Arkistot kuukauden mukaan: lokakuu 2015

PUTAANSAAREEN YLI AJAN

PUTAANSAAREEN YLI AJAN

TAIDESILTAmikakoleh
Iijoen törmällä Taivalkoskella julkistettiin Yli ajan –tilataideteos maanantaina. Niin taiteilijat kuin yleisökin liikuttui muusikko Mika Kolehmaisen avatessa tilaisuuden tekemällään laululla. Juhlapuheita pitivät kansanedustaja, lääkintöneuvos Niilo Keränen, Suomen kulttuurirahaston Pohjois-Pohjanmaan rahaston Pohjavirta-hankkeen edustaja Janne Kauppinen, Taivalkosken sivistyslautakunnan puheenjohtaja Markku Paloniemi ja Pölkky Oy:n edustaja Tiina Inget-Luikku.
taidesiltajussieevakaisayleisö
Taiteilijat Jussi Valtakari ja Eeva-Kaisa Jakkila sekä monisatapäinen yleisö seuraavat avajaisseremonioita.
Niilo Keränen toi terveiset eduskunnan Arkadia-seurasta, joka koostuu kansanedustaja-taiteilijoista. Hän iloitsee, että Kalle Päätalon torin maailmankuulu tilataideteos Kirja saa rinnalleen seuraa Yli ajan –tilataideteoksesta. – Täältä on lähtenyt ainutlaatuinen kirjailija, joka on kertonut tuotannossaan mitä isänmaassamme on tapahtunut koko 1900-luvun aikana. Kirja-teos on kansallinen muistomerkki. Nyt meillä on toinen tilataideteos, joka varmasti jää ihmisten mieleen. Yli ajan –teoksen silta on myös symboli, joka yhdistää vähintään kaksi asiaa, saaren ja mantereen, menneen ajan ja nykyhetken. Enää ei joessa tukki huilaa eikä pölli juokse, mutta Taivalkoskella kirjallisuuden ja taiteen pölli juoksee. Olen saanut ylpeänä kertoa ihmisille, että Taivalkoski on niitä harvoja kuntia, jotka panostavat taiteeseen ja kulttuuriin, Niilo Keränen iloitsee. -Silta yhdistää myös meitä taivalkoskelaisia. Ennen vanhaan Putaansaaren on kerrottu olleen rakastavaistenkin kohtaamispaikka. Esitänkin, että taiteilijat laittaisivat sillan vierelle rautatangon, johon rakastavaiset voivat laittaa lemmenlukkojaan kuten maailmallakin tehdään, Niilo Keränen ehdottaa huumorinpilke silmäkulmassaan.

Yli ajan –teoksen kuraattorina toimi Janne Kauppinen, joka toi tilaisuuteen taidesillan rahoittajana toimineen Pohjois-Pohjanmaan kulttuurirahaston tervehdyksen. – Pohjavirta-hankkeeseen saapui sata hakemusta, joista valittiin toteutettavaksi kahdeksan teosta. Tämä siltaidea poikkesi edukseen muista hakemuksista. Taiteilijat Eeva-Kaisa Jakkila ja Jussi Valtakari tiedettiin hyviksi taiteilijoiksi. Kun vielä Taivalkosken kunta lähti mukaan hankkeen toteutukseen, teosta lähdettiin viemään eteenpäin. Hanketta alettiin tehdä vuosi sitten, nyt täällä on paikallisiin tarinoihin perustuva tilataideteos Oulusta Kuusamoon kulkevan kulttuurimatkareitin varrella. Yli ajan on ympäristötaidetta, se on näkyvä, ajatuksellinen ja taiteen ytimessä, Janne Kauppinen sanoo. – Jussi Valtakarin sanoin: tätä teosta voi katsoa kaukaa, läheltä ja sen sisään voi mennä, Kauppinen siteeraa.

Pölkky Oy toimitti sillan puuosat Yli ajan –teokseen. – Silta Putaansaareen muistuttaa sahatoimialasta, jota on ollut Taivalkoskella kauan ja on yhäkin. Tiukkasyistä pohjoisen puuta on jalostettu hienosti tähän taidesiltaan, Tiina Inget-Liukku Pölkky Oy:stä kiittelee.

