Arkistot kuukauden mukaan: kesäkuu 2016

PARKKI NILALLAAN

PARKKI NILALLAAN

Parkkaajat,tuomarit,yleisöä2016
Jokijärven kyläseuran järjestämiin pöllinparkkuun MM-kisoihin osallistui yli kolmekymmentä kilpailijaa. Kaksi heistä tuli Taivalkosken ystävyyskunnasta Viron Illukasta.
parkkaajatliput

parkkaajatnuortayleisöä parkkaajatyleisöä parkkaajatyleisöäpöllejä parkkaajatyleisöää parkkajattuomarityleisöä
Yksipäiväiseen tapahtumaan saapui yleisöä satamäärin eri puolilta Suomea.
Parkkaajattuomivaaraleinonen Parkkaajatismomäättä
Kilpakumppanit Tuomo Leinonen ja Taisto Tuomivaara parkkuuvuorossa. Näyttelijä Ismo Määttä sijoittui viidenneksi sarjassaan. Parkkuun jälkeen hän kertoi alkavansa muuntautua Ukkelin rooliin Päätaloviikon perjantain esitystä varten.

Parkkaajatleevijhalonen parkkaajattuomoleinonenkantaapölliä Parkkaajatpöllinkanto

Itse kisojen lisäksi tapahtuman vetonaulana oli Jope Ruonansuun imitointiesitykset.
Parkkaajatjoperunonsuu

Paikalla oli myös metsäkone, jonka lisälaitteen avulla yleisöllä oli mahdollisuus katsella Jokijärveä 32 metrin korkeudesta.
parkkaajatkaivinkone parkkaajatkone

Parkkaajatmaurikarjalainenkyläseura
-Kova oli urakka, mutta hyvin meni 80 hengen talkoolaisen ansiosta, Jokijärven kyläseuran puheenjohtaja Mauri Karjalainen kiittää. –Ainut harmi oli sateinen sää. Aamusta ja illasta oli sateetonta, mutta juuri sen kuumimman kilpailuajan satoi. Näin kävi jo kolmannen kerran peräkkäin. Mutta kisat saatiin pidetyksi suunnitellusti. Loppunäytöksenä ollut parisprintti on nopeatempoinen kilpailu, perinteinen parkkuukisa on kestävyyslaji. Parisprintti oli mukana nyt ensimmäistä kertaa. Se osoittautui yleisömenestykseksi, Mauri Karjalainen analysoi päivän kulkua.

Tulokset:
Naiset 20-54-vuotiaat:
1.Katariina Kehänen
2.Lilja Buller

Naiset 55-69-vuotiaat:
1.Marjatta Raappana

Naiset yli 70-vuotiaat:
1.Onerva Korpikoski

Miehet alle 20-vuotiaat:
1.Riku Huttunen

Miehet 20-54-vuotiaat:
1.Joonas Keskiaho
2.Kari Väisänen
3.Antti Oiva
4.Heikki Vikström
5.Timo Juursalu

Miehet 55-69-vuotiaat:
1.Esko Koivula
2.Taisto Tuomivaara
3.Tuomo Leinonen
4.Arto Karvonen
5.Ismo Määttä

Miehet yli 70-vuotiaat:
1.Heikki Koistinen
2.Matti Väisänen
3.Juhani Mahosenaho
4.Jussi Katila
5.Viljo Heiskanen

LA RESUMETO ESPERANTE

En Jokijärvi oni arang´as c´iusomere la konkurson en kovrilforprenado de la arboj. Estas respekto por antauaj jarcentoj kiam oni laboris kiel arbarlaboristoj. Kovrilforprenado estis la plej s´atata laboro al Kalle Päätalo kiu de la jaro 1931 g´is la jaro 1939 laboris kiel arbarlaboristo.

