TERVAA, METSÄTÖITÄ JA EVAKKOMUISTOJA

TERVAA, METSÄTÖITÄ JA EVAKKOMUISTOJA

Tervaajaevakkoa
Taivalkosken Pistossa, vanhan Heikkilän talossa asuva Paavo Väisänen tietää tervanpolton salat. Monen kirkon paanukatto on tervattu Väisäsen polttamalla tervalla. Nytkin Väisäsellä on tuhannen litraa tervaa poltettuna.

tervakallioniemenaita tervakallioniemenaita2
Kallioniemen uuden aidan aidakset tervattiin ja osa liotettiin niin sanotussa tervankusessa, joka on tehokas kyllästysaine. Tervatynnyrissä itse terva painuu pohjalle, tervankusi jää pinnalle. Se ei jäädy kovallakaan pakkasella, terva jäätyy.

Tervanpolton lisäksi Paavo Väisänen tekee metsätöitä. Majoitustakin talossa on tarjolla.
-Viisi hehtaaria olen raivannut metsää tänäkin keväänä. Nyt haluaisin alkaa vuokrata taloni toista päätä matkailijoille, vaikkapa Päätaloviikon vieraille. Samalla saisin puhekavereita, ei olisi niin yksinäistä, Paavo Väisänen sanoo.

-Vaarini Heikki Väisänen tuli tälle paikalle vuonna 1890. Heikkilä jäi sitten isälle ja sen jälkeen minulle. Olen ollut maanviljelijänä, tehnyt metsätöitä hevosella ja traktorilla. Postiakin olen kantanut 12 vuotta, Paavo Väisänen kertoo.

-Sota-aika on muistissa, evakot ja karjankuljetukset. Elo-syyskuulla 1944 oli evakkoon lähtö. Kestilään mennessä kuljetin äidin kanssa Heikkilän karjaa koko matkan mennen tullen. Mennessä samassa matkassa oli koko kylän karja, kymmeniä lehmiä ja viisi hevostakin. Kolmatta viikkoa kesti menomatka. Ensimmäisen yön olimme Tyrämäellä, toisen kirkolla, sitten menimme Siekkisen kautta Kupsoon ja Pintamolle yöksi. Siellä oli tungosta, oli paljon kuusamolaisia evakkoja, oli saksalaisia ja vankivankkureita. Pintamolta menimme Pudasjärvelle Suojalinnan taakse, mutta kun tuli ilmahälytys, siirryimme kirkonkylän eteläpuolelle yöksi. Seuraavaksi yövyimme Taipaleenharjussa, Hetekylässä ja Ylikiimingin kirkolla. Saksalaissotilaat olivat asemissa Kiimingin kirkonkylään saakka. Tykit olivat tien vierissä. Sotilaat ostivat ruokaa, esimerkiksi jos jokin evakkolehmä piti teurastaa matkalla, he halusivat ostaa lihat.

-Oulujoki ylitettiin hirveän isojen ponttoonien avulla, sata lehmää sopi kerralla ylittämään joen. Armeijan miehet olivat siellä järjestämässä ylitystä. Sitten yövyimme Muhoksella, Pelson lähellä ja Ahmaksessa. Kestilän kirkolle saavuimme yöllä ja menimme koululle. Olimme koko ajan Hyvölänrannan koululla. Karja oli koulun navetassa, jossa äiti kävi lypsyllä.

-Palatessa kuljetettiin Penttilän, Hietalan ja Heikkilän karjat yhtä matkaa. Palasimme evakosta marraskuun alkupäivinä. Kuljimme metsiä myöten, kun tiet oli miinoitettu. Puolangan ja Pyhäkylän kautta palasimme kotiin. Päivässä kuljettiin 30-40 kilometriä. Joka 20 kilometrin välein oli levähdys ja ruokailu. Sotilaat ja lotat järjestivät ruokailun ja heinät lehmille ja hevosille, hyvä oli huolto. Yöpaikkoina olivat koulut ja muut isot rakennukset sekä saunat. Karja oli ulkona kiinni puissa. Kun olimme Pistojärven päässä ja ylitimme Lauttapuron Kahlottimen, josta kaahlattiin yli, lehmät alkoivat laukata kotiin päin, tunsivat maiseman. Silloin oli sään puolesta hyvä ja lämmin syksy. Koti oli paikoillaan, saimme potut maasta ja osittain viljatkin puiduksi, Paavo Väisänen kertaa evakkoreissuaan.

-Rintamalla oli neljä veljeäni, lisäksi Perttu oli niin sanotussa ämpärikomppaniassa, kun nuoret pojat olivat vartiohommissa. Myös hevonen oli meiltä sodassa. Ketään ei kaatunut. Hevonen kyllä kuoli pian sodan jälkeen ruuan puutteeseen. Savotaan piti lähteä heti eikä ollut mistä antaa muuta ruokaa hevoselle kuin sellua, pikkuisen kauran kuoria laitettiin sellun sekaan, Paavo Väisänen muistelee sotaa ja sodanjälkeisen ajan alkua.

LA RESUMETO ESPERANTE

En la vilag´o Pisto en Taivalkoski vivas multtalenta Paavo Väisänen. Li preparas gudron pri la arbolignoj, laboras en la arbaro kaj planas lui sian domon al la vojag´antoj ekzemple dum la Päätalosemajno.
Paavo Väisänen devis sian hejmon lasi dum la milito c´ar la fronto estis tiom proksime al Taivalkoski. Li kunmetis la bovinojn, bovidojn kaj bovojn kaj kun tiuj al Kestilä promenis. Kvin fratoj de Paavo batalis en la frontoj, ankau la c´evalo de patro de Paavo. Neniuj mortis. Nur post la milito la c´evalo mortis dum la pezega arbarlaboro. Ne estis bona nutraj´o por g´i, tiu estis la kauzo.

Aini Vääräniemi 14.6.2016

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

94 − = 92