Markku Paloniemi sanoo taidesillan kunnioittavan luontoa. – Silta muistuttaa tukkisumaa. Uittoaikoina tukkisuma pakkautui juuri tähän kohtaan jokea. Putaansaaressa asuttiin 1960-luvulla. Tulvan vietyä entisen sillan saari hiljeni. Tämän taidesillan toteutuminen on monen tahon yhteistyön tulos. Taivalkoskella ei olekaan vihitty siltaa käyttöön vuosikymmeniin, etenkin puusillan vihkimisestä on kauan, Markku Paloniemi muistelee.

Kulttuurituottaja Virve Seiteri kiittelee yhteistyötä, jota eri tahot ovat tehneet taidesillan toteutumiseksi. – Taivalkoskelaiset taiteilijat Eeva-Kaisa Jakkila ja Jussi Valtakari tekivät sillan taiteellisen suunnittelun, sillan kaiteiden verhouksen ja sillan kannen kaiverrukset, hankkeen aikana kulttuurituottajana toiminut Merja Vihinen toteutti hanketta eri tahojen kanssa. Suomen kulttuurirahaston Pohjois-Pohjanmaan rahasto rahoitti teoksen taideosion, Taivalkosken kunta rahoitti ja rakennutti siltarakenteet. Pölkky Oy lahjoitti puutavaran siltaan. Ilman teknisen toimiston ja työmiesten panosta siltaa ei olisi.
Teknisen toimiston pojat Raimo Varanka ja Kari Siikaluoma olivatkin mukana suunnittelussa ja toteutuksessa innosta kiljuen. Erityisesti kiitän Ulla Majavaa ja Työtä Taivalkoskelle hankkeen työmiehiä Markku Hanhelaa, Harri Kortetjärveä ja Naumasta, jotka rakensivat sillan, sekä kaivinkoneenkuljettaja Jarmo Lassilaa konetöistä ja insinööritoimisto Jari Oikaraista suunnittelusta, Virve Seiteri kiittää kaikkia teoksen toteuttamiseen osallistuneita tahoja.
taidesiltavirveelli
Virve Seiteri haastattelee Putaansaaressa asunutta Elli Väisästä. – Mieheni Aaro Köninki sai täältä poliisin työn. Hän oli hoksannut saaren kuinka ihana paikka se oli. Hän laittoi minulle kirjeessä 30 markkaa ja pyysi tulemaan linja-autossa Taivalkoskelle. Asuttiin sitten Putaansaaressa, oli 1960-luku. Monesti olen haikeana ajatellut, kunpa pääsisin vielä käymään saaressa. Nyt se haave toteutuu, Elli Väisänen iloitsee.
taidesiltajussieevakmerja
Hankkeenaikainen kulttuurituottaja Merja Vihinen ihailee Taivalkosken kunnan kulttuurimyönteisyyttä. – Kunnan hallinto kokonaisuudessaan oli hienosti hankkeessa mukana. Oli mahtava kokemus olla taidesiltahankkeen byrokraattina, Merja Vihinen sanoo.

Taiteilija Eeva-Kaisa Jakkilalle Putaansaari on eräs kylän tärkeistä paikoista. – Paikat merkitsevät tässä kylässä minulle paljon, kosket, saaret ja vaarat. Paikat puhuvat, Eeva-Kaisa Jakkila kuvailee.

Taiteilja Jussi Valtakari ihastelee yhteistyötä teknisen toimiston kanssa. – Kaikki sujui hämmästyttävän kiitettävästi. Tavallisesti joutuu selittämään taideteoksesta mitä se on tai mitä se tarkoittaa. Taidesillan kanssa ei tarvinnut selitellä, Jussi Valtakari kiittelee.
taidesiltatanjasillanyli
Monen kymmenen vuoden tauon jälkeen taivalkoskelaiset pääsivät Putaansaareen katsomaan historiallisia paikkoja. Putaansaaressa toimi 1960-luvun alussa Sotainvalidien Veljesliiton Taivalkosken osaston Koski-Baari. Alue on ollut myös Taivalkosken sahateollisuuden käytössä. Parhaillaan Taivalkosken kunnassa mietitään alueen uutta käyttöä kuntalaisten ja matkailijoiden virkistyspaikkana.

