Arkistot kuukauden mukaan: joulukuu 2015

TAIVALKOSKEN KIRJASYKSY

TAIVALKOSKEN KIRJASYKSY

Taivalkoskella on ilmestynyt ennennäkemätön määrä kirjoja kuluneen syksyn ja talven aikana. Taivalkosken Osuuspankin historiikki Onnelasta Tippalaan – Taivalkosken Osuuspankin 90 vuotta Iijoen törmällä aloitti kirjabuumin syyskuun lopulla, kirjoittajina olivat Tuomo Horsma ja Aini Vääräniemi.
opetu Hillanmarjavuosi PaluuIijoentörmälle
Seuraavaksi ilmestyivät Urheilu- ja voimisteluseura Taivalkosken Kuohun historiikki Rauno Riekin kirjoittamana, Veikko Räisäsen teos Talo, Salme Koskelon trilogian kolmas osa Koski palaa, Pekka Väisäsen kuvakirja Paluu Iijoen törmälle – Kuvia ja mielikuvia Kalle Päätalon sanavirrasta, Rea Tiirola-Tynin lastenkirja Hillan marjavuosi sekä Veli Käsmän Kuusamon Koskisota.

pekjanväisänen
Jouluiselta Kalle Päätalon torilta tavoitetut Pekka Väisänen ja poikansa Master of Science Janne Väisänen iloitsevat kirjansa Paluu Iijoen törmälle menestyksestä. -Joutsen Mediassa painetun kirjan ensimmäinen painos on kohta mennyt, vastaanotto on ollut todella positiivista. Teimme kirjaa vuoden päivät. Idean kirjaan sain Metsäkylän Korvuanjärvellä, kun olimme lintupongausreissulla. Kalevi Hirvonen ehdotti, että alkaisin tehdä kirjaa, jossa tulisi esille taivalkoskelainen luonto ja ihmiset yhdistettynä Kalle Päätalon teksteihin, Pekka Väisänen kertoo kirjan alkuidean syntymisestä. -Aloin ottaa kuvia kirjaan heti ja pikkuhiljaa kirjasta tuli satasivuinen teos, jossa on 150 kuvaa. Poikani Janne taittoi kirjan. -Tämä oli hieno projekti, ensimmäisen kerran tein taittoa lopputuotteeksi asti, Janne Väisänen kertoo.

ihmisiäiijoki-sarjassa
Taivalkoskesta ja Kalle Päätalosta kertova Raimo Jokisalmen kirja Ihmisiä Iijoki-sarjassa julkaistiin myös Taivalkoskella joulukuun alkupuolella. Kirjan esittelytilaisuudet olivat lisäksi Messukylässä ja Valkeakoskella.

JOKISALMIym
Raimo Jokisalmen kirjan kustansi Matti Nummenpää Helsingistä. Olavi Lahti antoi monia mielenkiintoisia tietoja kirjaan. Lahti harrastaa Päätalon kirjojen henkilöiden elämänvaiheiden tutkimista ja kirjoissa salanimellä esiintyvien henkilöiden tunnistamista. Myös Pikku-Hiljan Raili-tytär oli mukana kirjajuhlassa. Raimo Jokisalmi esittelee kirjaa.

