjastotoimenjohtaja Salme Paloniemen avaussanojen jälkeen Liisa Päätalo esitti muistotilaisuudessa pitämänsä puheen, joka on julkaistu edellisessä artikkelissa.

Myös Rean pitkäaikaiset työkaverit Tarja Pitkänen ja Salme Paloniemi pitivät puheen:

Siitä on muutamia vuosia aikaa, kun kirjastoomme tupsahti reppuselkäinen nuori nainen esittäytymään ja kertoi olevansa meidän uusi johtajamme. Alusta alkaen Rean kanssa oli helppo työskennellä ja niin monet kerrat hänelle sanottiin, että mene sinä tekemään tärkeämpiä töitä ja anna meidän hyllyttää. Rean mielestä mm. se hyllytys oli paljon tärkeämpi kirjastotyö kuin joku ikävä hallinnollinen tehtävä. Yksi hänen kuuluisimpia lauseitaan olikin: ”Minä tarvitsen sihteerin!”

Välillä Rean intoa piti toppuutella erilaisiin suunnitelmiin. Sitä intoa oli enemmän kuin mitä pystyimme toteuttamaan. Erityisen tärkeänä Rea piti lastenkirjastotyötä ja sitä hän kehitti jopa niin, että sai maanlaajuista julkisuutta kirjastomme hankkeille. Satutunnit ja nukketeatteriesitykset olivat Realle rakkaita ja hän todella paneutui asiaan luodakseen niistä elämyksen lapsille. Rea jaksoi nähdä vaivaa muokatakseen nukketeatteriesitykset juuri meille sopiviksi ja sai innostuksen tarttumaan meihinkin. Rea oli paras pomo mitä toivoa voi. Hän oli lempeä mutta luja, aivan kuten hänen kahvimukin kyljessäkin lukee. Hänen mottonsa olikin: ”Lukekaa kirjoja ja syökää suklaata!” Ja sen me lupaamme tehdä.

Mikään ei Rean mielestä ollut tärkeämpää kuin lukeminen, ja siitäkin Rea oli sitä mieltä, että maailma on täynnä niin hyviä kirjoja, että jos joku kirja ei kiinnosta niin kansi kiinni ja uusi kirja tilalle. Vaikka joskus väittelimmekin jostain kirjallisuuteen liittyvästä niin ikinä emme tosissamme. Rea ymmärsi eriävänkin mielipiteen ja oli esim. runojen suuri ystävä – niin kuin kaikki tiedämme – ja me emme runoista juuri mitään ymmärrä. Mutta ehkä jotain oppia saimme Realta runoistakin ja erityisesti kunnioitamme hänen kirjallisia saavutuksiaan ja Runo-Kaarinan voittoa – siihen ei moni pystykään. Rea kirjoitti myös herttaisen lastenkirjan, joka julkaistiin 2015 ja hän haaveili romaanin kirjoittamisesta. Hänellä oli tekeillä tekstejä ja kirjoituksia koko ajan – työt vain haittasivat harrastusta. Toivottavasti sellaisia tekstejä vielä löytyy jotka julkaistaan kirjoina.

Rea laittoi Facebook-seinälleen Psalmin 23, josta tiesimme että sairaus oli ottanut ylivallan. Siitä huolimatta hänen huumorintajunsa oli loppuun asti sitä Reaa minkä opimme tuntemaan. Hän laittoi työyhteisön WhatsApp-ryhmään viestin, että oli tullut `ulos kaapista´ ja julkaisi tiedoksi, ettei mitään ole enää tehtävissä muuta kuin odotella. Silti hän oli hyvin rauhallisella mielellä ja ilmeisesti hyväksynyt mitä tuleman pitää.

Kirjoittaminen ja lukeminen tulee jatkumaan Rean lapsissa: kirjallinen lahjakkuus on näkynyt mm. Marikin kirjoittamissa tarinoissa ja Ronjan ihanissa lausahduksissa sekä poikien Reiman ja Rekon lukemisharrastuksessa.

