Arkistot kuukauden mukaan: joulukuu 2014

NUORI MARIA – RAKKAUTTA, HISTORIAA JA JOULUN SANOMAA

NUORI MARIA – RAKKAUTTA, HISTORIAA JA JOULUN SANOMAA

Niilo ja Nuori Maria

Taivalkoskelainen lääkintöneuvos, kirjailija Niilo Keränen esitteli kuudetta kirjaansa, Nuori Maria, Päätalo-keskuksessa keskiviikkona. – Kirja on suuri rakkaustarina, se on historiallinen kirja, kolmanneksi se kertoo Vapahtajan syntymästä ja siitä miten kristinusko lähti leviämään, Niilo Keränen kertoo kirjan eri piirteistä. – Joka joulu kuulemme jouluevankeliumin Betlehemin tallin tapahtumista. Betlehem oli syrjäinen pikkukaupunki, eikä monikaan tiennyt, että tallissa tapahtui ihme. Monet odottivat ennustettua kuningasta maallisena kuninkaana, vain pieni joukko käsitti tulevan kuninkaan roolin ihmisten vapahtajana ja maailman syntien sovittajana. Olikin mahdottoman iso työ etsiä taustoja ja tietoa juutalaisten elämänmenosta ja uskomisesta ajanlaskumme alussa silloisella Juudean maalla. Käytin lähteinä juutalaisten historiaa tutkineen Aapeli Saarisalon 1900-luvun alkupuolella kirjoittamia kirjoja. Toinen lähteeni oli kirja Jerusalemin kaupungin elämäkerta, Niilo Keränen kertaa kirjoitustyön taustatyötä.

-Kirjassa seurataan Marian elämää ja tapahtumia Juudean maalla Marianpäivästä jouluun. Marianpäivänä enkeli ilmoitti, että Mariasta tulee vapahtajan äiti. Kun Maria varmistui siitä, että näky oli totta, hän lauloi kiitosvirren. Kirjaan syntyy saman aikaan jännitettä, kun Joosef ymmärtää Marian olevan raskaana. Kirjassa on suoria katkelmia Raamatusta ja kirja päättyy jouluevankeliumiin, Keränen kertoo kirjan rakenteesta.

-Maria oli eräs harvoista lukutaitoisista naisista Juudeassa. Hän oli päässyt kuunteluoppilaaksi kouluun, jota rabbi piti pojille. Tytöt ja naiset eivät saaneet sen ajan Juudeassa lukea kirjoja ja Mariaa kiinnosti, mitä ennustuskirjoissa oli kirjoitettu hänen tulevasta pojastaan. Siitä hän sai tietoa vanhalta sukulaismieheltään, jonka henkilökuvan olen luonut yhdistäen kahden maallikkosaarnaajan luonteenpiirteitä. Toinen oli värikäs saarnaaja Kerolta, Herman Karvonen. Toinen oli metsäkyläläinen saarnamies Paavo Vääräniemi, jolla oli maanläheistä viisautta. Juudeassa olisi voinut olla heidänlaisensa henkilö tukena nuorelle Marialle, Niilo Keränen kertoo ainoasta kuvitteellisesta kirjansa henkilöstä.

-Nuori Maria on suunnattu nuorille. Alun perin kirjoitin sen omille nuorilleni. He käskivät minun tarjota kirjaa Suomen Rauhanyhdistysten keskusyhdistykselle kustannettavaksi. Vaikka kustantajana on SRK, se ei tarkoita, että kirja olisi sisällöltään vanhoillislestadiolainen. Nuori Maria on yleiskristillinen kirja, päättää Niilo Keränen Päätalo-keskuksen kirjailijavierastilaisuuden.

LA RESUMO ESPERANTE

Verkisto Niilo Keränen rakontis pri sia sesa libro La juna Maria, en Päätalo-centro. – La libro estas dedicita al junularo, fakte mi verkis g´in al miaj gejunuloj. Ili diris ke mi devus sendi g´in al eldonisto. La libro estas g´eneraltipa kristana libro, kaj rakontas pri eventoj de la tago de Maria al la naskig´o de Jesuo. En la libro oni povas vidi tri c´eftemojn: grandan amon, historion kaj la naskig´on de Jesuo kaj kiel la kristana religio ekatingis ronden de la nuna kristana mondo, rakontas Niilo Keränen. – Maria povis legi c´ar s´i auskultis kiam juda pastro instruis legadon al knaboj. En tiu tempo knabinoj nek virinoj rajtis legi. Tial mi kreis unu personon al mia libro. Maljuna parenca viro rakontis al Maria kiun estis skribita en malnovaj skribaj´oj pri la venonta reg´o kiun Maria naskus. Tiu viro estas kiel miksaj´o de du lokaj parolantoj de lestadia asocio, Herman Karvonen kaj Paavo Vääräniemi. Herman estis kolorplena parolanto, Paavo havis terproksiman talentecon, diras Niilo Keränen.