LA RESUMETO ESPERANTE
En Taivalkoski centro estis malfermita la artaj´o Tra La Tempo kiu estas ponto al la insulo Putaansaari. En 1960-dekaj estis tie la ponto kiun la akvofluo rompigis iuprintempe. La artaj´on faris taivalkoskiaj artistoj Eeva-Kaisa Jakkila kaj Jussi Veltakari.

Aini Vääräniemi 25.10.2015

KOTIKIRKKO TUTUKSI NAPEROVIIKOLLA

KOTIKIRKKO TUTUKSI NAPEROVIIKOLLA

Taivalkosken seurakunnan kirkkoherra Tuomo Törmänen, seurakuntamestari Eila Majava ja Pudasjärveltä paikalle saapunut Hannele Puhakka esittelivät Taivalkosken kirkkoa Kotikirkko tutuksi –tapahtumassa. Eila Majava kertoi tietoa kirkonkelloista. – Isompi kello on vajaan metrin mittainen ja painaa 260 kiloa, pienempi kello on 160 kilon painoinen. Kellonsoittajan ei enää nykypäivänä tarvitse kiivetä kirkontorniin soittamaan kelloja vaan soittoa ohjataan sakastista tietokoneen avulla, Eila Majava näyttää.
naperoöylätti
Tapahtumassa mitattiin kirkon maton pituus kenkämitalla, katsottiin kirkkoa saarnastuolista käsin, käytiin sakastissa, polvistuttiin alttarille maistelemaan öylättiä ja haistelemaan ehtoollisviiniä sekä tutustuttiin kastemaljaan ja Raamattuun. – Ehtoollisella saamme muistella Jeesusta. Silloin tällöin kirkossa kastetaan lapsia. Kirkon kastemaljassa ovat Jeesuksen sanat ”Sallikaa lasten tulla minun tyköni”. Alttarikynttilöitä on palamassa adventtina, jouluna ja pääsiäisenä kuusi kappaletta. Pienempien juhlapäivien aikana kynttilöitä on neljä, tavallisina päivinä kaksi. Pitkäperjantaina ei pala yhtään kynttilää. Silloin alttarikin peitetään mustalla kankaalla suuren surun merkiksi Jeesuksen kärsimyskuoleman takia, Tuomo Törmänen kertoo.
naperokasukka
Jumalanpalveluksessa papilla on päällään alba-niminen valkea asu. Albaan kuuluu stoola, jonka väri vaihtelee kirkkovuoden liturgisten värien mukaan. Jumalanpalvelusta johtava pappi pukeutuu lisäksi kasukkaan, Tuomo Törmänen esittelee.
naperourut
Urkuparvella Taivalkosken kirkon takavuosien kesäkanttori Hannele Puhakka esittelee urkuja. – Näissä uruissa on 1102 pilliä. Matalat äänet tulevat puupilleistä, voimakkaat äänet korkeista metallipilleistä, pienet äänet pienistä pilleistä. Ääntä säännöstellään käsikoskettimien vieressä olevista tapeista. Uruissa on myös jalkakoskettimet joista lähtee taas uudenlaiset äänet, Hannele Puhakka johdattaa yleisöä urkujen äänimaailmaan.
suvisjuhlaportti

LA RESUMETO ESPERANTE
Dum la lasta tago de kultura semajno de infanoj, Napero-semajno, pastro Tuomo Törmänen, majstro Eila Majava kaj orgenisto Hannele Puhakka rakontis pri sia profesio, pri Dioservo kaj aliaj aferoj kiuj okazas en la preg´ejo.

