ITSENÄISYYS – VAPAUTTA JA VASTUUTA

TAIVALKOSKELLA JUHLITTIIN 98-VUOTIASTA SUOMEA

Taivalkosken itsenäisyysjuhla alkoi jumalanpalveluksella ja seppeleiden laskulla sankarihaudoille. Seurakuntatalolla esiintyi eri-ikäisiä taivalkoskelaisia. Musiikkia ja runoutta esittivät Ellen Jaakkola, Jenni Karjalainen, Julia Keränen, Sari Väisänen ja Eevi Jaakkola. Matti Kivelä luki sota-ajan kirjeitä.
srktalo
Kunnanvaltuuston puheenjohtaja Vesa Turpeinen listasi kunnan tervehdyksessään itsenäisyytemme aikana tapahtuneita asioita, jotka tutkimuksen mukaan ovat suomalaisten mielestä merkittävimpiä. – Oppivelvollisuuslaki vuonna 1921, talvisota 1939-40, yleinen ja yhtäläinen äänioikeus 1917, jatkosota 1941-44 ja hyvinvointiyhteiskunnan rakentuminen olivat tutkimuksen kärjessä. Vaikka itsenäisyytemme oli kahdesti katkolla ja voimavarojamme hupeni sodissa, maamme kuuluu silti useilla mittareilla mitaten maailman kymmenen parhaimman maan joukkoon monessa asiassa. Muita itsenäistymisemme 1917 jälkeen tapahtuneita merkittäviä asioita ovat vuoden 1918 sisällissota tai kansalaissota, säännöllisten radiolähetysten alkaminen 1923, työmarkkinaosapuolien tammikuun kihlaus 1940, jossa luvattiin neuvotella työehtosopimuksista, pika-asutuslaki talvisodan jälkeen 1940, kun evakkoon lähteneitä oman maan pakolaisia asutettiin eri puolille Suomea, sotien päättyminen Pariisin rauhaan 1947, lapsilisäjärjestelmän luominen 1948, liikennevalojen tulo 1951, Helsingin kesäolympialaiset 1952, peruskoulujärjestelmän ensiaskeleet 1968, kansanterveyslaki terveyskeskusten perustamisesta 1972 ja Suomen liittyminen Euroopan Unioniin 1995, Vesa Turpeinen luettelee. – Kiitämme veteraanisukupolvea itsenäisyydestämme. Oli kansainvälinen ihme, että Suomi säilyi miehittämättömänä ja itsenäisenä. Sodan päivistä muistuttaa täälläkin seurakuntatalolla kivitaulu, johon on kaiverrettu taivalkoskelaisten isänmaan puolesta kaatuneiden nimet. Vapautemme hinnasta kertovat Suomen lukuisat sankarihautausmaat, Vesa Turpeinen päättää puheensa.

Seurakunnan tervehdyksen juhlaan toi kirkkoherra Tuomo Törmänen. Hän siteerasi vast´ikään 102-vuotiaana kuolleen Hannes Hynösen neuvoja Suomen kansalle: ” Luottakaa Jumalaan ja opettakaa se luottamus myös lapsillenne, se on ainoa turva”. – Rintamalla kaatunut Väinö Havas kirjoitti samoista asioista runossaan Testamentti pojalleni. Menneiden sukupolvien arvot, periaatteet ja luottamus Jumalaan ovat meille perintönä. Ne antavat uskoa siihen, että epävarmuuden tilasta voi selvitä ja turvattomuus on voitettavissa. Kirkolla ja kristillisellä uskolla on historiassamme suuri merkitys selviytymisessä tähän päivään. Suomen kansa turvautui Jumalaan sotavuosien aikana. Rintaman kauhuissa ei olisi selvitty ilman luottamusta Jumalaan. Tänään kristilliselle uskolle ei anneta sitä arvoa mikä sille kuuluisi vaan eletään kuin Jumalaa ei olisi olemassa. Jos Jumala hylätään, miten tämän päivän Suomen käy? Suomen kansan tulisi muistaa Hannes Hynösen sanat, Tuomo Törmänen muistuttaa tervehdyksessään.