Aini Vääräniemi 27.6.2016

SIRNIÖN ETAPPITALON VUOSIPÄIVÄ

SIRNIÖN ETAPPITALON VUOSIPÄIVÄ

Heikkilän talo Sirniössä rakennettiin vuonna 1816. Talon suuri ja korkea hirsipirtti oli alun perin savupirtti. Vuonna 1880 uuni muutettiin uloslämpiäväksi. Pirtin alimmat hirret vaihdettiin ikkunoiden yläreunaan saakka. Ylemmät hirret ja katto ovat noesta mustat tänäänkin. Pirtin suuri uuni on kuloharjulaisen Karjalaisen, kutsumanimeltään Koloaholaisen tekemä. Hän oli sanonut uunin kestävän niin kauan kuin maailma pysyy. Uuni on yhä käyttökuntoinen.

sirniönheikkilä200etappi
Ensimmäisen maailmansodan aikana Heikkilään pysähtyi Saksassa koulutettuja jääkäreitä. Niistä ajoista muistoksi Heikkilän talon seinään laitettiin etappitalon laatta juhlallisin menoin vuonna 1989.

sirniönheikkilä200sisar.ulkona
Heikkilän talon sisarukset Liisa Päätalo, Taisto Alasirniö ja Alma Äkerman lapsuuskotinsa edustalla.
Heikkilässä asuttiin 1960-luvulle saakka. Eläminen kävi hankalaksi kylätien alle joutuneiden navetan, kaivon ja kellarin puuttuessa. Silloiset asukkaat Aili ja Yrjö Alasirniö rakennuttivat uuden talon korkeammalle samaan Sirniönvaaraan.
Vaikka talon asumiskäyttö päättyi, elämä Heikkilän pirtissä jatkui kyläläisten tapahtumien merkeissä 1990-luvun alusta alkaen. Kyläseura ideoi seppätapahtuman Sirniön Seppäpäivät, joita järjestettiin parikymmentä kertaa. Heikkilän talo oli seppäpäivien pääpaikka. Talkoolaisten ikäännyttyä tapahtuma loppui 2010-luvulla.

sirniönheikkilä200liisapiisi
Heikkilän talon tytär Liisa Päätalo esitti talon historiaa. Hän kertoi talon kuuluneen kolmeen eri pitäjään. –Kun Sirniö kuului Pudasjärveen, syntyi mummoni Kreeta. Kun Aili-äitini syntyi vuonna 1911, Sirniö kuului Taivalkoskeen. Kun itse synnyin talvisodan jälkeen, synnyin posiolaisena. Enemmistö sirniöläisistä halusi kuulua Taivalkoskeen, mutta senaatista tullut päätös Posioon kuulumisesta tuli voimaan. Heikkilän isäntä, vaarini Antti Huovinen jätti kunnalliset luottamustehtävät kotikunnan muututtua Posioksi, Liisa Päätalo sanoo.

sirniönheikkilä200sisar.onnelasta
Sisarukset Alma Åkerman, Liisa Päätalo ja Taisto Alasirniö juhlivat kotitalonsa juhlapäivää. 200-vuotisjuhlan lisäksi pirtissä järjestettiin seurakunnan maakirkko. Juhlan kunniaksi Liisa Päätalo lahjoitti veljelleen Taivalkosken Osuuspankin historiikin Onnelasta Tippalaan. Kirjassa on kerrottu ajoista, jolloin Sirniö oli osa Taivalkoskea. Taivalkosken ensimmäinen osuuskassa perustettiin Sirniöön vuonna 1908.

sirniönheikkilä200raanu
Heikkilän talon viimeinen emäntä Aili Alasirniö kävi käsityökoulun. Hän oli taitava kankuri ja kädentaitaja. Kuvan raanu on Aili ja Yrjö Alasirniön yhteistyötä. Raanu voitti ensimmäisen palkinnon valtakunnallisessa vuodepeitekilpailussa.

sirniönheikkilä200lipunlasku
Heikkilän nykyinen omistaja Taisto Alasirniö laskee lipun. Juhlat on juhlittu.

LA RESUMETO ESPERANTE
En la vilag´o Sirniö en la komunumo Posio situas la domo Heikkilä kies 200-jarig´on oni festis.

Aini Vääräniemi 23.6.2016

Liisa Päätalo on kirjoittanut kirjat Sirniön kylän historiaa ja Sirniöläiset sotavuosina. Seuraavassa hänen 200-vuotisjuhlassa pitämänsä puhe kokonaisuudessaan:

Hyvät läsnäolijat!