Aini Vääräniemi 23.10.2015

NAPERO FINLANDIAN VOITTOON VIIVI-KISSAN MATKASSA

NAPERO FINLANDIAN VOITTOON VIIVI-KISSAN MATKASSA

napero2015ellasällinen
Vuoden 2015 Napero Finlandia –sadunkirjoituskilpailun pääpalkinto matkasi Lempäälään. Ella Sällinen osallistui alakoulun 1-2-luokkalaisten sarjaan sadullaan Viivi-kissasta. Sadussa Viivi-kissa matkustaa bussilla kalareissulle ja joutuu kalojen huvipuistoon vedessä olevan tunnelin kautta. Viivi tapaa meduusavartijat, jotka tekevät kissahälytyksen. Viivi lupaa haisotureille ja huvipuiston johtajalle ettei syö puiston kaloja. Viivi ottaa kutistusainetta ja ystävystyy pikkukalan kanssa. Lopulta Viivi puolustaa kaloja ilkeitä lokkeja vastaan. – Satu tuli helposti, kirjoitin sen koulussani, Lempoisten koulussa, Ella Sällinen kertoo.
napero2015joonakangasluoma
Palkintoja ja kunniamainintoja hakemaan oli saapunut toistakymmentä kilpailussa menestynyttä kirjoittajaa. Eräs heistä on haukiputaalainen Joona Kangasluoma, joka saavutti kunniamaininnan 5-6-luokkalaisten sarjassa sadullaan Kadonnut legenda. – Olen harrastanut kirjoittamista ja piirtämistä siitä lähtien kun opin kirjoittamaan. Tämä kunniamaininta on tosi hyvä asia, jos alan isona kirjailijaksi, Joona Kangasluoma iloitsee. – Esikouluaikana tein ensimmäisen sarjakuvani, jossa oli muutamia puhekuplia. Olen kirjoittanut myös runoja. Kilpailusatu on pisin kirjoitukseni. Nyt olen kirjoittanut siihen jo jatkoa. Kadonneessa legendassa tutkimusmatkailijaisä Michael ja poikansa James joutuvat etelänavalla portaaliin eli aukkoon, joka johtaa toiseen maailmaan. Siellä lohikäärmeiden kesken käydään taistelua hyvästä ja pahasta. Michael ja James herättävät hyvän lohikäärmeen ja lopputappelu käydään New Yorkissa. Hyvä lohikäärme voittaa, Joona Kangasluoma kertoo satunsa sisällöstä.
napero2015niilohaastattelee
Kilpailun päätuomari Niilo Keränen haastatteli kaikkia paikalle tulleita palkittuja Napero-kirjoittajia. Kati Koivukangas ja Salla Simukka jakoivat palkintoja.

Naperoviikolla on järjestetty kirjoittamisen ja lukemisen lisäksi konsertteja, näyttelyitä, teatteria, elokuvia sekä Peppi Pitkätossun 70-vuotissynttärit. Napero Finlandia –palkintojenjakotilaisuudessa musisoi Jukka Takalo ja Soiva Siili.

-Kilpailua on nyt järjestetty 23 kertaa. Kirjailija Kalle Päätalon toive oli, että lasten ja nuorten kirjoitusharrastusta tuetaan. Kun hän oli itse nuori, Taivalkoskella pidettiin kirjoitusharrastusta humpuukina. Tällä hetkellä Kalle Päätalon arkiston kanssa samassa tilassa on jo 58000 lasten kirjoittamaa satua, joita tutkijat voivat käyttää esimerkiksi graduihin, Päätalo-instituutin johtaja Kati Koivukangas kertoo kilpailusta ja viikon tapahtumista.

Kilpailun esiraatina toimivat Oulun Yliopiston kirjallisuuden opiskelijat opettajansa Myry Voipion johdolla. – Esiraati helpottaa työtäni. Sain luettavakseni parisataa satua, jotka esiraati oli seulonut kilpailuun tulleista 2602 sadusta, kilpailun päätuomari, kansanedustaja ja lääkintöneuvos Niilo Keränen kertoo. – Kun kilpailu aloitettiin vuonna 1993, saimme Taivalkoskelle 5800 satua. Olin ideoinut kilpailun Päätalo-instituutin rehtori Petri Liukkosen kanssa. Pyysimme luku-urakkaan kaveriksi lukemisesta, kirjoittamisesta ja lapsista kiinnostuneita henkilöitä, muun muassa opettajia ja lastentarhanopettajia, olipa mukana muutama talouspäällikkökin. Kokoonnuimme silloiseen Päätalo-instituuttiin Hotelli Herkon alakertaan lukemaan satuja ilta illan jälkeen, että saimme voittajan selville Sadun päivään mennessä, Niilo Keränen muistelee kilpailun alkuaikoja.