Viidentoista vuoden ajan saimme olla työkavereita. Aivan liian äkkiä Rea otettiin pois, hänellä olisi ollut vielä niin paljon annettavaa, monella eri taholla. Rean jälkeen ei jäänyt tyhjiö pelkästään kotiin puolison ja lasten luo, vaan myös meille kirjastoon ja koko tähän pieneen pitäjään sekä laajaan sukuun ja ystäväpiiriin. Ikävä on kova ja kaipaus suunnaton, mutta kipusi ovat poissa ja sinun on nyt hyvä olla.

Työkaveria lämmöllä muistaen Tarja Pitkänen ja Salme Paloniemi

Rean Kari-veli muisteli keskusteluja sisarensa kanssa. Hän luki Rean runoja ja kertoi niiden taustoista. Eräässä runossa Rea kertoo velipojan tulleen käymään. Runon Rea sanoo istuvansa puussa ja katselevansa sieltä tuttuja ja tuntemattomia puita ja kasveja. Siinä tapaamisessa Kari oli kertonut Realle suvun edesmenneistä henkilöistä. Runon lopussa Rea toteaa että velipoika sanoi että pitää mennä illaksi emännän luokse. Se sanonta oli naurattanut Reaa aina. -Kari kirjoittaa itsekin runoja. Hän ruukasi viedä niitä Realle arvioitavaksi. Rean neuvo oli: ”Tiivistä, tiivistä, älä selitä, anna lukijan oivaltaa!”

Rean kirjoittajaystävä, kirjailija Katri Rauanjoki luki Rean runon Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys SRK:n julkaisemasta antologiasta Keinuen, keinuttaen. Toinen ystävä Aira Tauriainen luki runonsa Realle.

Marja-Leena Mäkelä, koko Suomen kirjavinkkauksen äiti kertoi Päätaloviikkoisin pitämistään kirjaseikkailuleireistä, joiden aikana kirjaston rooli on tärkeä. Leiriin kuuluu esimerkiksi yöpyminen kirjastossa työntekijöiden valvonnassa. Mäkelä kertoi Taivalkosken kirjaston valtakunnallisesti aktiivisesta kirjavinkkaustoiminnasta. Mäkelä on pitänyt säännöllisesti yhteyttä Rean kanssa. Hänelle jäi mieleen Rean neuvo hankaliin tilanteisiin: ”Leuka rintaan ja kohti uusia nöyryytyksiä!”

Rean tytär Marikki soitti tilaisuudessa. Rean kummisetä lauloi venäläisen laulun. Myös Mirjam-kuoron jäseniä sekä Jouni Taivalkoski lauloivat. Yhteislauluna laulettiin suviseuratunnelmaan sopiva tuttu virsi Aurinkomme ylös nousi sekä uusi Siionin laulu Taivaassa minulla on sinut. Tilaisuuden juontaja musiikinopettaja Juhani Pelkonen kiitteli taivalkoskelaista henkistä ilmapiiriä, jossa lestadiolaisten ja ei-lestadiolaisten välit ja kanssakäyminen on luontevaa ja lämmintä. Hän kertoi olevansa kiitollinen, kun sai olla Rean laulunopettajana. Rean Kari-veli kiitti omaisten puolesta taivalkoskelaisten muistamista ja lämmintä osanottoa, monenlaista Rean muiston kunnioittamista. -Rean kuolinpäivän jälkeen Päätalo-keskus oli kiinni, perhettä ja läheisiä muistettiin runsaasti ja nyt tämä tilaisuus, tämä kaikki lohduttaa, Kari Tiirola sanoi.

Tilaisuuden lopuksi Salme Paloniemi luki Tove Janssonin kirjaa Kuka lohduttaisi Nyytiä.

LA RESUMETO ESPERANTE

Dum la tago de libro kaj de rozo oni memorig´is multflanke Rea Tiirola-Tyni. La familio, geamikoj kaj gekonatuloj partoprenis al la evento La tago de libro, rozo kaj Rea. En du unuaj fotoj estas Rea.

Aini Vääräniemi 6.5.2017

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

− 2 = 3