Arkistot kuukauden mukaan: toukokuu 2017

KAATUNEITA KUNNIOITETTIIN RUKOUSSUNNUNTAINA

KAATUNEITA KUNNIOITETTIIN RUKOUSSUNNUNTAINA




Kaatuneiden muistopäivää ja samalla moottoripyöräilijöiden kirkkopyhää vietettiin rukoussunnuntaina. Taivalkosken kirkossa puhunut Osvald Carlson muistutti rukoilemisen tärkeydestä myös silloin kun elämä sujuu hyvin. Hän kertoi Raamatun ajan kahdesta erilaisesta rukoilijasta, omahyväisestä fariseuksesta ja syntiseksi itsensä tunteneesta publikaanista, joista jälkimmäisen rukous oli aito. Kuultiin myös sadanpäämies Korneliuksen rukouksen voimasta.
Carlson palasi puheessaan sota-aikaan. –Rintamallakin rukoiltiin. Kunnioitamme heitä, jotka antoivat kalleimpansa, henkensä itsenäisyytemme puolesta. Myös kotirintamalla rukoiltiin. Moni joutui kokemaan mitä merkitsee kun isä, veli, puoliso kaatuu taistelussa rintamalla.
Merijärven kirkkoherra Väinö Havas lähti rintamalle 4. joulukuuta 1939. Hän kaatui Karjalan rintamalla 20. elokuuta 1941. Lähtiessään sotaan hän kirjoitti pojalleen runon, joka kuultiin Carlsonin lausumana:

”Tänä aamuna, poikani, lähden kohti tuskien rintamaa.
Sinun, äitis ja veljies tähden minut kutsuvi isänmaa.

Isänmaallinen, kontua vailla olen ollut ja köyhä mies.
Sydän-Suomeni karuilla mailla oli suitseva kotilies.

Perinnökseni poikani annan tyhjät taskut ja isänmaan,
kalasaunani välkkyvän rannan, pyhän uskoni Jumalaan.”

Taivalkosken kunta, seurakunta, veteraanijärjestöt, maanpuolustusjärjestöt, Lions Club, Rotaryt ja sotalapset laskivat seppeleet sankaripatsaalle.

Moottoripyöräilijöiden kirkkopyhää olivat tulleet viettämään Koillismaan Moottoripyöräkerhon jäsenet. Mauri Takapuro perusti kerhon vuonna 1996. –Olimme nyt 21. kertaa mukana kirkkopyhän vietossa. Käymme joko Posion tai Taivalkosken kirkoissa, kerran olimme myös Käylässä, Takapuro kertoo.
Koillismaan Moottoripyöräkerhon puheenjohtaja Kari Nissi kertoo kerhon toiminnasta. –Kerhossamme on viitisenkymmentä jäsentä. Kokoonnumme viikoittain torstaisin Kuusamossa. Kesällä ajamme ympäri Suomea, päätapahtuma on Saariselän Jänkhällä jytisee. Käymme myös muun muassa Imatran ajoissa. Oma pyöräni on 1700-kuutioinen Harley Davidson. Ajovarusteineen pyörän painoksi tulee noin 1500 kiloa.

LA RESUMETO ESPERANTE

Oni memoris ilin kiuj dum la militoj sian vivon pro la gepatra lando fordonis. Samtempe estis la preg´dimanco kaj la preg´eja dimanco de la motorciklistoj.

Aini Vääräniemi 26.5.2017

TANJAN ELÄMÄÄ PÄÄTALO-KESKUKSESSA

TANJAN ELÄMÄÄ PÄÄTALO-KESKUKSESSA

Touko-kesäkuun näyttely Elämää on Tanja Luukkosen 12. näyttely, lisäksi hän on pitänyt yksityisnäyttelyitä Suomessa, Ruotsissa, Venäjällä ja Amerikassa.

Tanja Luukkonen tuli Uralilta Kostamukseen ja opiskeli siellä kolme vuotta taidekoulussa, sen jälkeen hän suoritti neljän vuoden pedagogiset opinot Petroskoissa. Valmistuttuaan hän opetti Rukajärven yläasteella piirustusta ja kuvataiteita 18 vuoden ajan. Hän muutti Suomeen ja Taivalkoskelle vuonna 2005. Nykyään hän asuu Oulussa, mutta side Taivalkoskelle on yhä olemassa. Hän opettaa kansalaisopistossa tuohi- ja nahkatöitä sekä sisustustaidetta.