Tänä vuonna kilpailulla oli ensimmäistä kertaa suojelija. Hän on nuortenkirjailija Salla Simukka, jonka Lumikki-trilogia on käännetty lähes 50 kielelle, -Olipa kerran. Ne ovat sanat, joilla kaikki asiat voisivat alkaa. Itse olen lukenut paljon satuja ja nyt kirjojani on käännetty käsittämättömän monelle kielelle. Satu voi muuttaa maailmaa ja yhden ihmisen elämää. Minusta on hieno asia kun luemme ja kirjoitamme, voimme elää montaa aikaa yht´aikaa, Salla Simukka filosofoi.

LA RESUMETO ESPERANTE
Päätalo-instituto en Taivalkoski arang´is la fabelkonkurson por infanoj jam la 23-an fojon. C´i-jare la c´efan premion venkis Ella Sällinen el Lempäälä kiu situas proksime al Tampereo. S´i skribis pri Viivi-kato kiu aventuris subakve kun fis´oj. La konkurson partoprenis 2602 fabeloj. Unu premiita fabelo estis svedlingva, aliaj estis finnlingvaj. Nuntempe estas jam 58000 fabeloj el infanoj en la arkivo de Päätalo-instituto, en la sama arkivc´ambro kie estas la arkivo de profesoro Kalle Päätalo.
La esploristoj iamtiam uzas la fabelarkivon. Pli multe estas la demandoj el la fabelverkintoj kiuj volas havi kopion pri sia fabelo dek au eble dudek jaroj post siaj lernejaj tagoj.

Aini Vääräniemi 21.10.2015

TOHTORIN RESEPTI IKÄÄNTYNEILLE: KAIKKI LIIKKEELLE JA HAKEMAAN JUTTUSEURAA

TOHTORIN RESEPTI IKÄÄNTYNEILLE:
KAIKKI LIIKKEELLE JA HAKEMAAN JUTTUSEURAA

Eräs harvoista taivalkoskelaisista tohtoriksi väitelleistä on Eevi Jaakkola. Hän on tullut vuosikymmenten aikana tutuksi koko pitäjälle terveyssisarena, kätilönä ja johtavana hoitajana. Koko työuransa ajan hän opiskeli työhön liittyviä asioita ja toi työyhteisönsä käyttöön uusia tuulia.

–Olen kotoisin Ylivieskan Raudaskylästä, josta tulin Taivalkoskelle vuonna 1964. Aloin heti työpaikan kehittämisen ja oman ammattitaidon lisäämisen opiskelemalla. Kansalaisopisto, avoin korkeakoulu ja avoin yliopisto olivat reittini opiskelemaan. Halusin suorittaa työhöni liittyviä opintoja saadakseni työvälineitä. Suoritin sosiologian approbaturin, kasvatustieteiden cum lauden ja psykologian approbaturin. Ollessani johtavana hoitajana pidin henkilökunnalle koulutusta, jossa oli aiheena muun muassa persoonallisuus työvälineenä. Ihmisten välinen vuorovaikutustilanne on potilastyössä tärkeä. Koin työssä tärkeäksi myös hengellisen sielunhoidon ja suoritin teologian approbaturin. Kaikki nämä opinnot ovat vaikuttaneet työhöni ja kanssakäymiseen ihmisten kanssa.

eevi
– Jäätyäni eläkkeelle oli aikaa alkaa opiskella täysipainoisesti. Suoritin aluksi teologian maisterin opinnot loppuun Helsingin Yliopistossa. Työuran aikana ei olisi ollut mahdollista suorittaakaan tutkintoa, koska Helsingissä piti käydä niin usein. Sitten suoritin Lapin Yliopistossa sosiaali- ja yhteiskuntatieteiden maisterin ja yhteiskuntatieteiden lisensiaatin tutkinnot yhteisöllisyydestä voimavarana ikäihmisten arjessa. Lisensiaattityön tarkastuksessa dosentti Anna Vilkko sanoi työtä varten keräämässäni materiaalissa olevan ainesta väitöskirjaan. Väittelin tohtoriksi runsas kuukausi sitten aiheesta Yhteisöllisyys syrjäisellä maaseudulla asuvien ikääntyvien arjessa, Eevi Jaakkola kertoo.

