Arkistot kuukauden mukaan: kesäkuu 2014

KYLÄSTÄ KAUPUNGIKSI

KYLÄSTÄ KAUPUNGIKSI

Yppärin kylä Pyhäjoella on alkanut päivän aikana muuttua kaupungiksi. Vuosittain pidettävät vanhoillislestadiolaisten suviseurat houkuttelevat Yppäriin arviolta 80000 seuravierasta Suomesta ja ulkomailta loppuviikon aikana. Vieraita tulee ainakin viidestätoista maasta. Suviseurojen ohjelma koostuu seurapuheista, virsistä ja Siionin lauluista. Puheet tulkataan paikan päällä yhdeksällä kielellä. Kalle Päätalon kirjoista tuttua Lestadiuksen oppia tunnustavien herätysliike kuuluu Suomen Luterilaiseen kirkkoon. Liikkeen sisälle pääsee uskomalla omat syntinsä anteeksi.

Suviseurat

La traduko esperante

Venontsemajnfine okazos la plej granda religia somerkunveno de Finnlando, Somerservoj de Lestadia Pac´asocio. Dum Somerservoj oni klarigas la Biblion lau la pensoj de Lars Levi Lestadius, la Finna sciencisto, autoro kaj pastro kiu trovis la vivantan kredon helpe de Laponia virino Maria en 1800-jarcento. La baza ideo de lestadia kredo estas ke la homo havos siajn s´uldojn pardondonataj nur per la Dia favoro, ne per siaj bonaj faroj. En la lestadia mondo c´iuj estas kiel pastroj kaj rajtas pardondoni la s´uldojn de alia homo. Kiam oni mortas, oni lasu la scion ke oni kredis siajn s´uldojn pardondonitaj. Tio suficas, ne estas bezonata ion ajn por enspezi la lokon en la c´ielo – tiel oni kredas en lestadia mondo. Oni atendas 80000 vizitantojn al la vilag´o Yppäri en la komunumo Pyhäjoki. La programo de la okazo konsistas pri paroloj, himnoj kaj kantoj de Ziono. La paroloj estos tradukotaj nau´lingve. Pli da informo www.suviseurat.fi

Aini Vääräniemi 26.6.2014

KOLLAJA KIINNOSTI KESKUSTAA

KOLLAJA KIINNOSTI KESKUSTAA

Metsäkyläläinen Aaro Horsma Pohjolan Voimasta piti Kollaja-infotilaisuuden Suomen Keskustan puoluekokouksessa Turun messukeskuksessa. Tilaisuuteen varattu tila kävi pieneksi niin, että entisiä ministereitäkin joutui kuuntelemaan infoa käytävän puolella.

AaroHorsma

-Suunnitellun Kollajan altaan alue on nykyisin suurelta osin turvetuotantoaluetta, kertoi Aaro Horsma, ja havainnollisti asiaa altaan mallinnuskuvien avulla. – Altaan alle jäisi kaksi hirvimajaa ja kaksi kesämökkiä. Suurin haitta altaasta aiheutuisi porotaloudelle ja käymmekin nyt neuvotteluja paliskunnan kanssa. Suunnitelmissa on rakentaa altaaseen kohta, jonka porot voivat ylittää uimalla siirtyessään palkimaan altaan pohjoispuolelle, sanoi Horsma. – Kuulun asiantuntijana työryhmään, joka arvioi altaan hyötyjä ja haittoja. Altaasta olisi suuri hyöty mm. Kurenaluksen kevättulvavahinkojen vähenemisessä, kun tulvavedet kerääntyisivät altaaseen. Pudasjärven Luonnonsuojeluyhdistys on esittänyt huolensa siitä, että Kollajan altaan takia noin 40 kilometrin pituinen Iijoen osuus altaan kohdalla joko kuivuisi tai tulvisi. Laskelmien mukaan kumpikaan visio ei toteutuisi, vaan joki säilyisi lähes entisellään, selvitti Aaro Horsma.