-Tultuani Suomeen aloin tosissani maalata. Opin uusia tekniikoita ja aloin maalata ja piirtää tuohelle. Nykyään olen alkanut tehdä nahkatauluja raaputustekniikalla. Eniten pidän lyijykynätöiden tekemisestä. Nuorempi tyttäreni Anastasia on paras kriitikkoni ja hän on myös mallini samoin kuin toinen tyttäreni Ilona. Maalaan usein tauluja itse ottamistani valokuvista, otan vaikutteita lehdissä olleista kuvista. Maalaan työni nykyisin kotona. Toimin Suomi-Venäjä-seurassa ja sitä kautta saan näyttelyn Ouluun ensi tammi-helmikuuksi. Suunnittelen nyt keskittyväni nahkaan enemmänkin, haluaisin suunnitella nahkavaatteita, laukkuja ja kenkiä, joihin tulisi raaputustekniikalla tehtäviä kuvia, visioi taiteilija Tanja Luukkonen.

LA RESUMETO ESPERANTE

La maja-junia ekspozicio en Päätalo-centro nomas La Vivo. Artistino Tanja Luukkonen venas el Ural-montaro. S´i studis artan kaj pedagogion en Petroskoi dum sep jaroj. S´i instruis arton en Rukajärvi liceo dum 18 jaroj. S´i venis al Taivalkoski en la jaro 2005 kaj poste movig´is al Oulu. S´i pentras pri la bildoj kiujn s´i mem fotas. Iamtiam s´i prenas ideojn el la bildoj en gazetoj. Ankau siaj filinoj estas modeloj al la pentraj´oj.

Aini Vääräniemi 24.5.2017

KESÄKAUTEEN HYVILLÄ MIELIN – CALCIO KUIN YHTÄ PERHETTÄ

KESÄKAUTEEN HYVILLÄ MIELIN – CALCIO KUIN YHTÄ PERHETTÄ

Jalkapallon Viitosen sarjaa pelaava taivalkoskelainen joukkue Calcio on lähtenyt toiseen pelikauteensa innostuneena. –Päästiin jo tositoimiin, Calcion perustaja, valmentaja ja pelaaja Juhani Eskola sekä joukkueen kapteeni Petri Huovinen iloitsevat. –Alku oli hyvä, ensimmäinen peli voitettiin Oulussa Tervaareja vastaan. Toista menestystä haetaan huomenna lauantaina Ou/Ta Akatemian ollessa vastapelurinamme. Poikkeuksellisen talvisen toukokuun takia Taivalkoskella ei päästäne aivan heti pelinurmelle, Eskola arvioi Kalle Päätalon Torin lumikinosten katveessa.

-Joukkueessamme on kolmisenkymmentä pelaajaa. Ikähaitari on 16-vuotiaista viisikymppisiin. Nyt mukaan on tullut 11 uutta pelaajaa. Joitain entisiä pelaajia on jäänyt pois, mutta hekin ovat mukana toiminnassa muulla tavoin. On hienoa, kun he ovat jääneet toimimaan, koska käsipareja joukkueen työtehtäviin tarvitaan. Calcioon pääsee pelaajaksi sadan euron osallistumismaksulla. Siitäkin voidaan poiketa, jos jollain ei ole varaa maksaa. Siinä tapauksessa pääsee pelaamaan ilmaiseksi. Yritysmaailman tuki mahdollistaa sen, suuret kiitokset siitä tukijoille, Juhani Eskola kiittää.

-Olemme harjoitelleet talvella ammattikoulun salissa. Nyt odotellaan, että pääsisimme nurmelle. Pelaamme kauden aikana 18 peliä. Ensimmäinen kotipeli on 17. kesäkuuta. Pelit pelataan lauantai-iltapäivisin kello 14. Haluamme, että kuntalaiset tottuvat ajatukseen, että lauantaisin tiettyyn aikaan mennään katsomaan peliä. Avajaispeliin on tulossa myös joukkueen maskotti Roope-poro, Eskola kertoo Calcion peliohjelmasta.

