RAUHAN AIKAA 70 VUOTTA

RAUHAN AIKAA 70 VUOTTA

Arvi VuorialhoLipunkantajat
Arvi Vuorialho on Taivalkosken viimeinen talvisodan veteraani. Lippukulkueessa Hannu Huttu, Kalevi Hirvonen, Antti Kauppila ja Joonas Peltoniemi.

Veteraanipäivän juhla Taivalkoskella alkoi kirkossa Lapin sodan päättymisen 70-vuotismuistopäivänä. Tuona päivänä kello 13.30 mennessä kaikki saksalaiset oli ajettu Kilpisjärveltä Norjan puolelle. Päivämäärä 27.4. on ollut maamme kansallinen veteraanipäivä vuodesta 1987 lähtien, jolloin Suomi täytti 70 vuotta. Suomessa on jäljellä noin 26000 sotaveteraania.

Kirkkoherra Tuomo Törmänen puhui muun muassa siitä kuinka Suomessa on ollut pitkä rauhan aika. Yhteisessä rukouksessa pyydettiin Taivaan Isältä edelleenkin siunausta niin, että Suomen kansa saisi elää rauhassa myös tulevaisuudessa.
RaimoaroJukkamikkTuomoturp
Taivalkosken kunnanjohtaja Jukka Mikkonen ja veteraanijuhlan juhlapuhuja Tuomo Turpeinen, taustalla Raimo Aro. Taivalkosken kunta sekä veteraanitoimintaan ja maanpuolustusasiaan liittyvät järjestöt laskivat seppeleet sankaripatsaalle.
Erkkiaaroanteroalpo
Erkki Moilanen, Aaro Koskela, Antero Pitkänen ja Alpo Soronen muistelevat sankarivainajia. Erkki Moilanen oli sodan aikana kahteen otteeseen kaivamassa hautoja Taivalkosken sankarihautausmaalle. Antero Pitkänen näyttää missä lepää hänen setänsä Sakari Pitkänen, joka kaatui jatkosodan ensimmäisenä päivänä.

Seurakuntatalon juhlassa puhuivat kunnanhallituksen puheenjohtaja Tuomo Horsma ja tilaisuuden juhlapuhuja Tuomo Turpeinen. He kiittivät maamme itsenäisyyden puolesta taistelleiden sotaveteraanien ja sankarivainajien lisäksi eri tehtävissä toimineita lottia ja kotirintaman muita toimijoita. – Äitini oli lottana ollessaan oppinut sitomaan haavoja. Taito säilyi ja kerran hän sitoi erään metsänraivuussa korvansa loukanneen rintamaveteraanin haavan. Sidottuaan miehen pään äiti kehotti häntä menemään heti lääkäriin. Mies sanoi, että `Näkkyypähän` eikä mennyt. Kuitenkin ensiapu oli niin hyvää, että korva parani, Tuomo Horsma kertoo. Horsma toi terveiset Tammenlehvä-perinneyhdistyksen kokouksesta, jossa oli päätetty alkaa kerätä muistitietoa sankarihautajaisista.

Tuomo Turpeinen kertoi puheessaan kohdanneensa vast´ikään sota-ajan tapahtumia, kun hänen anoppinsa kuolinilmoitusta laadittiin. – Tammenlehvä-merkki kuolinilmoituksessa kertoo lukijoille veteraanitunnuksesta. Rukoilemme, ettei uusia sotaveteraaneja tulisi. Kansat tarvitsevat keskinäistä rakkautta. Sovinnon tie on paras tie, kuten apostoli Paavali kirjoitti kirjeessään korinttilaisille, jotka olivat riitaantuneet keskenään. Sovinto synnyttää rakkautta, Paavali kirjoitti. Raamatun Korkea Veisu on tarkoitettu alun perin korinttilaisille. Siitä voimme lukea kuinka tieto ja profetoiminen katoavat, mutta usko, toivo ja rakkaus pysyvät, suurimpana niistä rakkaus, Tuomo Turpeinen siteerasi Raamattua.

eero Niemelä
Eero Niemelä keskittyy kuuntelemaan Tuomo Horsman puhetta. Niemelä oli sodan aikana Oulussa. Eräs hänen koulukaverinsa löysi metsästä saksalaisilta jääneen panoksen ja alkoi purkaa sitä. Poika menehtyi panoksen räjähtäessä. Tapahtumaa on kuvattu elokuvassa Pojat. – Itse olin poikanen sodan aikana. Veljeni oli rintamalla ja kaatui. Hänen joukkueensa oli taistellut voitokkaasti, mutta miehet sortuivat juhlimaan voittoa viinan kanssa. Tulikin vihollisen vastaisku ja siinä veljeni kuoli, Eero Niemelä suree.
Kalle Ronkainen (1)Kuva otettu itsenäisyysjuhlassa 2013.
Kalle Ronkainen oli jatkosodassa kolme vuotta. – Meitä oli kolme veljestä rintamalla. Yksi jäi sinne. Hän kaatui ihan viimeisinä sodan päivinä tarkka-ampujan luotiin, Ronkainen kertoo.