Otsikoin tämän tarinani Elämää Heikkilässä 200 vuoden aikana

Sirniön kylä on yli 300 vuotta vanha, jo Ruotsin vallan aikana asutettu. Tämän Paavolan eli Heikkilän eli Rannin eli Keskikartanon ensimmäinen talo oli Paavola. Kun Paavolassa väki lisääntyi, tarvittiin lisätilaa ja rakennusta jatkettiin etelään päin vuonna 1816: vain kolme seinää lisää ja rakennuksessa oli 2 pirttiä. Veranko eli porstua jäi siinä vaiheessa yhteiseksi. Suuren, korkeahkon savupirtin emäntä oli Paavon leski Kaisa. Hänen poikansa poika Heikki lieneekin antanut pirtille nimen Heikkilä.

Heikki (s. 1838) oli taitava seppä. Hän avioitui loukuskyläläisen Kaisa Kymäluoman kanssa. Oltiin siirrytty jo Venäjän vallan aikaan mutta kuuluttiin edellen Pudasjärven seurakuntaan. Kartano ja ympäristö täyttyivät rakennuksista: navetta, lammasnavetta ja lato, ja erikseen talli, kehä ja puojit jotka yhdistettynä muodostivat Kamaripuolen. Ja kauempana paja, sauna, riihet ja aitat ja monet muut.

Elettiin omavaraistalouden aikaa. Seppä oli se joka teki työkalut raudasta. Seppä Heikki oli taitava viikate-, lukko- ja aseseppä. Kerrotaan hänen yrittäneen hyödyntää raudaksi Kuusijärven malmia ja kiveä siinä onnistumatta. Sepän takomilla työkaluilla tehtiin kaikki tarvekalut. Metsästyksessä käytettiin pyssyjä, karhukeihäitä ja erilaisia pyydysrautoja. Viljeltiin maata, karjaa pidettiin ja kerrotaan näissä vaaranrinnepelloissa kasvatetun ruista ja jopa vehnääkin ohrasta puhumattakaan. Poltettiin tervaa myös myyntiin. Heikkilässä eli venemestari Junka, josta kerrottiin, että kun sadas vene valmistui, se tiesi huonoa, venemestari kuoli kohta sen jälkeen.

Tässä Heikkilän pirtissä on pidetty paljon lestadiolaisia seuroja ja kinkereitä. 1800-luvulla papit tulivat Pudasjärveltä. Jumalanpalvelusten yhteydessä kastettiin lapset ja toimitettiin muita kirkollisia toimituksia.
1870-luvulla siiryttiin hallinnollisesti Taivalkosken seurakuntaan ja kuntaan. 1880-luvun lopulla Heikkilän pirttirakennus kengitettiin, korotettiin, alimmat hirret uusittiin ikkunoiden ylälaitaan asti. Koloaholainen muurasi tämän uunin, ikkunat uusittiin ja pirtistä tuli uloslämpiävä.

Seppä Heikin tytär Kaisa Kreeta avioitui vaarakyläläisen Antti Huovisen kansa. Väki lisääntyi. Kylämeijeri oli tässä Heikkilän kartanossa 1890 luvulla kymmenkunta vuotta. Voita kirnuttiin ulkomaan vientiin asti. Antti oli toimelias isäntä. Hänen aikanaan raivattiin Unilammen eteläpuolelle soita viljelykseen. Antti Huovinen on ollut perustamassa Taivalkosken Osuuskauppaa, Sirniöön Osuuskassaa ja on ollut kunnanvaltuutettu kun Sirniö kuului vielä Taivalkoskeen. Hän on ollut myös köyhäinhoito- lautakunnan määräämä kyläasiamies.

Vuonna 1926 oli muodostettu Posion kunta ja seurakunta. Sirniöläiset olisivat halunneet pysyä taivalkoskelaisina, mutta Senaatti päätti toisin. Posiolaisia sirniöläiset ovat olleet sen jälkeen.

Antti Huovisen nuorin tytär Aili, äitimme, avioitui naapurista, Uutelasta tulleen Yrjö Alasirniön kanssa juhannuksena 1939, vähän ennen talvisodan syttymistä. Antti eli Unka luovutti isännyyden pojalleen Heikille ja vävylleen Yrjölle. Yrjö oli seppä ja puuseppä, suutari ja kalastaja. Heikki oli hevosmies, maanviljelijöitä molemmat.