-Tavoitteena tällä kaudella on sama kuin ensimmäiselläkin kaudella: se että pääsemme pelaamaan ja pitämään hauskaa. Tulostavoitteena on tuplata viime kauden kahden pelin voitot. Takaraivossa on tietenkin, että joka peliä lähdetään voittamaan, mutta hauskuus on silti mottomme. Aina ei voi voittaa, mutta hauskaa pitää pelatessa olla, kapteeni Petri Huovinen tiivistää Calcion periajatuksia.

-Teemme töitä kehittyäksemme. Kehityksen näkee jo nyt verrattuna vuoden takaiseen tilanteeseen. Silloin suurin osa pelaajista oli ensikertalaisia. On hienoa, että moni heistä innostui niin, että haluaa jatkaa joukkueessa. Meillä pääsevät pelaamaan kaikki, kentällisten kanssa emme taktikoi. Meillä on todella hyvin keskenään toimeentuleva joukkue. Olemme kuin yhtä perhettä. Maineemme mukavana joukkueena onkin kiirinyt niin, että aivan tuntemattomiakin on halunnut liittyä joukkueeseen. Uusia pelaajia on tullut Taivalkosken lisäksi Oulusta saakka, heidän joukossaan on myös entisiä taivalkoskelaisia, Huovinen iloitsee joukkueen suosiosta.

– Taivalkoskella oli tilausta jalkapallojoukkueelle sekä pelaajien että yleisön näkökulmasta. Meitä seurataan lärvimöllärissä yli 800 hengen voimin. Olemme yllättyneitä kiinnostuksen määrästä Taivalkoskella. Peleissämme on ollut paljon yleisöä, toistasataakin katsojaa yhdessä pelissä. Tarjoamme heille jalkapallon lisäksi makkaragrillin ja kahvipisteen palveluita, se kuuluu taivalkoskelaiseen tapahtumakulttuuriin. Pelimme eivät olekaan pelkkiä pelejä vaan ne ovat tapahtumia. Peleissämme on kuulutukset, sekin tuo lisäarvoa pelitapahtumiin. Palkitsemme myös joka pelissä vastustajan parhaan pelaajan, Eskola kertoo.

-Toivotaan, että jalkapallon ystäviä näkyy sankoin joukoin kesän kotiotteluissa, joita on lähes joka lauantai kesäkuusta syyskuulle saakka. Päätaloviikon vieraatkin pääsevät nauttimaan taivalkoskelaisesta jalkapallosta, kun Calcio kohtaa juhlaviikolla Oulun Jalkapalloklubin, Juhani Eskola mainostaa.

LA RESUMETO ESPERANTE

La taivalkoskia piedpilkogrupo Calcio jam komencis sian duan ludsezonon. Pro la daurig´anta vintro en Taivalkoski la unua ludo okazis en Oulu, same kiel morgau la dua. Calcio venkis la unuan ludon. Ludas pli ol 30 ludantoj en Calcio, el Taivalkoski, Pudasjärvi kaj el Oulu. Ili ag´as inter 16-50-jaroj. Calcio havas 800 legantojn en visag´libro. En ludoj kutimas esti pli ol cent rigardantojn kiu estas multe por la komencanta grupo kiu ludas la Kvinan divizionon.
Ankau por la Päätalo-amantoj eblas vidi taivalkoskian piedpilkon dum la Päätalo-semajno kiu okazos de la 3-an g´is la 9-an de julio 2017.

Aini Vääräniemi 12.5.2017

KIRJAN, RUUSUN JA REAN PÄIVÄ

KIRJAN, RUUSUN JA REAN PÄIVÄ




Taivalkoskella muisteltiin edesmennyttä kirjastotoimenjohtaja Rea Tiirola-Tyniä puhein, lauluin, sanoin ja runoin. Päätalo-keskuksen taidenäyttelytila ja kirjaston lukusali täyttyi Rean sukulaisista, ystävistä, tutuista ja työkavereista. Tilaisuudessa esiintyi muun muassa seurakunnan tammikuussa perustettu Mirjam-kuoro, jossa Reakin ehti laulaa ja toteuttaa pitkäaikaisen haaveensa kuorossa laulamisesta. Kuoro esitti Rean mielisiioninlauluja. Rean laulunopettaja Juhani Pelkonen säesti tilaisuudessa ja esitti Rean Äidille-runoon säveltämänsä laulun sekä toimi tilaisuuden juontajana.