Aini Vääräniemi 13.12.2014

JUNTUSRANNAN SANKARINA AROLAN LEMPI

JUNTUSRANNAN SANKARINA AROLAN LEMPI

Talvisodan alkamisen 75-vuotismuistojuhlaa vietettiin eri puolilla maata. Kainuun pääjuhla pidettiin Kuhmo-talossa. Suomussalmella muistopäivää vietettiin Raatteessa, kirkonkylässä sekä Juntusrannassa Ruhtinansalmen kylätalolla.
Ruhtinansalmen muistojuhla alkoi jo aamulla Lempin vaelluksella. Matkalla ja myöhemmin päivän puheenvuoroissa muisteltiin 75 vuoden takaisia tapahtumia, kun Lehtovaarassa sijaitsevan Arolan emäntä, Lempi Seppänen, havaitsi aidan takana vieraan vallan sotilaita ja lähti henkensä kaupalla viemään sanaa Juntusrannan koululle. Hän laittoi lapset vesikelkkaan ja ylitti järven, jonka takana koulu ja Kainuun Rajavartioston komentopaikka alueella toimi. Jää kesti sen ansiosta, kun aiemmin olleilla pakkasilla ranganajajat olivat hakanneet jäätä vahvistaakseen jäätietä.

TALVISODAN ALKUPÄIVÄT VETERAANIN MUISTOISSA

juntusranta30.11.14 011
Kalevi Juntunen oli alokkaana Kainuun Rajavartiostossa talvisodan syttyessä. – Siihen asti asepalvelus oli ollut kuin leikkiä meille alokkaille, sanoo Kalevi Juntunen. – Kun osastomme komennettiin hälytysvalmiuteen, ymmärsimme, että nyt on tosi kysymyksessä. Juntusrantaan oli perustettu uusi vartiopaikka, jossa olin suorittamassa toista vartiovuoroani, kun tuli käsky mennä Juntusrannan koululle. Sinne oli Arolan emäntä tuonut sanaa, että Lehtovaarassa on venäläisiä. Laitoin vanikkaa leipälaukkuun ja osallistuin kyläläisten evakuointiin. Vartioimme hevosteitä, että vihollinen ei päässyt häiritsemään evakkoon lähtijöitä. Muutamien päivien kuluttua alkoi Juntusrannan taistelu, Kalevi Juntunen muistelee talvisodan alkua.

juntusranta30.11.14 012
Everstiluutnantti Marko Saareks, everstiluutnantti evp. Teuvo Saharinen ja Suomussalmen Rajavartioston päällikkö, kapteeni Mika Kemppainen laulamassa Ilmari Kiannon Kainuun marssia muistojuhlan päätteeksi.

– Osa Juntusrannan väestä ehdittiin evakuoida, osa jäi puna-armeijan miehittämälle alueelle. Moni heistä siirrettiin Neuvostoliiton puolelle Kintismän leirille metsätöihin. Osa kyläläisistä evakuoitiin tammikuussa 1940, everstiluutnantti evp. Teuvo Saharinen kertoo. Hänen luennossaan, Taistelut Pohjois-Suomussalmella, kuultiin Juntusrannan ja lähikylien sotatapahtumat talvisodan 105 päivän aikana. – Rauha tuli 13.3.1940, ammunta hiljeni kello 10.45. Itsenäisyytemme säilyi. Monesti olen kuullut kysymyksen, mikä oli selviytymisemme taustalla. Mieleen tulee luutnantti, pastori Toivo Laitinen. Hän oli Paanajärven rajaseutupastorina vuosina 1931-35, sen jälkeen hän siirtyi Puolangalle kirkkoherran virkaan. Hänen ei olisi tarvinnut lähteä rintamalle, mutta hän halusi palvella isänmaata myös osallistumalla rintamatehtäviin. Hän oli mukana taisteluissa sekä piti kenttäjumalanpalveluksia sotilaille muun muassa Saarikylällä. Laitinen oli todennut Kannaksen linnoittamisen aikoihin, että meillä on vahvempi turva kuin vahvinkaan betonibunkkeri. Tämä toteamus pätee tänäänkin ja on yhtä ajankohtainen kuin talvisodan aikana, Teuvo Saharinen sanoo puheensa lopuksi.