Raimo Jokisalmi Kiuruvedeltä tutustui Kalle Päätalon tuotantoon kymmeniä vuosia sitten ja tuli Taivalkoskelle huppailemaan ensimmäisen kerran vuonna 1983. –Seuraavana vuonna kirjoitin Iisalmen Sanomiin Kalle Päätalosta ja siitä lähti kirjoitusharrastukseni alkuun, Raimo Jokisalmi kertoo. –Siihen saakka olin ollut pääasiassa kevyen musiikin parissa, keikoilla ja opettajana. Kiinnostuttuani Päätalon tuotannosta kirjoitin Iisalmen Sanomiin hänestä paljon juttuja. Joku lukija pyysi minua laittamaan jutut koviin kansiin ja vuonna 2005 julkaisinkin kirjan Jokijärven rannalta. Kirjassa on muun muassa Kalle Päätalon ensimmäisen vaimon Helvi Ojalan pienoiselämäkerta. Kirjan kustansi Myllylahti. Jatkoin tutkimuksiani Kalle Päätaloon liittyvistä asioista ja nyt oli materiaalia uuden kirjan julkaisuun. Kirjan teossa minulla oli hyviä avustajia. Olavi Lahti antoi tutkimuksensa käyttööni, muun muassa salanimillä esiintyneiden henkilöiden oikeat nimet. Salanimien muodostamisessa Kallella oli omat jipponsa, Raimo Jokisalmi sanoo. –Kirjan henkilöistä Kallen Manne-veli oli mainettaan ansiokkaampi. Hän oli ensirivin työmies, sodassakin hän oli melkein kaksi vuotta. Sodan jälkeen hänen piti käydä vielä vakinainen asepalvelus. Manne oli ahkera kalastaja ja metsästäjä. Hänen kohtalonaan oli kuolla kenttäradan purkutyömaan aikana. Kalle puhuu kirjoissaan murhasta, mutta Mannen tapaus oli tappo tai hätävarjelun liioittelu, Raimo Jokisalmi kertoo tutkimuksistaan. – Eräs asia, josta uudessa kirjassani kerron, on Kummun Patruunan perintö. Kirjoitin asiasta jo Jokijärven rannalta –kirjassani. Ville Tikkanen otti minuun yhteyttä ja pyysi selvittämään asiaa. Tilasin oikeudenkäyntipöytäkirjat ja tutkin asiaa. Kirjassani on myös Kallen Seppo-pojan ja hänen Raija-äitinsä pienoiselämäkerrat. Samoin Helvi Ojalan ja Veikko Moilasen tarinaan on tullut muutos. Haastattelujen perusteella Helvistä saa erilaisen käsityksen kuin hänen henkilökuvastaan Kallen kirjoissa. Helvistä tykättiin puotilaisena. Myös Kuusisen Ukki ja Alli olivat toisenlaisia muiden kuin Kallen näkemänä. Iijoki-sarjassa Ukki on saamaton, mutta todellisuudessa hän oli taitava rakennusmies. Hän myi Allille Viskarinkadun talon ja rakensi Messukylään ison talon, jossa toimi muun muassa apteekki, Raimo Jokisalmi kertoo kirjaansa varten tekemistään tutkimuksista. –Kallen sotatietä tutkin käymällä Kiestingissä. Tutkin missä suunnilleen on Kallen haavoittumispaikka. Kyllä piti sielläkin todeta, että Kalle oli miljöökuvauksen mestari, paikat saattoi tunnistaa kirjan kuvauksen perusteella.

olavilahti
Myös Olavi Lahti kertoi kirjaesittelyssä tutkimuksistaan. -Melkein kaikki taivalkoskelaiset esiintyvät kirjoissa omilla nimillään. Reino Kurtti ei tykännyt, kun Kalle sijoitti hänet kirjojen tapahtumiin. Jotkut taas olisivat halunneet esiintyä kirjoissa omalla nimellään. Salanimien käyttö todennäköisesti hidasti Kallen kirjoitustyötä. Uuden henkilön tullessa kirjojen henkilögalleriaan, Kallen piti miettiä onko suunniteltu salanimi jo käytössä. Esimerkiksi Niemisiä ja Lahtisia kirjoissa on useita, jotkut ovat oikeita nimiä, jotkut keksittyjä. Esimerkiksi Johan Kustaa Helinin eli kirjan Rousto-Villen sukunimi oli Lahtinen. Kirjoissa on kuusi muutakin Lahtista, Olavi Lahti laskee. -Kalle Päätalolla oli kolme tapaa muodostaa henkilöille salanimiä. Joissain nimissä on yhden tai kahden kirjaimen ero oikeaan nimeen verrattuna, jotkut nimet ovat oikean nimen synonyymeja, jotkut nimet vaativat oheistietoa henkilöstä. Esimerkiksi Martti Soronen on kirjassa Ilmari Vouvila. Vouvila oli Martin kotitalon nimi. Joillain henkilöillä voi olla kaksi salanimeä. Kallea kaltoin kohdelleiden henkilöiden nimiä eikä salanimiäkään kirjoissa mainita vaan Kalle antaa henkilöistä tuntomerkkejä. Lukiessani Kallen kirjoja jämähdän aina miettimään salanimellä esiintyvien henkilöiden henkilöllisyyttä. Se hidastaa lukemista, mutta on antoisaa. Monella Päätalo-fanilla on oma tapansa lukea Kallen kirjoja. Juice luki kirjoja lopusta alkuun, piispa Kortekangas otti aina hyllystä kartan, kun kirjassa esiintyi uusi paikannimi, Olavi Lahti muistelee.