Vs. kirjastotoimenjohtaja Salme Paloniemen avaussanojen jälkeen Liisa Päätalo esitti muistotilaisuudessa pitämänsä puheen, joka on julkaistu edellisessä artikkelissa.

Myös Rean pitkäaikaiset työkaverit Tarja Pitkänen ja Salme Paloniemi pitivät puheen:

Siitä on muutamia vuosia aikaa, kun kirjastoomme tupsahti reppuselkäinen nuori nainen esittäytymään ja kertoi olevansa meidän uusi johtajamme. Alusta alkaen Rean kanssa oli helppo työskennellä ja niin monet kerrat hänelle sanottiin, että mene sinä tekemään tärkeämpiä töitä ja anna meidän hyllyttää. Rean mielestä mm. se hyllytys oli paljon tärkeämpi kirjastotyö kuin joku ikävä hallinnollinen tehtävä. Yksi hänen kuuluisimpia lauseitaan olikin: ”Minä tarvitsen sihteerin!”

Välillä Rean intoa piti toppuutella erilaisiin suunnitelmiin. Sitä intoa oli enemmän kuin mitä pystyimme toteuttamaan. Erityisen tärkeänä Rea piti lastenkirjastotyötä ja sitä hän kehitti jopa niin, että sai maanlaajuista julkisuutta kirjastomme hankkeille. Satutunnit ja nukketeatteriesitykset olivat Realle rakkaita ja hän todella paneutui asiaan luodakseen niistä elämyksen lapsille. Rea jaksoi nähdä vaivaa muokatakseen nukketeatteriesitykset juuri meille sopiviksi ja sai innostuksen tarttumaan meihinkin. Rea oli paras pomo mitä toivoa voi. Hän oli lempeä mutta luja, aivan kuten hänen kahvimukin kyljessäkin lukee. Hänen mottonsa olikin: ”Lukekaa kirjoja ja syökää suklaata!” Ja sen me lupaamme tehdä.

Mikään ei Rean mielestä ollut tärkeämpää kuin lukeminen, ja siitäkin Rea oli sitä mieltä, että maailma on täynnä niin hyviä kirjoja, että jos joku kirja ei kiinnosta niin kansi kiinni ja uusi kirja tilalle. Vaikka joskus väittelimmekin jostain kirjallisuuteen liittyvästä niin ikinä emme tosissamme. Rea ymmärsi eriävänkin mielipiteen ja oli esim. runojen suuri ystävä – niin kuin kaikki tiedämme – ja me emme runoista juuri mitään ymmärrä. Mutta ehkä jotain oppia saimme Realta runoistakin ja erityisesti kunnioitamme hänen kirjallisia saavutuksiaan ja Runo-Kaarinan voittoa – siihen ei moni pystykään. Rea kirjoitti myös herttaisen lastenkirjan, joka julkaistiin 2015 ja hän haaveili romaanin kirjoittamisesta. Hänellä oli tekeillä tekstejä ja kirjoituksia koko ajan – työt vain haittasivat harrastusta. Toivottavasti sellaisia tekstejä vielä löytyy jotka julkaistaan kirjoina.

Rea laittoi Facebook-seinälleen Psalmin 23, josta tiesimme että sairaus oli ottanut ylivallan. Siitä huolimatta hänen huumorintajunsa oli loppuun asti sitä Reaa minkä opimme tuntemaan. Hän laittoi työyhteisön WhatsApp-ryhmään viestin, että oli tullut `ulos kaapista´ ja julkaisi tiedoksi, ettei mitään ole enää tehtävissä muuta kuin odotella. Silti hän oli hyvin rauhallisella mielellä ja ilmeisesti hyväksynyt mitä tuleman pitää.

Kirjoittaminen ja lukeminen tulee jatkumaan Rean lapsissa: kirjallinen lahjakkuus on näkynyt mm. Marikin kirjoittamissa tarinoissa ja Ronjan ihanissa lausahduksissa sekä poikien Reiman ja Rekon lukemisharrastuksessa.