-Väitöskirjaa varten haastattelin yli kahtakymmentä vuosina 1935-36 syntynyttä taivalkoskelaista, jotka oli valittu haastatteluun satunnaisotannalla. Haastatteluissa tuli esille ilo, positiivisuus ja tulevaisuuden usko. Noin puolet haastateltavista oli syrjäkylistä, puolet taajamasta. Mielestäni sain hyvän kuvan siitä mitä syrjäkylässä asuminen on tänä päivänä. Kyläyhdistysten merkitys yhteisöllisyyden ylläpitäjänä nähdään tärkeänä. Haastateltavat kokevat tyytyväisyyttä yhteisöistään kuuluessaan säännöllisesti kokoontuvaan samoin ajattelevien joukkoon, jossa ollaan innostuneita myös tämän henkilön mukana olosta.

-Haastatteluissa korostuu liikunnan merkitys. Niin kauan kun liikutaan ja tehdään arkiaskareita, pysytään fyysisesti ja psyykkisesti hyvässä kunnossa. Ihmiset ovat oppineet työnteon jo lapsuudessa. Vastoinkäymisten kohdatessa tehdään arkista työtä, se on vahva selviytymiskeino. Haastateltavat haluavat asua kotona loppuun saakka, vasta pakon edessä lähdettäisiin palvelutaloon. Pakkomuutto tuntuu ikävältä, kun palvelutaloon ei saada omia arkiaskareita mukaan. Haastateltavien mielikuva on että siellä vain istutaan tai maataan. Pakkomuutto tuntuukin ikävämmältä kuin evakkoon lähtö sota-aikana. Silloin oli kuitenkin äiti tai joku muu tuttu ihminen kotoa turvana ja yleensä samankyläläiset sijoitettiin samalle paikkakunnalle.
EEVI2
-Ikäihmisten keskuudessa on myös yksinäisyyttä. Haluan sanoa ikäihmisille, että kaikki liikkeelle ja hakemaan toista ihmistä jonka kanssa voi puhua.

-Tärkeää tässä väitöskirjassa on se, että saatu tieto tulisi päättäjien tietoon esimerkiksi sote-uudistusta tehtäessä. Väitöskirjani on tulevaisuutta varten. Varsinkin syrjäkylien ikääntyvien tulevaisuus pitäisi huomioida niin, että helpotettaisiin ihmisten myöhäisvanhuutta. Toivon, että tutkimukseni toisi näköaloja yhteiskuntapoliittiseen keskusteluun, Eevi Jaakkola sanoo.

LA RESUMETO ESPERANTE

Taivalkoskiano Eevi Jaakkola doktorig´is en la Universitato de Laponio pasintmonate. La temo de sia esploro estas Sociala vivo kiel forto en la vivo de gemaljunuloj. Materialon por la esploro s´i kolektis de taivalkoskia gemaljunuloj kiujn s´i intervjuis.
Eevi Jaakkola estas konata ronde de Taivalkoski pri sia plurjardeka kariero kiel estrino de flegistinoj kaj kiel akus¨istino en la hospitalo de Taivalkoski. Ankau s´i rondvojag´is en la vilag´oj de Taivalkoski en la hejmoj de gemaljunuloj kaj ekzemple mezuris sangopremon. Antau la doktorig´o Eevi Jaakkola magistrig´is kaj poste licencig´is pri la sama temo. Pli antaue s´i magistrig´is pri teologio.

Aini Vääräniemi 16.10.2015

PUOLAN MUISTOKIVI ISOKUMPUUN

PUOLAN MUISTOKIVI ISOKUMPUUN

puolanmuistokivellä
Sodanaikaisen kenttäradan rakentajien leirialueella Taivalkosken Isokummussa vietettiin muistohetkeä syyskuun lopulla. Puolalaisten radanrakentajien muistoksi paikalla paljastettiin muistokivi arvovaltaisen delegaation toimesta. Puolasta paikalle olivat saapuneet Puolan veteraanien ja sorrettujen asioista vastaavan viraston henkilökunnasta päällikkö Stanislaw CIechanowski, kansliapäällikkö Monika Lelejko ja apulaisjohtaja Zbigniev Krzywosz. Puolan suurlähetystöstä Helsingistä paikalla olivat konsuli Piotr Chmiel ja puolustusasiamies Grzegorz Jelenski. Taivalkosken kunnan edustajina olivat kunnanhallituksen puheenjohtaja Tuomo Horsma, kunnanvaltuuston puheenjohtaja Vesa Turpeinen ja kulttuurisihteeri Virve Seiteri.