RAJASEUDUN TURVANA RAJAVARTIOSTO

Juhlapuheen piti everstiluutnantti Marko Saareks Kainuun Rajavartiostosta. – Sota on ihmiskunnan pahin vitsaus ja onnettomuus. Talvisodan alla sodan syttymiseen ei uskottu. Kuitenkin Rajavartiosto oli varautunut pahimpaan kouluttamalla sotilaita ja ylläpitämällä suunnitelmia pahimman varalle. Rajavartiosto vastasi liikekannallepanosta rajaseudulla. Lokakuussa 1939 aloitettiin ylimääräiset harjoitukset, joiden aikana sotilaat valmistautuivat kirjaimellisesti puolustamaan kotikontujaan rajaseudulla. Ennen sotaa ei oltu voitu kuvitella millä voimalla vihollinen etenisi erämaan huonokuntoisia reittejä myöten. Talvisodan sytyttyä rajajoukot olivat Suomussalmella ensimmäisinä puolustamassa maata tiellä, vartiossa ja komentopaikoilla. Kun joukot kestivät taisteluissa ylivoimaista vihollista vastaan sodan alkupäivinä, sillä luotiin onnistumisen edellytykset pääjoukoille. Puolustus- ja viivytystaistelujen kautta itsenäisyys säilyi vaikkakin kalliilla hinnalla, moni lepää sankarihaudassa. Sodissamme kaatuneet antoivat edestämme suuren uhrin, heitä ja veteraaneja saamme kiittää, että rajat ovat kansamme turvana. Yhtenäisyys ja vastuuntunto ovat kansakunnan tärkeitä arvoja, sen mukaan paikalliset asukkaat Juntusrannassakin toimivat, Marko Saareks kiittää. – Kainuun Rajavartiosto on ollut koko 95-vuotisen olemassaolonsa ajan kiinteä osa Kainuun maakunnan toimintaa. Rajavartiosto valvoo rajaa ja turvaa kansalaisten elämää. Käytännöt ovat muuttuneet, henkilöstöä on vähennetty, mutta teknologiaa on lisätty. Meillä on valmius puolustaa isänmaata ja vastata sotilaalliseen painostukseen. Tehtävämme on varautua pahimman varalle. Kainuun Rajavartiosto varautuu puolustamaan rajoja samoin kuin talvisodan alla. Suomen näkökulmasta maahamme ei kohdistu tällä hetkellä sotilaallista uhkaa. Maallamme on rauhan rajat joka ilmansuunnassa. Itäraja on Euroopan turvallisin raja tällä hetkellä. Sitä vartioidaan kaikkina vuorokauden aikoina, everstiluutnantti Marko Saareks päättää puheensa.

Kalle Päätalo kirjoitti Suomussalmen taisteluista kirjassaan Loimujen aikaan s.572-640.

LA RESUMO ESPERANTE

Dum la unua tago de Vintramilito en 30-a de novembro en la jaro 1939 en Suomussalmi, en la vilag´o Juntusranta c´e la limo al Rusio, rimarkis dommastrino Lempi Seppänen rusajn soldatojn proksime al sia domo. Estis neatendita ke la soldatoj atingus al Juntusranta c´ar estis neniuj vojoj malantau la limo. Lempi prenis siajn infanojn en la steleton, iradis sur la malfortan glacion al la alia flanko de la lago kie estas la lernejo de Juntusranta, kie situis la loka armea centro. Dank`al Lempi, dommastrino de la domo Arola, la finna armeo povis reagi rapide kaj protekti la areon kaj vojojn sur kiuj la lokaj log´antoj estis evakuataj al pli pac´aj regionoj en Finnlando. La limvartistoj faris la c´efan unuan laboron ke la limregiono daure estas en la sama linio kie g´i estis antau la militoj.
Circau cent homoj partoprenis al la memorfesto de 75-jarig´o de la unua tago de Vintramilito en la vilag´domo de Ruhtinansalmi en Juntusranta.