Viidentoista vuoden ajan saimme olla työkavereita. Aivan liian äkkiä Rea otettiin pois, hänellä olisi ollut vielä niin paljon annettavaa, monella eri taholla. Rean jälkeen ei jäänyt tyhjiö pelkästään kotiin puolison ja lasten luo, vaan myös meille kirjastoon ja koko tähän pieneen pitäjään sekä laajaan sukuun ja ystäväpiiriin. Ikävä on kova ja kaipaus suunnaton, mutta kipusi ovat poissa ja sinun on nyt hyvä olla.

Työkaveria lämmöllä muistaen Tarja Pitkänen ja Salme Paloniemi

Rean Kari-veli muisteli keskusteluja sisarensa kanssa. Hän luki Rean runoja ja kertoi niiden taustoista. Eräässä runossa Rea kertoo velipojan tulleen käymään. Runon Rea sanoo istuvansa puussa ja katselevansa sieltä tuttuja ja tuntemattomia puita ja kasveja. Siinä tapaamisessa Kari oli kertonut Realle suvun edesmenneistä henkilöistä. Runon lopussa Rea toteaa että velipoika sanoi että pitää mennä illaksi emännän luokse. Se sanonta oli naurattanut Reaa aina. -Kari kirjoittaa itsekin runoja. Hän ruukasi viedä niitä Realle arvioitavaksi. Rean neuvo oli: ”Tiivistä, tiivistä, älä selitä, anna lukijan oivaltaa!”

Rean kirjoittajaystävä, kirjailija Katri Rauanjoki luki Rean runon Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys SRK:n julkaisemasta antologiasta Keinuen, keinuttaen. Toinen ystävä Aira Tauriainen luki runonsa Realle.

Marja-Leena Mäkelä, koko Suomen kirjavinkkauksen äiti kertoi Päätaloviikkoisin pitämistään kirjaseikkailuleireistä, joiden aikana kirjaston rooli on tärkeä. Leiriin kuuluu esimerkiksi yöpyminen kirjastossa työntekijöiden valvonnassa. Mäkelä kertoi Taivalkosken kirjaston valtakunnallisesti aktiivisesta kirjavinkkaustoiminnasta. Mäkelä on pitänyt säännöllisesti yhteyttä Rean kanssa. Hänelle jäi mieleen Rean neuvo hankaliin tilanteisiin: ”Leuka rintaan ja kohti uusia nöyryytyksiä!”

Rean tytär Marikki soitti tilaisuudessa. Rean kummisetä lauloi venäläisen laulun. Myös Mirjam-kuoron jäseniä sekä Jouni Taivalkoski lauloivat. Yhteislauluna laulettiin suviseuratunnelmaan sopiva tuttu virsi Aurinkomme ylös nousi sekä uusi Siionin laulu Taivaassa minulla on sinut. Tilaisuuden juontaja musiikinopettaja Juhani Pelkonen kiitteli taivalkoskelaista henkistä ilmapiiriä, jossa lestadiolaisten ja ei-lestadiolaisten välit ja kanssakäyminen on luontevaa ja lämmintä. Hän kertoi olevansa kiitollinen, kun sai olla Rean laulunopettajana. Rean Kari-veli kiitti omaisten puolesta taivalkoskelaisten muistamista ja lämmintä osanottoa, monenlaista Rean muiston kunnioittamista. -Rean kuolinpäivän jälkeen Päätalo-keskus oli kiinni, perhettä ja läheisiä muistettiin runsaasti ja nyt tämä tilaisuus, tämä kaikki lohduttaa, Kari Tiirola sanoi.

Tilaisuuden lopuksi Salme Paloniemi luki Tove Janssonin kirjaa Kuka lohduttaisi Nyytiä.

LA RESUMETO ESPERANTE

Dum la tago de libro kaj de rozo oni memorig´is multflanke Rea Tiirola-Tyni. La familio, geamikoj kaj gekonatuloj partoprenis al la evento La tago de libro, rozo kaj Rea. En du unuaj fotoj estas Rea.

Aini Vääräniemi 6.5.2017