-Rousto-Ville on ensimmäinen henkilö, joka opetti Kallelle rakennusmiehen ammattia ja kehotti Kallea jatkamaan opintoja. Kirja Pyynikin rinteessä on saanut nykybloggauksissa huonoja arvosteluja, Olavi Lahti on huomannut. –Teknillisen koulun aikana Kallen ajatukset jäivät Jokijärvelle, miten siellä pärjätään, kun Manne oli kuollut ja kotiväen tienestimies oli poissa. Matematiikassa Kalle pärjäsi. Hänen vuosikurssillaan vuonna 1947 aloitti 37 opiskelijaa, joista neljä lopetti, yksi heistä aloitti uudelleen vuonna 1948, Olavi Lahti kertoo tutkimuksistaan.

velikäsmä
Veli Käsmä ja Kuusamon Koskisota. Taustalla Eeva-Kaisa Jakkilan taideteokset.

Veli Käsmä on kotoisin Taivalkosken Koitilasta, Koitilan hirsikoulua vastapäätä. –Elämäntyöni olen tehnyt kaukolämmön puitteissa, koulutukseltani olen energia- ja prosessitekniikan diplomi-insinööri. Aluksi oli Tampereen Teknillisen Korkeakoulun tutkijana, sitten työskentelin Kuusamossa, Posiolla, Oulussa ja Kankaanpäässä. Viimeiset neljä vuotta olen toiminut Vesline-kustantamossani. Meillä on reilut 20 kirjailijaa. Olen kirjoittanut lehtijuttuja kymmenien vuosien ajan. Ensimmäisen kirjan julkaisin vuonna 2004. Olen aiemmin kirjoittanut Kostonjokisarjaan kolme kirjaa ja Salakaato-kirjan. Kuusamon Koskisota on viides kirjani. Kuusamon Kitkajärven vesi haluttiin voimayhtiöiden toimesta kääntää virtaamaan Iijoen vesistöön 1950-luvulla. Käytiin koskisota, josta jääneitä asiakirjoja tutkin kirjaani varten useita mapillisia, Veli Käsmä kertoo.

LA RESUMETO ESPERANTE

Taivalkoskianoj publikigis almenau sep librojn c´i-autune.En multaj pri ili rakontas iel pri la rivero Ii kaj homoj ksj okazaj´oj borde ´c´e la rivero.

Aini Vääräniemi 19.12.2015

ITSENÄISYYS – VAPAUTTA JA VASTUUTA

TAIVALKOSKELLA JUHLITTIIN 98-VUOTIASTA SUOMEA

Taivalkosken itsenäisyysjuhla alkoi jumalanpalveluksella ja seppeleiden laskulla sankarihaudoille. Seurakuntatalolla esiintyi eri-ikäisiä taivalkoskelaisia. Musiikkia ja runoutta esittivät Ellen Jaakkola, Jenni Karjalainen, Julia Keränen, Sari Väisänen ja Eevi Jaakkola. Matti Kivelä luki sota-ajan kirjeitä.
srktalo
Kunnanvaltuuston puheenjohtaja Vesa Turpeinen listasi kunnan tervehdyksessään itsenäisyytemme aikana tapahtuneita asioita, jotka tutkimuksen mukaan ovat suomalaisten mielestä merkittävimpiä. – Oppivelvollisuuslaki vuonna 1921, talvisota 1939-40, yleinen ja yhtäläinen äänioikeus 1917, jatkosota 1941-44 ja hyvinvointiyhteiskunnan rakentuminen olivat tutkimuksen kärjessä. Vaikka itsenäisyytemme oli kahdesti katkolla ja voimavarojamme hupeni sodissa, maamme kuuluu silti useilla mittareilla mitaten maailman kymmenen parhaimman maan joukkoon monessa asiassa. Muita itsenäistymisemme 1917 jälkeen tapahtuneita merkittäviä asioita ovat vuoden 1918 sisällissota tai kansalaissota, säännöllisten radiolähetysten alkaminen 1923, työmarkkinaosapuolien tammikuun kihlaus 1940, jossa luvattiin neuvotella työehtosopimuksista, pika-asutuslaki talvisodan jälkeen 1940, kun evakkoon lähteneitä oman maan pakolaisia asutettiin eri puolille Suomea, sotien päättyminen Pariisin rauhaan 1947, lapsilisäjärjestelmän luominen 1948, liikennevalojen tulo 1951, Helsingin kesäolympialaiset 1952, peruskoulujärjestelmän ensiaskeleet 1968, kansanterveyslaki terveyskeskusten perustamisesta 1972 ja Suomen liittyminen Euroopan Unioniin 1995, Vesa Turpeinen luettelee. – Kiitämme veteraanisukupolvea itsenäisyydestämme. Oli kansainvälinen ihme, että Suomi säilyi miehittämättömänä ja itsenäisenä. Sodan päivistä muistuttaa täälläkin seurakuntatalolla kivitaulu, johon on kaiverrettu taivalkoskelaisten isänmaan puolesta kaatuneiden nimet. Vapautemme hinnasta kertovat Suomen lukuisat sankarihautausmaat, Vesa Turpeinen päättää puheensa.