La resumo esperante:

La energikompanio Forto de Nordo planas konstrui la artefaritan lagon al Kollaja-regiono en Pudasjärvi, la najbara municipo de Taivalkoski. La artefarita lago estus akvostokejo ekzemple por printempaj degelakvoj. Per tiu degelakvo kaj artefarita kolektado de akvo al la lago oni eblus produkti elektrikon en la energicentralo kiun la kompanio konstruus al Iijoki subflanken de la planita artefarita lago. La informadon pri c´i-plano oni povis auskulti dum la partikunveno de la Centrapartio de Finnlando semajnfine en Turku. Aaro Horsma el la vilag´o Metsäkylä prezentis la planon de La Forto de Nordo. Li laboras kiel spertulo en la laborgrupo kiu taksas la utilojn kaj malutilojn de la artefarita lago por naturo kaj lokaj homoj kaj metioj. – La plej granda malutilo estus sekvota al la boacobredistoj, c´ar multaj boacoj iradas en la regiono. Ni nun interkonsilig´as kun la boacobredistoj kaj provos trovi la solvon kiel la boacoj povus atingi nordflanken de la planita lago, kie ili vivas dumsomere. Tre granda utilo al la centro de Pudasjärvi estus malapero de preskau c´iu-jaraj printempaj inundoj, klarigas Aaro Horsma.

Aini Vääräniemi 18.6.2014

PYSÄHDYKSIÄ PUOLASTA

PYSÄHDYKSIÄ PUOLASTA

Päätalo-keskuksen kesäkuun taiteilija on Magdaleena Jakkila. Hän valmistuu ensi vuonna kuvataiteilijaksi Lahden Taideinstituutista. Viime syksynä hän oli neljä kuukautta opiskelijavaihdossa Varsovassa. Näyttelyn työt kertovat elämänmenosta Puolassa ulkomaalaisen silmin.
-Tämä on ensimmäinen näyttelyni. Halusin tuoda sen tänne, kotipaikkakunnalleni, sanoo Magdaleena Jakkila. – Näyttely perustuu videoihin, joita kuvasin Puolassa. Ne ovat visuaalinen päiväkirjani siitä miten ulkopuolinen näkee asioita ympäristössä, jossa ei ymmärrä ihmisten puheesta mitään. Minulla on 13 tuntia videomateriaalia, josta valitsin tilanteita kuvattavaksi kuvataiteen keinoin. Näyttelyn työt on tehty videon pysäytyskuvista vesiväreillä, öljyväreillä, lyijykynällä ja tussilla. Myös videotallenteita on nähtävänä näyttelyssä, kertoo Magdaleena Jakkila.

Leen, Magdaleena ja Martha

-Belgialaisen Leenin ja puolalaisen Marthan ystävyys merkitsi minulle paljon siinä umpiossa, jossa olin, kun en ymmärtänyt kieltä. Heistä maalaamissani töissä on mukana sitaatteja.

Magdaleenan taulu

Käytin monessa työssä myös tekstitystä, joka viittaa liikkuvaan kuvaan ja ranskalaisiin uuden aallon elokuviin. Niissä ei avata katsojalle sitä, mitä on tapahtunut ennen elokuvan alkua, ei myöskään sitä, mitä tapahtuu elokuvan jälkeen, vaan eletään elokuvan kuvaamaa ajanjaksoa se puolitoista tuntia, valottaa Magdaleena Jakkila.
-Töihini olen valinnut hetkiä, joiden taustoja olen joutunut pohtimaan maalatessani.

Mielenosoitus

-Järkyttävä näky Puolan itsenäisyyspäivänä, 11. marraskuuta oli äärioikeiston ja uusnatsien mielenosoitus. Siihen osallistuneiden marssijoiden agressio oli käsittämättömän voimakas ja todella pelottava. Olin lähistöllä ja jouduin ensimmäisen kerran elämässäni hengittämään kyynelkaasua, kauhistelee Magdaleena Jakkila. – Tuosta marssista tein kymmeniä luonnosmaisia pikkutöitä nopeaan tahtiin.
-Näyttelyn viimeiset työt on kuvattu junamatkalla Varsovasta Berliiniin, johon matkani päättyi. Katselin jonkin aikaa keskieurooppalaisia taidegallerioita ennen kotiin paluuta, se oli sopiva päätös opiskelijavaihdolle, kertoo taiteilijaperheen tytär, Magdaleena Jakkila.