Juhlapuheen piti taivalkoskelainen nuori vaikuttaja Harri Karjalainen. Hän on kunnanvaltuuston ja kirkkovaltuuston jäsen. – Suomen itsenäisyyden alkuvuodet eivät olleet helppoja. Talvi- ja jatkosodassa nuori kansa teki mahdottoman mahdolliseksi ja säilytti itsenäisyytensä. Maailma hämmästeli suomalaisten taistelutahtoa ja kykyjä, yhteen hiileen puhaltamista ylivoimaisen vihollisen edessä. Veljeä ei jätetty. Vapauden hinta oli raskas, kymmeniätuhansia kaatuneita ja haavoittuneita, evakkoja ja sotakorvauksia. Emme voi kyllin kiittää veteraanisukupolvea muuten kuin lupaamalla tehdä samoin kuin he tekivät.
-Sotien jälkeen ylä- ja alamäistä on selvitty yhtenä kansana. Hyvinvointivaltio on luotu yhteisillä sopimuksilla ja varoilla jotta jokaisesta pidetään huolta. Nyt on meidän vuoromme osoittaa suomalaisia arvoja.
-Taivalkoski on hyvä esimerkki muillekin. Talous on vakaa, päätökset tehdään yksissä tuumin, töitä tehdään hartiavoimin, välitämme toisistamme, kunta on kehittynyt. Saamme tuntea tervettä ylpeyttä siitä, että olemme osa tätä, olemme vapaita päättämään asioistamme.
-Vapaus tuo mukanaan vastuun. Vastuu on opiskelua, työntekoa, tulevien sukupolvien kasvattamista, vanhuksista huolehtimista. Lapsiin pitää panostaa.
-Me nykyajan suomalaiset olemme vapaita kulkemaan maailmalla. Arvomaailmamme olemme saaneet kotoa. Jokaisessa perheessä on erilainen toimintakulttuuri. Tänään monikulttuurisuus ja pakolaiskriisi on tullut lähellemme. Meidän tehtävämme on sopeuttaa hädänalaiset ihmiset. Arvojen väliset ristiriidat pitää selvittää yhdessä.
-Itsenäisyyden merkitys ei himmene, perintö säilyy. Veteraanin iltahuudon viestiä pitää viedä eteenpäin. Välitetään perintöä: Veljeä ei jätetä. Pidetään maastamme ja toisistamme huolta, Harri Karjalainen sanoo juhlapuheensa päätteeksi.

Taivalkosken itsenäisyysjuhlaan osallistuivat veteraanit Arvo Vuorialho, Veikko Louhisalmi ja Kalle Ronkainen.
IMG_0213[1]
Veikko Louhisalmi ja Arvo Vuorialho kuuntelevat Maamme-laulua.
IMG_0229[1]
Paikalla oli kolme lottaa, pikkulottana toiminut Kyllikki Virkkunen sekä ilmavalvontalotan tehtävissä toimineet Hillevi Kurtti ja Elviira Ronkainen. Hillevi Kurtin vartiopaikkoina olivat Tyrämäen tuulimylly ja Perangan vartiotorni. Elviira Ronkainen vartioi Inkeellä.
IMG_0232[1]
– Ilmavalvontakeskus oli Ingetin talossa. Vartiopaikka oli aluksi Kärryvaarassa metsässä, puiden latvaan kiivettiin vartioimaan, Elviira Ronkainen kertoo. – Kerran olimme palaamassa vartiosta nuoremman sisareni kanssa, kun näimme desantteja. Hekin näkivät meidät, mitään ei puhuttu. Vartiopaikka siirrettiin Inkeen koulun katolle. Itse olin käynyt koulut Sievin talossa, jossa olin jo sota-aikana miniänä. Muistan kun puolalainen Josef Molka ompeli meidän pirtissä kenttäradan rakentamisaikana. Koulu poltettiin jatkosodan lopulla, samoin kuin koko kylä. Vain Vaaralan talo jäi polttamatta meidän kyläkulmalta, Kostontien varrelta taloja säästyi. Kotimmekin, Sievin talo, oli poltettu sillä aikaa, kun olimme evakossa. Hyvä naapuri otti meidät taloonsa asumaan siksi aikaa kunnes saimme uuden talon rakennetuksi. Kaksi evakkoreissua tein minäkin, kolmesti kävelin välin Oulusta Kuusamon rajalle. Toisen evakon aikana vuonna 1944 kuoli puolivuotias lapsemme Kaisa Marjatta, hänet haudattiin Kestilään. Veikko-mieheni ehti nähdä lapsen vain kolmesti. Se oli raskasta aikaa, Elviira Ronkainen muistelee.

LA RESUMETO ESPERANTE
Finnlando memstarig´is en la jaro 1917 de Rusio. C´iujare ankau en Taivalkoski oni festadas memorante c´iujn kiuj perdis sian vivon dum la militoj au veteranig´is. Al taivalkoskia memstarig´festo partoprenis tri veteranoj kaj tri inoj el civilgvardia asocio kiu estis fondita en la jaro 1918 kaj estis devigita finigi sian agadon post la milito en la jaro 1944. Pli ol 230000 virinoj laboris en la fronto, en la hospitaloj, hejme bakinte panon al la fronto, trikinte vestaj´ojn al la soldatoj ktp. Unu el ili, Elviira Ronkainen vivis en la domo Sievi en Inkee-vilag´o. Tie laboris dum la milito la pola viro Josef Molka, kiu post la milito skribis siajn memorojn surpaperen. En Taivalkoski la asocio 4H publikigis la libron La milito en miaj memoroj verkita de Josef Molka. La libro estis publigita en la jaro 2007. Molka mem tiutempe jam forpasis, sed lia filo Krzystov kun la edzino Angela partoprenis la publigigfeston en la vendejo Jalava.

Aini Vääräniemi 9.12.2015

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

28 − = 27