Arkistot kuukauden mukaan: toukokuu 2014

SUKULAISET KYLÄSSÄ

SUKULAISET KYLÄSSÄ

Illukan lapset

Taivalkosken peruskoulu sai vieraikseen koululaisia ja opettajia Viron Illukasta, Taivalkosken ystävyyskunnasta. Historian ja englannin opettaja Reet Ernits Illukan koulusta ja ranskan ja englannin opettaja Tuula Uusitalo Taivalkoskelta olivat yksivuotisen Kultainen kosketus-projektin koordinaattoreina. Projektissa ystävyyskuntien eri-ikäisiä ryhmiä vieraili toistensa luona tutustuen paikalliseen kulttuuriin, kieleen ja kouluun. Nordplus-hankkeeseen kuuluvan projektin nuorimmat osallistujat, Illukan koulun 6-7-luokkalaiset, tutustuivat Taivalkoskeen viiden päivän ajan. Eräs käyntikohde oli Päätalo-keskus, jossa Päätalo-instituutin johtaja Kati Koivukangas esitteli instituutin toimintaa, kulttuurituottaja Merja Vihinen kertoi meneillään olevasta Kaakkuri-valokuvanäyttelystä ja opas Aini Vääräniemi opasti vieraille Kalle Päätalon näköistyöhuoneen ja hänen elämästään kertovan näyttelyn. Lopuksi katsottiin Kalle Päätalon Tammettu virta –kirjan filmatisoitu luku Räntyt ja kuoletukset. Lapset tunsivat jo entuudestaan asioita Kalle Päätalon elämästä, koska Illukan kulttuurikeskuksessa on Kalle Päätalo –nurkkaus. Kunniapaikalla siellä on Päätalon ainut viroksi käännetty teos, Hämariku eel, Ennen ruskaa.

Karmen ja Reet

– Olemme hyvin tyytyväisiä tähän matkaan, olemme kokeneet vieraanvaraisuutta kaikkialla missä olemme Taivalkoskella olleet, kiittelivät Reet Ernits ja kulttuurityöntekijä Karmen Kull. – Myös lapset ovat olleet haltioissaan tästä matkasta.

La resumo esperante:

LA PARENCOJ VIZITIS EN PÄÄTALO-CENTRO

La bazlernejon de Taivalkoski vizitis gelernantoj kaj instruistinoj de la amikvilag´o Illuka el Estonio. La instruistino de la angla lingvo kaj historio, Reet Ernits el Illuka kaj la instruistino de la franca kaj la angla lingvoj, Tuula Uusitalo el Taivalkoski organizis la projekton La Ora Tus´o. Dum la unujardaura projekto la grupoj de diversag´uloj vizitis unu la alian kaj konatig´is al lokala kulturo, lingvo kaj lerneja sistemo.

La Illuka-anoj vizitis en Päätalo-centro kie la estrino de la centro, Kati Koivukangas, informis pri la agado de la Päätalo-instituto, la instrucentro de verkado en Norda Finnlando. La kulturprojektistino Merja Vihinen rakontis pri la ekspozicio pri Kolimbo, kiun oni nun povas studi en la ekspozicia salono de Päätalo-centro. La gvidantino Aini Vääräniemi gvidis la gastojn pri la kopia laborc´ambro de Kalle Päätalo kaj la ekspozicio pri lia vivo. Fine la grupo rigardis la filmon pri unu tago de Kalle Päätalo kiel junulo.
La infanoj de Illuka jam antaue sciis multe pri Päätalo, c´ar en la kultura centro de Illuka estas la angulo de Kalle Päätalo. Tie oni povas vidi la libron Hämariku eel, kiu estas la sola estlanden tradukita libro de Kalle Päätalo. La libro staras sur la honora loko de Päätalo-angulo.

Aini Vääräniemi 26.5.2014

TULIAISIA ANDALUSIASTA

TULIAISIA ANDALUSIASTA

rakastettu kirja (357x500)
Päätalo-keskuksessa vietettiin jälleen jokijärveläisen kirjailijan kirjanjulkistamistilaisuutta. Salme Koskelo vietti talvisydämen Espanjan Andalusiassa, vanhan kulttuurin keskellä. Siellä hän otti mallia esikuvastaan, Kalle Päätalosta, ja kirjoitti kahdeksan tuntia päivässä. Tuomisina Andalusiasta Koskelolla oli valmis käsikirjoitus kirjaan Rakastettu, joka on jatkoa viime vuonna ilmestyneeseen kirjaan Kosketus. Kirjat kertovat ikääntyvien Helmin ja Jussin tarinaa. – Kirjoitin jatko-osan yleisön pyynnöstä. Lukijat kiittelivät, että Kosketus-kirjan henkilöihin on helppoa samaistua. He halusivat tietää mitä Helmille ja Jussille tapahtuu seuraavaksi, kertoo Salme Koskelo.

Salme kukitettu
Kirjastojohtaja Rea Tiirola-Tyni, Päätalo-instituutin johtaja Kati Koivukangas ja kulttuurituottaja Merja Vihinen iloitsevat kirjailija Salme Koskelon uudesta saavutuksesta.

– Olen kiitollinen kaikille tukijoilleni, eritoten Hutun kansalaisopistopiirin senioreille, joilta olen saanut koko ajan neuvoja ja vinkkejä. Kumppaniani kiitän ymmärtäväisyydestä, että olen voinut lähteä Espanjaan kirjoittamaan. Oikolukija Lea Mikkosen ansiosta tekstini on kieliopin mukaista, pilkut ovat oikeissa paikoissa ja yhdyssanat ovat oikein. Kansikuvan tekijä, kuvataiteilija Eeva-Kaisa Jakkila teki hienoa työtä sekä tässä että ensimmäisessä kirjassani Sain koko taivaan, jonka hän kuvitti. Kirjani kustantajan, Valma Lämsän yritys Kuusamon Kovasin uskoi jo edelliseen kirjaani painamalla sitä tuhat kappaletta. Kaikki alkoi Päätalo-instituutin kirjoittajakoulutuksesta, johon osallistuin heti Taivalkoskelle muutettuani. kiittelee kolme kirjaa julkaissut kirjailija Salme Koskelo.