La resumo esperante:

La filino de taivalkoskia artistparo Eeva-Kaisa Jakkila kaj Jussi Valtakari, Magdaleena Jakkila, havas sian unuan ekspozicion en Päätalo-Centro dum junio. S`i studis dum kvar monatoj en Pollando kaj multe videois kiun s´i vidis surstrate. Poste s´i pentris bildojn pri haltigitaj momentoj envideoj. Jakkila studas en La Arta Instituto en Lahti kaj farig´os venontjare kiel bildartistino.

Aini Vääräniemi 16.6.2014

SANNIN SAVOTTA

SANNIN SAVOTTA

Sanna Mikko Sanni

Sataviisikymmentätuhatta kiloa maitoa tuottanutta Sanni-lehmää juhlittiin Taivalkosken Pistossa, Lahtelan tilalla. Ennen Sannia maagisen 150000 kilon etapin on saavuttanut viisikymmentä muuta suomalaista lehmää, joista viisi on Oulun Pro Agrian toiminta-alueella. Taivalkoskella Sanni on ensimmäinen 150-tonnari.
Suurimman osan elämästään 11-vuotias Sanni on ollut tilan vanhemman viljelijäpariskunnan, Airi ja Johannes Keräsen, hyvässä huomassa. Viime vuodesta saakka Sannia ovat hoitaneet Kerästen Mikko-poika ja nuori emäntä, Annika Pyykkönen. – Yleensä lehmän hyvä tuottavuus ei kestä kovin kauaa satatonnari-tittelin jälkeen, mutta Sanni on herunut aina vain paremmin uuden poi´innan jälkeen. Enimmillään se on antanut maitoa 72 kiloa päivässä, kertoo nuori isäntä Mikko Keränen.

Sirkku Airi Johannes Mikko Sanna

Isäntäväkeä ja Sannia oli onnittelemassa maatalousalan väkeä läheltä ja kaukaa. Taivalkoskelainen maitotila-asiantuntija Sirkku Kaijala korosti onnittelupuheessaan kuinka tärkeää lehmälle on hyvä koti ja huolenpito. – Sannista näkee, että se on tyytyväinen ja hyvin hoidettu lehmä. Voi sanoa, että Sanni on ainutlaatuinen yksilö, Holsteinien joukossa rotunsa ykkönen. sanoo Sirkku Kaijala. – Taivalkoskella on Pohjois-Pohjanmaan parhaat lehmät. Karjan keskituotos täällä on 9565 kiloa vuodessa. Tulosta saadaan, kun lehmiä hoidetaan hyvin ja korkealla ammattitaidolla. Myös Taivalkosken kunnan tuki viljelijöille on vaikuttanut positiivisesti keskituotokseen. Vaikka tuki ei ole rahallisesti suuri, se on ele, jolla kunta osoittaa viljelijöiden tärkeyden kunnassamme. Kun olin nuori ylitarkkailija, kunnanjohtaja Eero Lohi kysyi mitä hyötyä olisi viljelijöiden tukemisesta. Kerroin hänelle kuinka tärkeää on tukea neuvontaa, lannoitus- ja ruokintasuunnitelmien tekoa, koska ne ovat perusta hyvän kotoisen rehun saamiselle ja edelleen karjan tuottavuudelle. Siitä saakka kunta on tukenut neuvontaa ja se näkyy tänä päivänä, sanoo Sirkku Kaijala.
MTK-Taivalkosken puheenjohtaja Hemmo Turpeinen kertoi naapurin näkökulmasta, kuinka Lahtelan väen työskentely on jämerää ja elämänmyönteistä. – Kuuden vuoden aikana olemme naapureina saaneet olla mukana kolmissa satatonnarijuhlissa. On ollut hienoa seurata, kuinka edellinen isäntäpari on pitänyt tilan kunnossa niin että se kiinnostaa uutta sukupolvea, kehuu Hemmo Turpeinen.
Antti Juntunen FABA-jalostusyhdistyksestä sanoo, että Sanni on huippuyksilö monen tekijän ansiosta. – Sannilla on hyvä hoito ja kestävät geenit. Myös Sannin emä, Mansikki, oli satatonnari. Sanni on hyvärakenteinen, jalat ja runko ovat kuin kahdesti poikineella lehmällä. Jalostus on onnistunut. Sannin jalostusarvo on nyt -3, siinä on ikärasismia. toteaa Antti Juntunen.
– Rehutehdas voi vaikuttaa lehmän hyvinvointiin. Rehun pitää olla sopivaa täydennysrehuksi kotoiseen säilörehuun. Olemme iloisia, että olemme onnistuneet palvelemaan Sannin kotitilaa, sanoo Kinnusen Myllyn Kari Kullas. Sannin saavutusta muistivat tervehdyksineen myös Taivalkosken kunta, Taivalkosken Osuuspankki, Kuusamon Juusto ja Suomen Kotieläinyhdistys.