Puheessaan Stanislaw Ciechanowski kiitteli Taivalkosken kuntaa suurenmoisesta yhteistyöstä, erikoiskiitokset saivat Tuomo Horsma ja Säde Kangasniemi. – Meillä on yhteinen historia sodan ajalta. Meitä puolalaisia lämmittää se kun täällä vaalitaan maamme kansalaisten muistoa. Josef Molka oli yksi heistä, jotka olivat joutuneet tälle alueelle rakentamaan Lapin rataa saksalaisille. Täällä ollessaan Molka vaikuttui ihmisten ystävällisyydestä ja solidaarisuudesta. Tämä muistokivi on tärkeä, se on myös kiitollisuuden symboli, Ciechanovski sanoi puheessaan.

Vesa Turpeinen ja Tuomo Horsma kertasivat puheissaan sodan vaiheita ja sen vaikutuksia Taivalkoskelle. – Muistamme kenttäradan rakentajia. Moni heistä uupui ratatyömaalle, siksi rataa sanotaan myös kuoleman radaksi. Muistamme heitä, jotka eivät täältä palanneet, Vesa Turpeinen sanoi. — Tänne tuodut pojat eivät saaneet hyvästellä kotiväkeään, koska heidät otettiin raa´asti suoraan kadulta ja vietiin laivaan, jonka määränpää oli tuntematon. Pojat joutuivat rakentajiksi viholliselleen. Toivotaan, etteivät tuon ajan tapahtumat enää toistu. Kaikkialla on usko ja toivo, että saisimme rakentaa parempaa maailmaa. Rauha ja ystävyys ovat rauhan paras tae, Tuomo Horsma päätti puheensa.

puolakenttäradanporteilla
Puolalaisille vieraille esiteltiin kenttäradan reittiä Isokummusta Kuusamon suuntaan Peuralammille, Harjajoen leirialueelle ja kenttäradan porteille. Kenttäratareittien suunnittelija, kenttäradasta pro gradun kirjoittanut ja kenttärataoppaana toimiva Säde Kangasniemi esittelee vieraille Kenttäradan portteja-
puolaharjajoenleiri
Sodanaikaisen Harjajoen leirialueen opastetaulujen kohdalla on sijainnut saksalaisten viestikeskusparakki, opas Säde Kangasniemi kertoo. – Alueelta on löytynyt runsaasti jäänteitä sodan ajasta. Tämän alueen erikoisuuksia ovat uunin tyyppiset rakennelmat, joille emme ole löytäneet selitystä, Säde Kangasniemi sanoo.

Lopuksi vierailtiin venäläisten tuntemattomien vankien haudalla Peuralammilla.

Puolalainen radanrakentaja Josef Molka palasi Taivalkoskelle vuonna 1990 Puolan TV:n filmiryhmän kanssa. Dokumentti Paluu Suomeen on Roman Dobrzynskin ohjaama. Vierailu toteutettiin esperanton avulla. Taivalkosken silloinen kulttuurisihteeri Osmo Buller , nykyinen Esperanton Maailmanliitto UEA:n pääjohtaja, oli yhdyshenkilönä Puolan ja Suomen yhteistyössä Molkan vierailun toteuttamisessa. Molka kirjoitti muistelmat sodan ajalta. Sota minun muistoissani julkaistiin vuonna 2007 Taivalkosken 4H-yhdistyksen toimesta.