Sirniön kylä säästyi sodan aikana suuremmilta tuhoilta. Miehet olivat rintamalla, vanhukset, lapset ja sairaat oli evakuoitu. Sirniö oli sotatoimialuetta talvisodan aikana. Yrjön nuori vaimo, äitimme, jäi tähän Heikkilään. Hän hoiti karjan, kävi ilmavalvontavuoronsa koulun katolla olevassa valvontatornissa ja odotti esikoistaan, minua. Talvisodan 105 päivää hän eli pelossa ja odotuksessa. Tässä pirtissä hän kirjoitti kirjeitä evakossa olleille ja rintamalle, odotti, toivoi ja pelkäsi, sekä otti tässä pirtissä rintamalta tulleet kirjeet vastaan.

Jatkosodan aikana syntyi tämän talon seuraava isäntä Taisto. Kastetilaisuus pidettiin tässä pirtissä ja kasteella Taiston lisäksi olivat Posion pitkäaikainen kirkkoherra sirniöläinen Pekka Tapaninen ja serkkumme Sisko Kylmäluoma Matalaiselta. Äiti kirjoitti isälle, että koululla oli jumalanpalvelus, mutta pastori Häkkinen kävi kotona tässä Heikkilän pirtissä kastamassa 23.11.1941.

Rauhan tultua tämän kartanon kasvun vuodet olivat käsillä; oli 4 perhettä asumassa ja neljää karjaa emännät kävivät lypsämässä illoin aamuin. Ja tässä kartanossa oli kylän syvin kaivo.

Heikkilän pirtissä on pidetty lukemattomia maalaisliiton, maatalousnaisten, eri osuuskuntien kokouksia ja monia tilaisuuksia: häitä, hautajaisia ja syntymäpäiviä. Myös Maatalousnaisten juhlat ja Posion Osuuspankin 80-vuotisjuhlat. Olihan Sirniön Osuuskassa vanhin alueella, vanhempi kuin Taivalkosken ja Posion Osuuskassat. Juhlapuhujana oli Ahti Pekkala.

Naiset ovat kautta vuosisatojen huolehtineet karjasta, ruoasta, keittäneet ja leiponeet, kasvattaneet juurikasvit ja pellavat, kerinneet lampaat ja kutoneet ja ommelleet päällys- ja pitovaattet perheilleen. Naisten käden jälki ei ole niin pysyvää kuin miesten: ruoka syödään ja vaatteet kuluvat. Jotakin kuitenkin aina jää esim. äidin kutoma raanu. Kaikki Heikkilän emännät ovat olleet käsityöihmisiä.

Heikkilän kartano joutui murrokseen, kun 1960-luvulla rakennettiin tuo kylätie. Navetan, kellarin ja kaivon menetykset olivat ratkaisevia. Isä ja äiti rakensivat uuden talon mäen päälle. Heikkilän pirtti jäi asumattomaksi ja Taiston ja hänen vaimonsa Railin omistukseen. He laittoivat Heikkilän pirtin kattoon peltin.

Sirniössä oli ollut kymmenkunta lähes samanlaista suurta paksuhirsistä pirttiä ennen sotia. Monet pirteistä ovat kuitenkin kadonneet. Heikkilän pirtti oli käyttämättömänä lähes 20 vuotta. Kyläseuran toimesta käynnistettiin Seppäpäivien pitäminen ja Heikkilän pirtti oli lopulle parikymmentä vuotta päivien keskuspaikka. Pirtistä lähdettiin rantaan päin polttamaan tervahautaa tai sysimiilua, pajaan alasinten ääreen ja savusaunaan.

Heikkilän Pirtti on merkitty Lapin läänin arvokkaat kohteet- luetteloon säilytettävien rakennusten listalle. Heikkilän pirtille ja Kamaripuolelle on myönnetty Lapin läänin rakennusperinteen vaalimisesta Hurrikas-palkinnot vuonna 2010. Vuonna 1989 naulattiin Pirtin verangon seinään juhlallisin menoin Etappilaatta kunnioitukseksi siitä kohtelusta, jota jääkärit saivat nauttia yöpyessään talossa vaarallisilla ja vaikeilla matkoillaan.