Seurakunnan tervehdyksen juhlaan toi kirkkoherra Tuomo Törmänen. Hän siteerasi vast´ikään 102-vuotiaana kuolleen Hannes Hynösen neuvoja Suomen kansalle: ” Luottakaa Jumalaan ja opettakaa se luottamus myös lapsillenne, se on ainoa turva”. – Rintamalla kaatunut Väinö Havas kirjoitti samoista asioista runossaan Testamentti pojalleni. Menneiden sukupolvien arvot, periaatteet ja luottamus Jumalaan ovat meille perintönä. Ne antavat uskoa siihen, että epävarmuuden tilasta voi selvitä ja turvattomuus on voitettavissa. Kirkolla ja kristillisellä uskolla on historiassamme suuri merkitys selviytymisessä tähän päivään. Suomen kansa turvautui Jumalaan sotavuosien aikana. Rintaman kauhuissa ei olisi selvitty ilman luottamusta Jumalaan. Tänään kristilliselle uskolle ei anneta sitä arvoa mikä sille kuuluisi vaan eletään kuin Jumalaa ei olisi olemassa. Jos Jumala hylätään, miten tämän päivän Suomen käy? Suomen kansan tulisi muistaa Hannes Hynösen sanat, Tuomo Törmänen muistuttaa tervehdyksessään.

Juhlapuheen piti taivalkoskelainen nuori vaikuttaja Harri Karjalainen. Hän on kunnanvaltuuston ja kirkkovaltuuston jäsen. – Suomen itsenäisyyden alkuvuodet eivät olleet helppoja. Talvi- ja jatkosodassa nuori kansa teki mahdottoman mahdolliseksi ja säilytti itsenäisyytensä. Maailma hämmästeli suomalaisten taistelutahtoa ja kykyjä, yhteen hiileen puhaltamista ylivoimaisen vihollisen edessä. Veljeä ei jätetty. Vapauden hinta oli raskas, kymmeniätuhansia kaatuneita ja haavoittuneita, evakkoja ja sotakorvauksia. Emme voi kyllin kiittää veteraanisukupolvea muuten kuin lupaamalla tehdä samoin kuin he tekivät.
-Sotien jälkeen ylä- ja alamäistä on selvitty yhtenä kansana. Hyvinvointivaltio on luotu yhteisillä sopimuksilla ja varoilla jotta jokaisesta pidetään huolta. Nyt on meidän vuoromme osoittaa suomalaisia arvoja.
-Taivalkoski on hyvä esimerkki muillekin. Talous on vakaa, päätökset tehdään yksissä tuumin, töitä tehdään hartiavoimin, välitämme toisistamme, kunta on kehittynyt. Saamme tuntea tervettä ylpeyttä siitä, että olemme osa tätä, olemme vapaita päättämään asioistamme.
-Vapaus tuo mukanaan vastuun. Vastuu on opiskelua, työntekoa, tulevien sukupolvien kasvattamista, vanhuksista huolehtimista. Lapsiin pitää panostaa.
-Me nykyajan suomalaiset olemme vapaita kulkemaan maailmalla. Arvomaailmamme olemme saaneet kotoa. Jokaisessa perheessä on erilainen toimintakulttuuri. Tänään monikulttuurisuus ja pakolaiskriisi on tullut lähellemme. Meidän tehtävämme on sopeuttaa hädänalaiset ihmiset. Arvojen väliset ristiriidat pitää selvittää yhdessä.
-Itsenäisyyden merkitys ei himmene, perintö säilyy. Veteraanin iltahuudon viestiä pitää viedä eteenpäin. Välitetään perintöä: Veljeä ei jätetä. Pidetään maastamme ja toisistamme huolta, Harri Karjalainen sanoo juhlapuheensa päätteeksi.

