SIRNIÖN ETAPPITALON VUOSIPÄIVÄ

SIRNIÖN ETAPPITALON VUOSIPÄIVÄ

Heikkilän talo Sirniössä rakennettiin vuonna 1816. Talon suuri ja korkea hirsipirtti oli alun perin savupirtti. Vuonna 1880 uuni muutettiin uloslämpiäväksi. Pirtin alimmat hirret vaihdettiin ikkunoiden yläreunaan saakka. Ylemmät hirret ja katto ovat noesta mustat tänäänkin. Pirtin suuri uuni on kuloharjulaisen Karjalaisen, kutsumanimeltään Koloaholaisen tekemä. Hän oli sanonut uunin kestävän niin kauan kuin maailma pysyy. Uuni on yhä käyttökuntoinen.

sirniönheikkilä200etappi
Ensimmäisen maailmansodan aikana Heikkilään pysähtyi Saksassa koulutettuja jääkäreitä. Niistä ajoista muistoksi Heikkilän talon seinään laitettiin etappitalon laatta juhlallisin menoin vuonna 1989.

sirniönheikkilä200sisar.ulkona
Heikkilän talon sisarukset Liisa Päätalo, Taisto Alasirniö ja Alma Äkerman lapsuuskotinsa edustalla.
Heikkilässä asuttiin 1960-luvulle saakka. Eläminen kävi hankalaksi kylätien alle joutuneiden navetan, kaivon ja kellarin puuttuessa. Silloiset asukkaat Aili ja Yrjö Alasirniö rakennuttivat uuden talon korkeammalle samaan Sirniönvaaraan.
Vaikka talon asumiskäyttö päättyi, elämä Heikkilän pirtissä jatkui kyläläisten tapahtumien merkeissä 1990-luvun alusta alkaen. Kyläseura ideoi seppätapahtuman Sirniön Seppäpäivät, joita järjestettiin parikymmentä kertaa. Heikkilän talo oli seppäpäivien pääpaikka. Talkoolaisten ikäännyttyä tapahtuma loppui 2010-luvulla.

sirniönheikkilä200liisapiisi
Heikkilän talon tytär Liisa Päätalo esitti talon historiaa. Hän kertoi talon kuuluneen kolmeen eri pitäjään. –Kun Sirniö kuului Pudasjärveen, syntyi mummoni Kreeta. Kun Aili-äitini syntyi vuonna 1911, Sirniö kuului Taivalkoskeen. Kun itse synnyin talvisodan jälkeen, synnyin posiolaisena. Enemmistö sirniöläisistä halusi kuulua Taivalkoskeen, mutta senaatista tullut päätös Posioon kuulumisesta tuli voimaan. Heikkilän isäntä, vaarini Antti Huovinen jätti kunnalliset luottamustehtävät kotikunnan muututtua Posioksi, Liisa Päätalo sanoo.

sirniönheikkilä200sisar.onnelasta
Sisarukset Alma Åkerman, Liisa Päätalo ja Taisto Alasirniö juhlivat kotitalonsa juhlapäivää. 200-vuotisjuhlan lisäksi pirtissä järjestettiin seurakunnan maakirkko. Juhlan kunniaksi Liisa Päätalo lahjoitti veljelleen Taivalkosken Osuuspankin historiikin Onnelasta Tippalaan. Kirjassa on kerrottu ajoista, jolloin Sirniö oli osa Taivalkoskea. Taivalkosken ensimmäinen osuuskassa perustettiin Sirniöön vuonna 1908.

sirniönheikkilä200raanu
Heikkilän talon viimeinen emäntä Aili Alasirniö kävi käsityökoulun. Hän oli taitava kankuri ja kädentaitaja. Kuvan raanu on Aili ja Yrjö Alasirniön yhteistyötä. Raanu voitti ensimmäisen palkinnon valtakunnallisessa vuodepeitekilpailussa.

sirniönheikkilä200lipunlasku
Heikkilän nykyinen omistaja Taisto Alasirniö laskee lipun. Juhlat on juhlittu.

LA RESUMETO ESPERANTE
En la vilag´o Sirniö en la komunumo Posio situas la domo Heikkilä kies 200-jarig´on oni festis.

Aini Vääräniemi 23.6.2016

Liisa Päätalo on kirjoittanut kirjat Sirniön kylän historiaa ja Sirniöläiset sotavuosina. Seuraavassa hänen 200-vuotisjuhlassa pitämänsä puhe kokonaisuudessaan:

Hyvät läsnäolijat!