Isältä pojalle, Mikko, Johannes

– Annikan ja Mikon valmistuttua Seppälän maatalousoppilaitoksesta oli sopiva aika luopua tilasta. Olisihan nuorille ollut työnantajia maailmallakin, mutta kotitila voitti. On mukavaa luovuttaa tila hyvässä kunnossa ja itsekin hyväkuntoisena, kertoi Johannes Keränen sukupolvenvaihdoksesta tilalla. – Juhlien jälkeen Sanni on menossa umpeen ja alamme odotella sen yhdeksättä poikimista. Sannilla alkaa nyt kesäloma, sanoo Lahtelan nuori isäntä Mikko Keränen hymyillen.

LA RESUMO ESPERANTE

LABOREGO DE SANNI

Centkvindekmil kilogramojn de lakto produktis Sanni-bovino dum sia vivo. Oni festis aferon en Lahtela-bieno en la vilag´o Pisto en Taivalkoski. Antau Sanni atingis c´i-magia etapon kvindek aliaj finnaj bovinoj, el ili kvin estas de Oulu Pro Agria agadregiono. En Taivalkoski Sanni estas la unua en sia kategorio.
Plejparte nun 11-jarag´a Sanni estis bredita de Airi kaj Johannes Keränen, la plimaljuna bienulparo de Lahtela. De lastjare ilia filo Mikko Keränen kun sia edzino Annika Pyykkönen bredis pri Sanni. – G´enerale la alta produktnivelo de bovino ne longe dauras post la titolo centmil-farinto. Sed Sanni c ´iu-foje pli kaj pli bone donas lakton post la nova nasko. La plej alta kvanto de lakto kiom Sanni donis, estas 72 kilogramoj po unu tago, diras la juna bienulo Mikko Keränen.
La bienulojn kaj Sanni-bovinon gratulis la agantoj de agrokultura kampo de proksimeco kaj malproksimeco. Bieno-spertulo Sirkku Kaijala de Taivalkoski substrekis kiom grava afero por la bovino estas bona hejmo kaj bredado. – Oni povas vidi ke Sanni estas kontenta kaj bone bredita bovino. Oni povas diri ke Sanni estas la unika, fakte la unua are(?) de Holstein-raso. En Taivalkoski estas la plej bonaj bovinoj de Nord-Botnialando. La bovinoj c´i-tie produktas meznombre 9565 kilogramojn de lakto po unu jaro. Bonan rezulton oni atingas per bona bredado kaj alta profesia sperto. Ankau la subteno de la municipo Taivalkoski por la bienuloj efikis pozitive al la bona rezulto. Kvankam la subteno ne alta estas, la municipo per g´i montras al la bienuloj ke ili estas grava grupo en nia municipo, diras Sirkku Kaijala.
Kiam Annika kaj Mikko lastjare ekzamenig´is, estis la tauga momento transdoni la bienon al ili, diras Johannes Keränen. – Ja estis laboro al ili aliloke sed la hejmbieno venkis. Estas bona afero transdoni la bonstatan bienon kiam oni ankau mem bonfartas. – Post la festado Sanni havos pauzon de laktoproduktado por kelkaj monatoj, kaj ni atendos g´ian nauan naskadon. Sanni havos baldau la somerferion, ridetinte diras Mikko Keränen, la juna bienulo de Lahtela.