Aini Vääräniemi 6.12.2014

ÖLKYN ERÄN PUOLI VUOSISATAA

ÖLKYN ERÄN PUOLI VUOSISATAA

Metsästysseura Ölkyn Erä ry juhli sunnuntaina Metsäkylän koululla viidenkymmenen vuoden taivaltaan. Juhlan avasi seuran puheenjohtaja Jani Vanhala. Avaussanojen jälkeen kuultiin seuran perustajajäsenen, opettaja Unto Perälän, riimittämä runo seuran toiminnasta vuosikymmenten aikana. Juhlayleisöä viihdyttivät musisoinnillaan Essi ja Teemu Vanhala.
Tilaisuuden juhlapuheessa Tuomo Horsma kertoi, että Ölkyn Erä on kylän seitsemäs rekisteröitynyt toimija. – Metsästystoimintaa haluttiin kehittää rekisteröidyn yhdistyksen kautta. Kylän yhteisiin tarpeisiin oli perustettu jo tsaarin vallan aikana ensimmäinen rekisteröity toimija, Metsäkylän Osuuskassa vuonna 1914, Tuomo Horsma kertasi historiaa. Puheessaan hän kävi läpi metsästyskulttuurin kehitystä ympärivuotisesta ansa- ja loukkupyynnistä ruutiasepyyntiin. – Kehityksen myötä riistalle on säädetty rauhoitusajat, jotka ovat paikallaan, Tuomo Horsma totesi.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Seuran perustajajäsenistä Paavo Vääräniemi ja Unto Perälä palkittiin juhlassa Suomen Riistakeskuksen pronssisella ansiomerkillä. Heidän lisäkseen pronssisen ansiomerkin saivat pitkäaikaiset seuran aktiivitoimijat, Martti Latvajärvi, Paavo Lassila, Voitto Raappana, Taisto Alatalo ja Tuomo Horsma. Ansiomerkkien luovuttajina toimivat Taivalkosken Riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtaja Kalevi Hirvonen ja toiminnanjohtaja Hannu Pitkänen. He ojensivat lisäksi Ölkyn Erälle Suomen Riistakeskuksen standaarin, jonka vastaanotti seuran varapuheenjohtaja Mikko Horsma. Vuorostaan Taivalkosken Riistanhoitoyhdistys sai Ölkyn Erän standaarin vuosikymmenten yhteistyöstä. Ölkyn Erä palkitsi myös pienpetojen pyytäjiä vuosikymmeniä jatkuneesta aktiivisesta työstä. Standaarin saivat Unto Majava, Jouko Pöllänen, Ari Moilanen ja Onni Latvajärvi. Seuran nuorinta jäsentä, 12-vuotiasta Ville Rokolampea muistettiin Ölkyn Erän hihamerkillä.
Juhla-aterialla nautittiin hirvikeittoa, jonka kruunasi juhlakahvitarjoilu täytekakkuineen. Juhlan käytännön järjestelyistä vastasi puheenjohtaja Jani Vanhala ja seuran talkooporukka.

KUVIOT MUUTTUNEET ALKUAJOISTA

ÖLKYN ERÄ50 PaavoV
Ölkyn Erän perustajajäsen, Paavo Vääräniemi, muistelee seuran perustamisen alkuaikoja. – Piiripäällikkö Lars Mikkola Oulun Riistanhoitopiiristä luennoi kylällä hirvenmetsästyksestä ja täällä heräsi henki, että perustetaan seura. Perustajajäseniä olivat lisäkseni Unto Perälä, Arvo Vääräniemi, Sulo Vääräniemi ja Tauno Suutari, joka valittiin ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Nimi seuralle keksittiin siitä, kun metsästysmaat olivat Ölkky-nimisen paikan maisemissa.
-Oli se metsästys erilaista kuin tänä päivänä. Aamulla mentiin lättähattujunalla Hyrkkäänsuolle ja siitä hajaannuttiin Velliojan varteen ja vasten Huokausvaaraa. Illalla palattiin samalla kyydillä. Jos oli lihakantamuksia, annettiin palat junamiehillekin. Silloin ei ollut teitä vaan lihat tuotiin metsästä kantamalla. Nykyään on teitä joka puolella, on autot ja mönkijät sekä koulutetut koirat helpottamassa hirvimiesten töitä.
-Olen minä ampunut useita kymmeniä hirviä vuosikymmenten aikana, Paavo Vääräniemi rätnäilee. -On se mahtava tunnelma, kun saa hirven kaadetuksi ja kun se vedetään porukalla metsästä. Nykyään olen nylkypuolella ja passimiehenä. Hirviporukassa olo on sosiaalinen tapahtuma. On mukavaa kokoontua makkaratulien ääreen. Siellä huumori lentää nokipannukahvien lomassa. Porukkahenki kasvaa ja yhteenkuuluvaisuuden tunne kyläläisten kesken lujittuu.
-Turvallisuuteen kiinnitetään erityistä huomiota. Tänäkin syksynä ennen metsästyksen alkua Rainer Horsma piti meille tunnin esitelmän aseenkäytöstä. Ennen oli kaikilla mustat kamppeet, sitten tuli punainen lakki pakolliseksi, sitten tulivat lisävarusteeksi punaiset liivit ja tänä vuonna väri oli oranssi. Turvallisuus on metsästyksen A ja O, painottaa hirvenmetsästyksen konkari Paavo Vääräniemi.

LA RESUMO ESPERANTE
Mi estis petita skribi pri la 50-jarfesto de jag´asocio de mia hejmvilag´o. Fakte ne estas mia plej s´atata temo. Jen la artikolo, kiu estis publigita en al mi la c´efa regiona gazeto, Iijokiseutu, kaj ankau en Koillissanomat, al aliaj taivalkoskianoj la plej grava regiona gazeto. Reino Rinne, verkisto, naturprotektanto kaj j´urnalisto fondigis Koillissanomat komence de 1950-dekaj.

Aini Vääräniemi 1.12.2014