Otsikoin tämän tarinani Elämää Heikkilässä 200 vuoden aikana

Sirniön kylä on yli 300 vuotta vanha, jo Ruotsin vallan aikana asutettu. Tämän Paavolan eli Heikkilän eli Rannin eli Keskikartanon ensimmäinen talo oli Paavola. Kun Paavolassa väki lisääntyi, tarvittiin lisätilaa ja rakennusta jatkettiin etelään päin vuonna 1816: vain kolme seinää lisää ja rakennuksessa oli 2 pirttiä. Veranko eli porstua jäi siinä vaiheessa yhteiseksi. Suuren, korkeahkon savupirtin emäntä oli Paavon leski Kaisa. Hänen poikansa poika Heikki lieneekin antanut pirtille nimen Heikkilä.

Heikki (s. 1838) oli taitava seppä. Hän avioitui loukuskyläläisen Kaisa Kymäluoman kanssa. Oltiin siirrytty jo Venäjän vallan aikaan mutta kuuluttiin edellen Pudasjärven seurakuntaan. Kartano ja ympäristö täyttyivät rakennuksista: navetta, lammasnavetta ja lato, ja erikseen talli, kehä ja puojit jotka yhdistettynä muodostivat Kamaripuolen. Ja kauempana paja, sauna, riihet ja aitat ja monet muut.

Elettiin omavaraistalouden aikaa. Seppä oli se joka teki työkalut raudasta. Seppä Heikki oli taitava viikate-, lukko- ja aseseppä. Kerrotaan hänen yrittäneen hyödyntää raudaksi Kuusijärven malmia ja kiveä siinä onnistumatta. Sepän takomilla työkaluilla tehtiin kaikki tarvekalut. Metsästyksessä käytettiin pyssyjä, karhukeihäitä ja erilaisia pyydysrautoja. Viljeltiin maata, karjaa pidettiin ja kerrotaan näissä vaaranrinnepelloissa kasvatetun ruista ja jopa vehnääkin ohrasta puhumattakaan. Poltettiin tervaa myös myyntiin. Heikkilässä eli venemestari Junka, josta kerrottiin, että kun sadas vene valmistui, se tiesi huonoa, venemestari kuoli kohta sen jälkeen.

Tässä Heikkilän pirtissä on pidetty paljon lestadiolaisia seuroja ja kinkereitä. 1800-luvulla papit tulivat Pudasjärveltä. Jumalanpalvelusten yhteydessä kastettiin lapset ja toimitettiin muita kirkollisia toimituksia.
1870-luvulla siiryttiin hallinnollisesti Taivalkosken seurakuntaan ja kuntaan. 1880-luvun lopulla Heikkilän pirttirakennus kengitettiin, korotettiin, alimmat hirret uusittiin ikkunoiden ylälaitaan asti. Koloaholainen muurasi tämän uunin, ikkunat uusittiin ja pirtistä tuli uloslämpiävä.

Seppä Heikin tytär Kaisa Kreeta avioitui vaarakyläläisen Antti Huovisen kansa. Väki lisääntyi. Kylämeijeri oli tässä Heikkilän kartanossa 1890 luvulla kymmenkunta vuotta. Voita kirnuttiin ulkomaan vientiin asti. Antti oli toimelias isäntä. Hänen aikanaan raivattiin Unilammen eteläpuolelle soita viljelykseen. Antti Huovinen on ollut perustamassa Taivalkosken Osuuskauppaa, Sirniöön Osuuskassaa ja on ollut kunnanvaltuutettu kun Sirniö kuului vielä Taivalkoskeen. Hän on ollut myös köyhäinhoito- lautakunnan määräämä kyläasiamies.

Vuonna 1926 oli muodostettu Posion kunta ja seurakunta. Sirniöläiset olisivat halunneet pysyä taivalkoskelaisina, mutta Senaatti päätti toisin. Posiolaisia sirniöläiset ovat olleet sen jälkeen.

Antti Huovisen nuorin tytär Aili, äitimme, avioitui naapurista, Uutelasta tulleen Yrjö Alasirniön kanssa juhannuksena 1939, vähän ennen talvisodan syttymistä. Antti eli Unka luovutti isännyyden pojalleen Heikille ja vävylleen Yrjölle. Yrjö oli seppä ja puuseppä, suutari ja kalastaja. Heikki oli hevosmies, maanviljelijöitä molemmat.

Sirniön kylä säästyi sodan aikana suuremmilta tuhoilta. Miehet olivat rintamalla, vanhukset, lapset ja sairaat oli evakuoitu. Sirniö oli sotatoimialuetta talvisodan aikana. Yrjön nuori vaimo, äitimme, jäi tähän Heikkilään. Hän hoiti karjan, kävi ilmavalvontavuoronsa koulun katolla olevassa valvontatornissa ja odotti esikoistaan, minua. Talvisodan 105 päivää hän eli pelossa ja odotuksessa. Tässä pirtissä hän kirjoitti kirjeitä evakossa olleille ja rintamalle, odotti, toivoi ja pelkäsi, sekä otti tässä pirtissä rintamalta tulleet kirjeet vastaan.