Taisto oli ensimäinen Heikkilän isäntä, joka oli ansiotyössä kodin ulkopuolella. Syväkairaajana hän kierti Suomen lähes päästä päähän. Eläkepäivien harrastuksia ovat sepän työt, vanhojen rakennusten ja työtapojen vaaliminen, kalastus ja hirvimetsällä käynti. Taiston pojat jatkanevat isäntinä Heikkilässä.

Tässä näiden isäntien kautta olen peilannut Heikkilän 200-vuotista historiaa. Kunnioitan jokaista sukupolvea joka on antanut panoksensa Heikkilän Pirtin säilyttämisessä. Kiitän läsnäolijoita perinteen kunnioittamisesta ja kyläläisiä Pirtin ja ympäristön vaalimisesta. Toivotan onnea ja pysyvyyttä Heikkilän pirtille, hyvää kesää kaikille!

Liisa Päätalo

TERVAA, METSÄTÖITÄ JA EVAKKOMUISTOJA

TERVAA, METSÄTÖITÄ JA EVAKKOMUISTOJA

Tervaajaevakkoa
Taivalkosken Pistossa, vanhan Heikkilän talossa asuva Paavo Väisänen tietää tervanpolton salat. Monen kirkon paanukatto on tervattu Väisäsen polttamalla tervalla. Nytkin Väisäsellä on tuhannen litraa tervaa poltettuna.

tervakallioniemenaita tervakallioniemenaita2
Kallioniemen uuden aidan aidakset tervattiin ja osa liotettiin niin sanotussa tervankusessa, joka on tehokas kyllästysaine. Tervatynnyrissä itse terva painuu pohjalle, tervankusi jää pinnalle. Se ei jäädy kovallakaan pakkasella, terva jäätyy.

Tervanpolton lisäksi Paavo Väisänen tekee metsätöitä. Majoitustakin talossa on tarjolla.
-Viisi hehtaaria olen raivannut metsää tänäkin keväänä. Nyt haluaisin alkaa vuokrata taloni toista päätä matkailijoille, vaikkapa Päätaloviikon vieraille. Samalla saisin puhekavereita, ei olisi niin yksinäistä, Paavo Väisänen sanoo.

-Vaarini Heikki Väisänen tuli tälle paikalle vuonna 1890. Heikkilä jäi sitten isälle ja sen jälkeen minulle. Olen ollut maanviljelijänä, tehnyt metsätöitä hevosella ja traktorilla. Postiakin olen kantanut 12 vuotta, Paavo Väisänen kertoo.

-Sota-aika on muistissa, evakot ja karjankuljetukset. Elo-syyskuulla 1944 oli evakkoon lähtö. Kestilään mennessä kuljetin äidin kanssa Heikkilän karjaa koko matkan mennen tullen. Mennessä samassa matkassa oli koko kylän karja, kymmeniä lehmiä ja viisi hevostakin. Kolmatta viikkoa kesti menomatka. Ensimmäisen yön olimme Tyrämäellä, toisen kirkolla, sitten menimme Siekkisen kautta Kupsoon ja Pintamolle yöksi. Siellä oli tungosta, oli paljon kuusamolaisia evakkoja, oli saksalaisia ja vankivankkureita. Pintamolta menimme Pudasjärvelle Suojalinnan taakse, mutta kun tuli ilmahälytys, siirryimme kirkonkylän eteläpuolelle yöksi. Seuraavaksi yövyimme Taipaleenharjussa, Hetekylässä ja Ylikiimingin kirkolla. Saksalaissotilaat olivat asemissa Kiimingin kirkonkylään saakka. Tykit olivat tien vierissä. Sotilaat ostivat ruokaa, esimerkiksi jos jokin evakkolehmä piti teurastaa matkalla, he halusivat ostaa lihat.