Liisa Päätalo
Liisa Päätalo on koonnut sukunsa sota-ajan kirjeet kirjaksi, joka julkaistiin vuonna 2004 nimellä Sirniöläisiä sotavuosina 1939-44, Kirjeet kertovat. Liisa Päätalon äiti, Aili Alasirniö kertoo kenttäpostikirjeessään miehelleen Yrjö Alasirniölle Liisan syntymästä: `Olihan se löylyä, vaan kaikki meni onnellisesti sivu pienistä poikkeuksista huolimatta 2,5 vuorokaudessa. Olihan se ijäisyyden pitkä aika, vaan kun kätilö oli, niin olihan se kuitenkin paljon helpompaa`.
Kirjeitä on säilynyt myös evakkoon lähteneiltä. Sirniöstä lähdettiin talvisodan evakkoon Ranualle. Kirjeistä saa tietoa pääasiassa kotirintamalla olleiden ja evakkoon joutuneiden asioista ja tapahtumista. Rintamalta tulleissa kirjeissä huolehdittiin kotona ja evakossa olleista perheenjäsenistä.

Sodan alussa Aili kirjoittaa kahvin kortille menosta. Kirjeen kanssa rintamalle lähetettiin lihaa, voita ja sormikkaita, `jos pitemmälle olonne siellä menee´. Kirjeestä selviää myös, että Aili on ilmavartiossa. Seuraavan kirjeen matkassa rintamalle lähtee sokeria ja tupakkaa. Yrjö puolestaan kirjoittaa ja pyytää lähettämään veljilleenkin tupakkaa. `Heitän yhten kaikkein hartaimman toivomuksen sinulle jos sinulla on vielä yhtään pakettia Toppelmania niin lähetä veljilleni Jonnelle yksi pakka Toppelmania 2 laatikkoa Työmiestä 4 askia tulitikkuja sekä vähän voita ja sokeria ja jos vain on mahtollista niin lämpöiset sukat tai vanttuut taikka saappaiten sisällä pitettävät huopatossut samoin Reinolle, Arville ja Ahtille. Viime mainittu ei kaipaa tupakkaa jos hän sitä käyttää niin siellä saa ostaaki vaan rintamalle lähetetyistä paketeista älä uneuta tupakkaa pois´.

Aili kirjoittaa terveydestään, kuinka kaikki entiset sairaudet ovat jääneet pois. Häntä huolettaa miten selviää, kun kohta tulevat huonot ajat, joka tarkoitti synnytyksen lähestymistä. Sirniö oli sotatoimialuetta, kylällä oli vain muutamia lottia, karjanhoitajia ja kotirintamamiehiä. Navetassa oli iso karja hoidettavana, kylän paarmuska eli lapsenpäästäjä alkoi olla jo iäkäs, kotiväen evakkotalossa Ranualla ei ollut tilaa viimeisillään olevalle naiselle. Tilanne huoletti Ailia ja rintamalla olevaa Yrjöä, tulevan lapsen isää. `Kuinka sinä aijot järjestää, matkustatko pois, minne ja milloin? Siellä alaalla on hyvin vaikiata matkustaa tämän ilmavaaran takia. Pitää olla melkonen suojapuku aivan kiireestä kantapäähän asti ja varsinkin siinä tilassa olevalla naisella´. Aili suunnitteli lähtevänsä Pintamolle, lapsuudenkotiinsa ´huonoksi ajaksi` ja toivoi Yrjön saapuvan sinne lomille. Talvisota kuitenkin päättyi ja Aili sai jäädä synnyttämään kotiinsa, Sirniön Heikkilän taloon.
– Näin talvisodan päättymisen 75-vuotispäivän tienoilla ja Lapin sodan päättymisen 70-vuotismuistopäivänä kunnioitetaan veteraanien lisäksi kotirintamalla ja evakossa olleita. Kirjani kirjeet tuovat esille heidän kokemuksiaan, Liisa Päätalo sanoo.

LA RESUMETO ESPERANTE
Eksakte 70 jaroj antauen finig´is la milito de Laponio. – De tiam ni havis pacan periodon en Finnlando, diris c´iuj parolantoj de memorfesto en Taivalkoski kirko kaj en socidomo. Kelkaj veteranoj kaj veteraninoj partoprenis la eventon. Entute 100 partoprenintoj c´e-estis.
Dum la dua mondmilito mortis 146 taivalkoskianoj en la bataloj. Kelkdekoj veteranoj daure vivas en Taivalkoski. C´iuj parolantoj kaj c´e-estintoj esperis ke neniam ig´os novaj veteranoj al Finnlando.

Aini Vääräniemi 30.4.2015

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

88 − = 85