Jatkosodan aikana syntyi tämän talon seuraava isäntä Taisto. Kastetilaisuus pidettiin tässä pirtissä ja kasteella Taiston lisäksi olivat Posion pitkäaikainen kirkkoherra sirniöläinen Pekka Tapaninen ja serkkumme Sisko Kylmäluoma Matalaiselta. Äiti kirjoitti isälle, että koululla oli jumalanpalvelus, mutta pastori Häkkinen kävi kotona tässä Heikkilän pirtissä kastamassa 23.11.1941.

Rauhan tultua tämän kartanon kasvun vuodet olivat käsillä; oli 4 perhettä asumassa ja neljää karjaa emännät kävivät lypsämässä illoin aamuin. Ja tässä kartanossa oli kylän syvin kaivo.

Heikkilän pirtissä on pidetty lukemattomia maalaisliiton, maatalousnaisten, eri osuuskuntien kokouksia ja monia tilaisuuksia: häitä, hautajaisia ja syntymäpäiviä. Myös Maatalousnaisten juhlat ja Posion Osuuspankin 80-vuotisjuhlat. Olihan Sirniön Osuuskassa vanhin alueella, vanhempi kuin Taivalkosken ja Posion Osuuskassat. Juhlapuhujana oli Ahti Pekkala.

Naiset ovat kautta vuosisatojen huolehtineet karjasta, ruoasta, keittäneet ja leiponeet, kasvattaneet juurikasvit ja pellavat, kerinneet lampaat ja kutoneet ja ommelleet päällys- ja pitovaattet perheilleen. Naisten käden jälki ei ole niin pysyvää kuin miesten: ruoka syödään ja vaatteet kuluvat. Jotakin kuitenkin aina jää esim. äidin kutoma raanu. Kaikki Heikkilän emännät ovat olleet käsityöihmisiä.

Heikkilän kartano joutui murrokseen, kun 1960-luvulla rakennettiin tuo kylätie. Navetan, kellarin ja kaivon menetykset olivat ratkaisevia. Isä ja äiti rakensivat uuden talon mäen päälle. Heikkilän pirtti jäi asumattomaksi ja Taiston ja hänen vaimonsa Railin omistukseen. He laittoivat Heikkilän pirtin kattoon peltin.

Sirniössä oli ollut kymmenkunta lähes samanlaista suurta paksuhirsistä pirttiä ennen sotia. Monet pirteistä ovat kuitenkin kadonneet. Heikkilän pirtti oli käyttämättömänä lähes 20 vuotta. Kyläseuran toimesta käynnistettiin Seppäpäivien pitäminen ja Heikkilän pirtti oli lopulle parikymmentä vuotta päivien keskuspaikka. Pirtistä lähdettiin rantaan päin polttamaan tervahautaa tai sysimiilua, pajaan alasinten ääreen ja savusaunaan.

Heikkilän Pirtti on merkitty Lapin läänin arvokkaat kohteet- luetteloon säilytettävien rakennusten listalle. Heikkilän pirtille ja Kamaripuolelle on myönnetty Lapin läänin rakennusperinteen vaalimisesta Hurrikas-palkinnot vuonna 2010. Vuonna 1989 naulattiin Pirtin verangon seinään juhlallisin menoin Etappilaatta kunnioitukseksi siitä kohtelusta, jota jääkärit saivat nauttia yöpyessään talossa vaarallisilla ja vaikeilla matkoillaan.

Taisto oli ensimäinen Heikkilän isäntä, joka oli ansiotyössä kodin ulkopuolella. Syväkairaajana hän kierti Suomen lähes päästä päähän. Eläkepäivien harrastuksia ovat sepän työt, vanhojen rakennusten ja työtapojen vaaliminen, kalastus ja hirvimetsällä käynti. Taiston pojat jatkanevat isäntinä Heikkilässä.

Tässä näiden isäntien kautta olen peilannut Heikkilän 200-vuotista historiaa. Kunnioitan jokaista sukupolvea joka on antanut panoksensa Heikkilän Pirtin säilyttämisessä. Kiitän läsnäolijoita perinteen kunnioittamisesta ja kyläläisiä Pirtin ja ympäristön vaalimisesta. Toivotan onnea ja pysyvyyttä Heikkilän pirtille, hyvää kesää kaikille!

Liisa Päätalo

2 vastausta artikkeliin ”SIRNIÖN ETAPPITALON VUOSIPÄIVÄ

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

− 1 = 6