-Oulujoki ylitettiin hirveän isojen ponttoonien avulla, sata lehmää sopi kerralla ylittämään joen. Armeijan miehet olivat siellä järjestämässä ylitystä. Sitten yövyimme Muhoksella, Pelson lähellä ja Ahmaksessa. Kestilän kirkolle saavuimme yöllä ja menimme koululle. Olimme koko ajan Hyvölänrannan koululla. Karja oli koulun navetassa, jossa äiti kävi lypsyllä.

-Palatessa kuljetettiin Penttilän, Hietalan ja Heikkilän karjat yhtä matkaa. Palasimme evakosta marraskuun alkupäivinä. Kuljimme metsiä myöten, kun tiet oli miinoitettu. Puolangan ja Pyhäkylän kautta palasimme kotiin. Päivässä kuljettiin 30-40 kilometriä. Joka 20 kilometrin välein oli levähdys ja ruokailu. Sotilaat ja lotat järjestivät ruokailun ja heinät lehmille ja hevosille, hyvä oli huolto. Yöpaikkoina olivat koulut ja muut isot rakennukset sekä saunat. Karja oli ulkona kiinni puissa. Kun olimme Pistojärven päässä ja ylitimme Lauttapuron Kahlottimen, josta kaahlattiin yli, lehmät alkoivat laukata kotiin päin, tunsivat maiseman. Silloin oli sään puolesta hyvä ja lämmin syksy. Koti oli paikoillaan, saimme potut maasta ja osittain viljatkin puiduksi, Paavo Väisänen kertaa evakkoreissuaan.

-Rintamalla oli neljä veljeäni, lisäksi Perttu oli niin sanotussa ämpärikomppaniassa, kun nuoret pojat olivat vartiohommissa. Myös hevonen oli meiltä sodassa. Ketään ei kaatunut. Hevonen kyllä kuoli pian sodan jälkeen ruuan puutteeseen. Savotaan piti lähteä heti eikä ollut mistä antaa muuta ruokaa hevoselle kuin sellua, pikkuisen kauran kuoria laitettiin sellun sekaan, Paavo Väisänen muistelee sotaa ja sodanjälkeisen ajan alkua.

LA RESUMETO ESPERANTE

En la vilag´o Pisto en Taivalkoski vivas multtalenta Paavo Väisänen. Li preparas gudron pri la arbolignoj, laboras en la arbaro kaj planas lui sian domon al la vojag´antoj ekzemple dum la Päätalosemajno.
Paavo Väisänen devis sian hejmon lasi dum la milito c´ar la fronto estis tiom proksime al Taivalkoski. Li kunmetis la bovinojn, bovidojn kaj bovojn kaj kun tiuj al Kestilä promenis. Kvin fratoj de Paavo batalis en la frontoj, ankau la c´evalo de patro de Paavo. Neniuj mortis. Nur post la milito la c´evalo mortis dum la pezega arbarlaboro. Ne estis bona nutraj´o por g´i, tiu estis la kauzo.

Aini Vääräniemi 14.6.2016

TAIVALKOSKEN YLIOPPILAAT POHJOISEN PARHAIMMISTOA

TAIVALKOSKEN YLIOPPILAAT POHJOISEN PARHAIMMISTOA

Taivalkosken lukio sijoittui Suomen 417 lukion joukosta sijalle 24 eräässä vertailussa. Pohjois-Suomessa vain yksi lukio päihitti Taivalkosken. Paremmuutta mitattiin erilaisilla kriteereillä, toisissa huomioitiin kaikki aineet, toisissa vain osa opiskeltavista aineista. Tämän vuoden 22 ylioppilaalla oli yhteensä 14 laudaturia, 32 eximiaa ja 23 magnaa.

yo-kirkonportailla

Ylioppilaiden lakitusjuhla oli perinteinen. Tilaisuudessa kuultiin lukion rehtorin vuosikatsauksen lisäksi seurakunnan, ylioppilaan vanhemman ja ylioppilaan puheenvuorot. Ylioppilaat saivat Jumalan siunauksen toivotukset ja tilaisuudessa laulettiin suvivirsi.

yo-raimokananen yo-osmoleppänen
Raimo Kananen piti ylioppilaan vanhemman puheenvuoron. Osmo Leppänen toi seurakunnan tervehdyksen ja piti hartauden.