Aini Vääräniemi 9.6.2014

SOUTU VAPAILLE VESILLE

SOUTU VAPAILLE VESILLE

Pudasjärven Luonnonsuojeluyhdistys on järjestänyt Iijoki-soudun jo 31 kertaa. Soudun alkupäivät ovat osa Päätaloviikkoa. Soutu lähtee Taivalkosken Jokijärveltä, Saijan rannasta, ja päättyy Pudasjärven Kipinään. Siellä soudun viimeiset kosket, Toho ja Vuorma, haastavat soutajien taidot. Kipinän kyläjuhlat huipentuvat soutajien saapumiseen.

Ville,Raija

Soutu alkaa perinteisesti jo toukokuussa tervanpoltto- ja veneidentervausviikonlopun merkeissä. Soudun järjestäjä tekee yhteistyötä jokijärveläisen Saijan Lomakartanon kanssa. Saijan suojissa talvehtii yhdistyksen kymmenen soutuvenettä, joita soudun päänaatikat kokoontuvat huoltamaan porukalla.
-Tuomme tervaskannot Pudasjärveltä tullessamme, kertoo tervamestari Ville Takkinen. – Tynnyrillisestä pilkottuja tervaksia tulee yli kymmenen litraa tervaa. Tervanpoltto on hieno perinne. On mukavaa, kun polttoon tulee aina uutta väkeä mukaan, näin perinne siirtyy ja säilyy, iloitsee Ville Takkinen. Hän on toiminut tervaperinteen vaalimisen lisäksi jo 17 vuoden souduissa huoltoauton päällikkönä.

Raija,Ville,Eero,Pekka

-Nyt veneet on tervattu ja ne saavat kuivaa ilmavassa suojassa soutuun saakka, kertoo Raija Lähdesmäki, tämän vuoden soudun soutupäällikkö. – Tulemme hyvissä ajoin ennen soutua takaisin, laitamme veneet veteen ja huollamme ne soutua varten. Myymme soutupaikkoja veneisiin, joissa on kokenut perämies ja turvameloja, näin venekuntaan on turvallista tulla, vaikka vesillä olo ei olisi kovin tuttua. Paikkoja voi varata koko soudun ajaksi tai vain osaksi matkaa, esimerkiksi Jokijärveltä Taivalkoskelle, kertoo Lähdesmäki. Talkooporukassa oli vajaat 20 henkeä Pudasjärveltä, Taivalkoskelta ja Oulusta, Lähdesmäen lisäksi muun muassa tervamestari Ville Takkinen, keulaveneen perämies Eero Räisänen ja entinen soutupäällikkö Pekka Piri.

Putaanmutka

Iijoki-soutu lähtee Jokijärven Saijasta kesäkuun viimeisenä päivänä ja saapuu seuraavana aamuna kymmenien koskien jälkeen Taivalkoskelle Putaanmutkaan. – On paljon taivalkoskelaisia ja pudasjärveläisiä, jotka eivät tunne Iijokea, sanoo soudun järjestäjätahon, Pudasjärven Luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja Pirkko-Liisa Luhta. – Moni pelkää koskia, mutta soudun mukana on turvallista. Moni jokavuotisista soutajista on tullut mukaan jo vauvaiässä, heistä on kasvanut vuosikymmenten mittaan turvamelojia ja peränpitäjiä. Näitäkin hienoja taitoja on voitu siirtää uusille sukupolville, iloitsee Luhta. – Nykyään soudussa on myös lapsiparkki, jos ihan pieniä lapsia ei haluta ottaa mukaan. Moni tulee soutuun omilla veneillään, mukana on paljon myös kanootteja ja kajakkeja. Koskissa on paikalla Oulun Melojien porukkaa näyttämässä reittiä ja antamassa ohjeita. Vuosien aikana moni soututapahtumaa suunnitteleva taho on käynyt Iijoki-soudussa katsomassa mallia järjestelyistä. Moni tulee aina uudelleen muun muassa hyvien järjestelyjen takia. Mutta tärkeintä jokimatkalla on luonnon läheisyys ja soudun tärkeä tarkoitus, sanoo Pirkko-Liisa Luhta.
– Iijoki-soutu syntyi puolustamaan Iijoen vapaata osaa. Jokea on valjastettu voimayhtiön toimesta 50 kilometriä mereltä ylämaiden suuntaan. Joen loppuosa on suojeltu lailla, jonka kumoaminen on voimayhtiön tavoitteena. Koskiensuojelulla on juuret tiukasti Iijoen törmässä, soudamme samalla koko Suomen vapaiden jokien sekä Kollajan puolesta, kertoo Pirkko-Liisa Luhta. – Ihmisillä on tiedonnälkä, Iijoen tilanteesta on paljon keskustelua. Soutuväki näkee täysin mahdottomana joen jatkorakentamisen voimayhtiön käyttöön, sanoo Luhta. – Välillä soutua tarkasteltiin tapahtumana matkailun näkökulmasta, mutta nykyisin on palattu soudun alkuperäiseen tarkoitukseen, luonnonsuojeluun. Viime vuosikymmenen taistelu osoitti, että soutu on voimissaan. Nyt Pudasjärvelle on perustettu Kollaja-työryhmä, joka pohtii mahdollisen allashankkeen hyötyjä ja haittoja. Ryhmässä ei ole ketään, jolla olisi kompetenssia arvioida haittoja, arvioi Luhta. – Hankkeen työllisyysvaikutukset alueelle olisivat vain rakennusaikana, sen jälkeen olisi vain haittoja. Muun muassa Kollajan paliskunta häviäisi maailmankartalta, 70 vakituista porotaloustyöpaikkaa katoaisi altaan alta. Hanke ei ole edes mahdollinen nykyisen lainsäädännön pohjalta, sen toteuttamiseksi Suomen ympäristölainsäädäntöä pitäisi muuttaa vesienhoito-, ympäristönsuojelu- ja luonnonsuojelulakien osalta. Kyllä Kollaja kestää, uskoo Pirkko-Liisa Luhta.