Taivalkosken itsenäisyysjuhlaan osallistuivat veteraanit Arvo Vuorialho, Veikko Louhisalmi ja Kalle Ronkainen.
IMG_0213[1]
Veikko Louhisalmi ja Arvo Vuorialho kuuntelevat Maamme-laulua.
IMG_0229[1]
Paikalla oli kolme lottaa, pikkulottana toiminut Kyllikki Virkkunen sekä ilmavalvontalotan tehtävissä toimineet Hillevi Kurtti ja Elviira Ronkainen. Hillevi Kurtin vartiopaikkoina olivat Tyrämäen tuulimylly ja Perangan vartiotorni. Elviira Ronkainen vartioi Inkeellä.
IMG_0232[1]
– Ilmavalvontakeskus oli Ingetin talossa. Vartiopaikka oli aluksi Kärryvaarassa metsässä, puiden latvaan kiivettiin vartioimaan, Elviira Ronkainen kertoo. – Kerran olimme palaamassa vartiosta nuoremman sisareni kanssa, kun näimme desantteja. Hekin näkivät meidät, mitään ei puhuttu. Vartiopaikka siirrettiin Inkeen koulun katolle. Itse olin käynyt koulut Sievin talossa, jossa olin jo sota-aikana miniänä. Muistan kun puolalainen Josef Molka ompeli meidän pirtissä kenttäradan rakentamisaikana. Koulu poltettiin jatkosodan lopulla, samoin kuin koko kylä. Vain Vaaralan talo jäi polttamatta meidän kyläkulmalta, Kostontien varrelta taloja säästyi. Kotimmekin, Sievin talo, oli poltettu sillä aikaa, kun olimme evakossa. Hyvä naapuri otti meidät taloonsa asumaan siksi aikaa kunnes saimme uuden talon rakennetuksi. Kaksi evakkoreissua tein minäkin, kolmesti kävelin välin Oulusta Kuusamon rajalle. Toisen evakon aikana vuonna 1944 kuoli puolivuotias lapsemme Kaisa Marjatta, hänet haudattiin Kestilään. Veikko-mieheni ehti nähdä lapsen vain kolmesti. Se oli raskasta aikaa, Elviira Ronkainen muistelee.

LA RESUMETO ESPERANTE
Finnlando memstarig´is en la jaro 1917 de Rusio. C´iujare ankau en Taivalkoski oni festadas memorante c´iujn kiuj perdis sian vivon dum la militoj au veteranig´is. Al taivalkoskia memstarig´festo partoprenis tri veteranoj kaj tri inoj el civilgvardia asocio kiu estis fondita en la jaro 1918 kaj estis devigita finigi sian agadon post la milito en la jaro 1944. Pli ol 230000 virinoj laboris en la fronto, en la hospitaloj, hejme bakinte panon al la fronto, trikinte vestaj´ojn al la soldatoj ktp. Unu el ili, Elviira Ronkainen vivis en la domo Sievi en Inkee-vilag´o. Tie laboris dum la milito la pola viro Josef Molka, kiu post la milito skribis siajn memorojn surpaperen. En Taivalkoski la asocio 4H publikigis la libron La milito en miaj memoroj verkita de Josef Molka. La libro estis publigita en la jaro 2007. Molka mem tiutempe jam forpasis, sed lia filo Krzystov kun la edzino Angela partoprenis la publigigfeston en la vendejo Jalava.

Aini Vääräniemi 9.12.2015