SAULINLAKITUS2016 026
Ylioppilaan puheenvuorossa Joonas Ervasti vertasi lukiolaisen matkaa kaarnalaivan kulkuun kotoisella Iijoella. -Matkalla ollaan monenlaisen sään armoilla, mutta välillä paistaa myös aurinko. Parasta lukiossa oli loistava ilmapiiri, kaverit ja värikkäät välituntikeskustelut. Täällä kaveria autetaan ja tuupataan eteenpäin, jos homma tuntuu raskaalta. Lukemattomia kertoja läksyt tehtiin yhdessä kavereiden kanssa. Pienen lukion etu on se, että opettajilla on aikaa yksittäisille opiskelijoille. Vaikka kaarnalaivan reitti ei olisi aina selvä, silti maisemat vaihtuvat ja aina joku on auttamassa, siksi matkaa voidaan jatkaa luottavaisina. Tänään laivan purjeissa on tuulta, pidetään lippu korkealla ja vietetään hieno päivä ja nautitaan – vain kerran sitä ihminen pääsee ylioppilaaksi, Joonas Ervasti kuvasi ylioppilaan tuntoja.

yo-maaretpuhuu
Lukion rehtori Maaret Ihme käsitteli vuosikatsauksessaan lukion viimeaikaisia ja meneillään olevia muutoksia. –Oman lukiomme kohdalla konkreettinen muutos oli muutto takaisin yläkoulun yhteyteen viime syksynä. Muutos ja muutto nykyisiin lukiotiloihin jännitti, mutta vuosi on mennyt hyvin. Suuri muutos on lukion digitalisoituminen ja asteittainen siirtyminen sähköisiin kirjoituksiin. Jo tulevana syksynä meilläkin kirjoitetaan saksa ja maantiede sähköisesti. Oppimismateriaalit muuttuvat vähitellen verkosta tilattaviksi. Jo ensi syksynä lukioon tulevat saavat käyttöönsä hybridikannettavat koneet ja oppimateriaalit tulevat sähköisinä. Koululle tilataan myös perinteisiä kirjoja oppilaiden niin halutessa.
-Yhteistyö eri kuntien välillä on virinnyt opetussuunnitelmaa laadittaessa. Uudessa opetussuunnitelmassa on mukana teemaopintoja ja taiteiden välisiä kursseja. Lukiodiplomi on osa valtakunnallista suunnitelmaa. Osallistumme lisäksi 83 muun lukion kanssa kokeiluun, jonka osana on muun muassa tutustuminen korkeakouluopintoihin.
-Muutoksen keskellä olemme pitäneet kiinni perinteistä. On pidetty perinteiset penkkarit ja vanhojen tanssit. Saksan opettaja Marjo Kaarre on järjestänyt saksan opiskelijoille perinteisen vierailun Taivalkosken ystävyyskuntaan Saksan Baiersbronniin.
-Opiskelijoiden on tärkeää tunnistaa oma lahjakkuutensa ja asettaa tavoitteensa sekä olla sinut niiden kanssa. Olennaista on tehdä parhaansa, olla ihminen ihmiselle ja löytää oma polkunsa. Toivotan Tove Janssonin runon sanoin: ”On niitä jotka jäävät ja toisia jotka lähtevät. Kukin saa valita itse, mutta on valittava ajoissa, eikä koskaan saa antaa periksi”.

yo-lakinsaantisauli yo-läpimeni
Sirpa Aikkila ja Maaret Ihme jakoivat todistukset ja ojensivat ylioppilaslakit uusille ylioppilaille.

yo-emiliajulia yo-essimerci yo-petrusjapetra
Musiikkia tilaisuudessa esittivät Emilia Tyni viululla ja Julia Keränen laulaen Lasse Mårtensonin Myrskyluodon Maijan. Essi Vanhala säestäjineen lauloi kappaleen Merci. Aleksanteri Suomalainen soitti klarinettia Petra Liimatan pianosäestyksellä.

yo-sankaripatsaalla
Ylioppilaat veivät perinteisesti ruusut Tuntemattoman sotilaan patsaalle Taivalkosken sankarihautausmaalle.

yo-saulinkaverit yo-rahapuu
Kaverit kävivät onnittelemassa ylioppilas Sauli Vääräniemeä.

yo-korttiuut
Kortin taustalla Saulin äidin ensimmäinen itsekudottu pellavapöytäliina.