La resumo per la lingvo esperanto:

LA REMADO POR LA LIBERAJ AKVAROJ

La Iijoki-remado okazos c´i-jare jam la 32-an fojon. La remado naskig´is por batali kontrau la malliberigo de la libera parto de Iijoki, kiu estis kaj denove estas planota de energikompanio. Samtempe oni remadas por protekti naturon en tuta Finnlando kaj ankau globe. La remado komencas de Jokijärvi, de la najbareco de la naskig´hejmo de Kalle Päätalo. La Iijoki-remado estas unu programero de la Päätalosemajno kiu okazas c´iu-jare dum la unua semajno de julio, c´i-jare 30.6.-6.7.2014.
La aktivuloj de la organiza asocio de la Iijoki-remado, La Naturprotektada Asocio de Pudasjärvi, restas dum unu semajnfino en c´iu majo en Saija Fericentro, kie dek boatoj de la asocio restas dumvintre. Dum la semajnfino la boatoj estas gudritaj kaj reparigitaj se necesas. La grupo preparas gudron surloke en Saija. – Pri unu kubometro da kenoj oni ricevas dek litrojn da gudro, diras la Gudromajstro Ville Takkinen. Li ankau havas postenon kiel la estro de servoauto de la Iijoki-remado jam dum 17 jaroj.
– Nun la boatoj sekig´os g´is la fino de junio kiam komencas la remado, diras Raija Lähdesmäki, la unuafoja estrino de la remado. – C´iuj povas aceti lokon al la boatoj kaj akompani la remadon. Oni povas remi tutan kvintagan remadon kaj 160 kilometran rivervojag´on de Jokijärvi al Kipinä, au aceti pli mallongan vojagxon, ekzemple de Jokijärvi al Taivalkoski, kiu vojag´o dauras nur unu tagon.
– C´i-jare ni remas speziele por Kollaja, kiu estas unu vilag´o en Pudasjärvi, klarigas Pirkko-Liisa Luhta, la prezidantino de la Naturprotektada Asocio de Pudasjärvi, la najbara municipo al Taivalkoski. – La energikompanio volas konstrui grandegan akvostokon en Kollaja-vilag´o, kaj samtempe dronigi tutan regionon. Kollajanoj devus lasi siajn hejmojn, siajn laborojn kiel boacobredistoj, tuta Kollaja Boacoregiono malaperus. Tiun ni ne povas akcepti, diras Pirkko-Liisa Luhta, la c´efbatalistino por libera Iijoki kaj kontrau malliberigo de Kollaja. – Kollaja estos fortika, kredas Luhta.

Aini Vääräniemi 4.6.2014