LA RESUMETO ESPERANTE
Inter Hyrynsalmi kaj Kuusamo la germanaj soldatoj konstruis la fervojon en la jaroj 1942-44. Dum la lastaj jaroj la komunumo de Taivalkoski signigis la fervojajn lokojn per la tabuloj sur kiuj estas rakontita pri la konstruado de la fervojo kaj pri la milita tempo. En la jaroj 1942-44 multaj polaj junuloj estis fortigita al la s´ipvojag´o al Finnlando por labori en la fervojkonstruado. En septembro la reprezentantoj de Pollando lancis la memors´tonon al la polaj fervojkonstruantoj. Multaj el ili ne reiris hejmen. Unu el ili, Josef Molka, reiris kaj skribis siajn memorojn kiujn 4H-asocio de Taivalkoski publigigis en la jaro 2007 finnlingve. `Milito en miaj memoroj`. Molka revenis al Taivalkoski en la jaro 1990 kun la pola TV-redaktanta grupo. Roman Dobrzynski faris filmon Reveno al Finnlando en kiu Josef Molka rakontas kaj renkontig´as kun taivalkoskianoj. La vizito de Molka kaj la pola TV estis arang´ita per la lingvo esperanto. Esperantistoj Dobrzynski kaj tiama kultursekretario de Taivalkoski, Osmo Buller, arang´is tiun revenon de Josef Molka al Finnlando.

Aini Vääräniemi 9.10.2015

RÄNTTYJÄ JA KUOLETUKSIA 90 VUOTTA

RÄNTTYJÄ JA KUOLETUKSIA 90 VUOTTA

opkassakirja

Taivalkosken Osuuspankki vietti 90-vuotisjuhlaansa tiistaina. Päivällä juhlittiin kakkukahvien merkeissä, illalla järjestettiin paneelikeskustelu Päätalo-keskuksen auditoriossa. Tilaisuudessa julkaistiin Päätalo-instituutin tekemä pankin historiikki Onnelasta Tippalaan – Taivalkosken Osuuspankin 90 vuotta Iijoen törmällä. Historiikin kirjoittivat Tuomo Horsma ja Aini Vääräniemi. Runsaasti kuvitetussa kirjassa on Osuuspankin historian lisäksi laajasti yleistä paikallishistoriaa.

opetu optaka

Kirjan tekijöiden puheenvuorossa Tuomo Horsma ja Aini Vääräniemi kirjoittavat seuraavaa:
Matka Onnelasta Tippalaan kesti kohdallamme puolitoista vuotta. Taivalkosken Osuuspankin arkistot, Oulun Maakunta-arkisto ja eri tahojen valokuva-arkistot tulivat tutuiksi kirjan luomisen aikana. Kirjaan saamamme haastattelut ja tarinat täydentävät ja maustavat asiakirjatietoihin perustuvaa tekstiä.
Päätalo-toimijoina valitsimme kirjaan Kalle Päätalon tuotannosta löytyviä asioita liittyen Taivalkosken historiaan ja Osuuskassan vaiheisiin. Kirjan työnimenä oli aluksi Räntyt ja kuoletukset, joka on Täysi tuntiraha –kirjan ensimmäisen luvun nimi. Siinä nuori Kalle käy maksamassa lainan korkoja ja lyhennyksiä. Päädyimme yhteistyössä pankin kanssa valitsemaan nimeksi Koillissanomien artikkelin otsikosta pankin sijaintia kuvaavan nimen Onnelasta Tippalaan.
Kiitämme pankkia siitä, että saimme tehdä tämän vaativan tehtävän. Kiitokset myös muille yhteistyötahoille, haastatteluja antaneille, valokuvia luovuttaneille sekä Päätalo-instituutin johtaja Kati Koivukankaalle työprosessin johtamisesta, oikolukemisesta ja neuvojen antamisesta.

LA RESUMETO ESPERANTE

Hannes Gebhard fondigis ko-operativan sistemon al Finnlando. Unu grava parto de sistemo estis fondig´o de bankoj Osuuskassat, de kiuj malric´aj kamparanoj povus prunti monon por plibonigi sian vivon memfarite. Al Taivalkoski estis la unuaj Osuuskassa-bankoj fondigitaj al Sirniö en la jaro 1908, al Jurmu en la jaro 1911, al Jokikylä kaj Metsäkylä en la jaro 1914 kaj laste al Taivalkoski centro en la jaro 1925.
Dum la festtago la membroj de la banko Taivalkosken Osuuspankki ricevis la historion de 90-jarag´a banko. La libron verkis Tuomo Horsma kaj Aini Vääräniemi. La tasko daurig´is unu kaj duonjaroj. La rezulto estas 156-pag´a libro pri la historio de la banko kaj de tuta Taivalkoski.

Aini Vääräniemi 1.10.2015