LA RESUMETO ESPERANTE
La studentoj de Taivalkoski gimnazio jubileis sian sukceson en studentekzameno. Taivalkoski atingis la duan plejaltan rezulton de Norda Finnlando. Estas 417 gimnazioj en tuta Finnlando.
La premio estis la blanka c´apo kaj la slos´ilo al la universitatoj kaj altlernejoj.

Aini Vääräniemi 8.6.2016

ILOA JALKAPALLOSTA

ILOA JALKAPALLOSTA

Taivalkosken ensimmäinen virallinen jalkapallon sarjaottelu kautta aikojen pelattiin toukokuisena lauantaina. Kotijoukkue Taivalkoski Calcio ja vastustaja ylikiiminkiläinen Juopulin Nuorisoseuran Urheilijat pelasivat helteisessä säässä ottelun Viitosta, jota oli tullut Taivalkosken urheilukentälle seuraamaan vajaat sata henkeä. Vieraat voittivat ottelun lukemin 3-0.

CALCIOpeli
Ensimmäisellä puoliajalla JuNSUn Antti Huhta teki ottelun avausmaalin. Huhta teki vielä toisen maalin toisella peliajalla. Kolmannen maalin tekijä oli Konsta Savolainen. Hänet valittiin ottelun parhaaksi vieraspelaajaksi. Taivalkosken parhaat pelaajat olivat Veli-Matti Pitkänen ja maalivahti Petri Huovinen. Myös Syötteen Eräpalvelujen Janne Määttä oli näkyvä pelaaja ottelussa.

-Mukavaa oli pelata ensimmäinen virallinen peli isossa maalissa, Calcion kapteeni Petri Huovinen sanoo. Huovinen pelasti monta maalintekotilannetta. Veli-Matti Pitkäseltä löytyi juoksuvoimaa. –Pakko on juosta kun laitetaan kentälle, Pitkänen sanoo. –Kiva oli pelata. Molemmat iloitsivat paikalla olleista katsojista.

Taivalkoski Calcion perustaja Juhani Eskola valmentaa joukkuettaan ja pelaa itsekin. –Pojat ovat kuuliaisia valmennettavia. Se on vahvuutemme. Nyt kaveri oli niskan päällä, mutta täytyy ottaa huomioon, että joukkueemme on vasta aloittanut pelaamisen. Seurakin perustettiin vasta tämän vuoden helmikuussa. Oli hienoa pelata tätä historian ensimmäistä virallista sarjaottelua, kun paikalla oli paljon katsojia ja kannustajia, Juhani Eskola kiittää.

Calcion seuraava kotiottelu on 18.6.2016.

CALCIOporoville
Paikalla oli myös Taivalkoski Calcion logossa komeileva Roope-poro. Roopen omistaja Ville Heiskanen kertoo Roopen etelän reissuista joulupukin matkassa. –Poron kasvattaminen joulupukin poroksi on pitkä tie. Kaikista ei tule kasvatuksesta huolimatta väkijoukossa viihtyvää, vaan joku poro voi villiintyä, Ville Heiskanen sanoo. -Olen kulkenut 30 vuotta joulupukkina etelän kaupungeissa. Roope on viides joulupukin poro niillä reissuilla, Heiskanen laskee. –Nyt Roope on elävä kisamaskotti Taivalkoski Calcion kotipeleissä.

LA RESUMETO ESPERANTE
La piedpilkosocieto Taivalkoski Calcio ludis sian unuan hejmmac´on en maja varmega sabato. La gastoj Junsu, Juopulin Nuorisoseuran Urheilijat, venkis la mac´on kun numeroj 3-0.
C´e-estis ankau la maskoto de Taivalkoski Calcio, la boaco Roope kies bildo estas en la logo de Taivalkoski Calcio. Roope estas la boaco de Kristnaska Avo. Ville Heiskanen, posedanto de Roope, jam dum 30 jarojn faris la rolon de Kristnaska Avo en la sudaj urboj de Finnlando.

Aini Vääräniemi 7.6.2016