Kustantaja,kuvittaja,oikolukija
Kustantaja Valma Lämsä ja kuvittaja Eeva-Kaisa Jakkila seuraavat tilaisuuden kulkua, Jakkilan takana oikolukija Lea Mikkonen.

– Kirjoitan niin kauan kuin pystyn, minussa on kirjoittamisen palo ja pakko. Käsittelen kirjassani monenlaisia teemoja, terveydenhoitoa, ruokaa, poro- ja kaivosasioita, uskontoja, terrorismia, shamanismia ja ikäpolveni asioita. Nuoret eivät usko missä pyörityksessä 60-70-vuotiaat elävät tänään, kuinka paljon ja monenlaista vaaditaan varsinkin naisilta. Kehotankin naisia nousemaan barrikadeille ja elämään tätä elämää. Kirjani tarkoitus on muun muassa se, että ikäiseni alkavat pohtia omaa jaksamistaan ja omia kuvioitaan. Aktiivista elämää on vielä edessä, ei pidä luovuttaa, sanoo kirjailija Salme Koskelo, 60+.

Resumo en esperanto:

LA VORTOJ EL ANDALUSIO

La verkistino el Jokijärvi, el la najbara domo de la hejmo de Kalle Päätalo, verkis sian trian libron en Hispanio, Andalusio. La nomo de la libro de Salme Koskelo estas La Amato. G`i rakontas pri la vivo de jam altag`a paro Helmi kaj Jussi. La rakonto pri ilia vivo komencis en la antaua libro de Koskelo, La Tus`o. – La legantoj volis scii kiun okazis al Helmi kaj Jussi post La Tus´o – tial naskig`is La Amato, diras Salme Koskelo.
C´io komencis post mia partopreno al la kurso de Päätalo-instituto, kie mi dum tri jaroj studis kiel verki. Unue estis eldonita mia poemlibro `Mi havis tutan c´ielon` en la jaro 2012. En g´i mi kunlaboris kun pentristino Eeva-Kaisa Jakkila kiu ilustris la libron, same kiel nun s´i pentris la kovrilon al la libro La Amato. En la jaro 2013 estis eldonita la unua libro de la rakonto de Helmi kaj Jussi. Ankau tiun mi verkis en Hispanio, rakontas Salme Koskelo. – Mi skribas pri diversaj temoj, sanservo, mang´aj´oj, boaco- kaj minoaferoj, religioj, terorismo, s´amanismo kaj la aferoj de 60-70-jarag´uloj. Speciele de virinoj oni atendas tro multe. Mia mesag´o al la virinoj estas: ekiru al la barikadoj kaj pensu pli pri vi mem! La rakonto de Helmi kaj Jussi montras ke ankau altag´aj homoj indas vivi plene kaj aktive, diras verkistino Salme Koskelo, 60+.

Aini Vääräniemi 21.5.2014

KAAKKURI – RIPAUS LIITURAITAA JA TIILENPUNAINEN KRAVATTI

KAAKKURI – RIPAUS LIITURAITAA JA TIILENPUNAINEN KRAVATTI

Päätalo-keskuksen kaakkuriaiheisessa valokuvanäyttelyssä on toimittaja, valokuvataiteilija Pekka Väisäsen kaakkurikuvien helmiä toukokuun ajan. Näyttelyn suojelijoina toimivat kaakkureiden rengastaja Jani Suua, lintuharrastaja Kalevi Hirvonen ja luontokuvaaja Mikko Halonen.

Kaakkurijuliste2
Kaakkuri – Gavia Stellata. Taulun kehystys: Taivalkosken Työkeskus

Kaakkuriperhe

”Hellät hetket elokuun lopulla, hieman ennen lentoon opettelua”, på svenska: ”Kärleksfulla stunder i slutet av augusti, något före lärning sig för att flyga”, en esperanto: ”Teneraj momentoj fine de augusto, iom antau la studado por flugi”

Kaakkurit

”Nyt on kiire kalahommiin, kello käy jo iltakymmentä”, på svenska: ”Nu är det brottom till att fiska, klockan är redan mer än nio på kvällen”, en esperanto: ”Nun urg´as por fis´kaptado, jam estas pli ol la naua vespere”

KOLIMBO, på svenska SMÅLOM, perangle RED-THROUTED DIVER estas la temo de la maja ekspozicio en Päätalo-centro. La bildoj estas fotitaj de taivalkoskiano Pekka Väisänen, la fotografisto kaj la j´urnalisto de la gazeto Nordorienta Novaj´oj, Koillissanomat.

Aini Vääräniemi 20.5.2014

KALLE PÄÄTALON TORILTA EUROOPPAAN

KALLE PÄÄTALON TORILTA EUROOPPAAN

Kalle Päätalon tori hannu, Mirja, Elina

Taivalkoskelaiset saivat tentata ja evästää vielä kerran mahdollisia tulevia europarlamentaarikkoja syrjäseutujen toiveista ja tarpeista rakennettaessa Euroopan tulevaisuutta. Ehdokkaat Hannu Takkula, Mirja Vehkaperä ja Elina Lappalainen olivat kansan parissa Kalle Päätalon torilla. Kaikki kolme ehdokasta puhuivat tulevan europarlamenttikauden suurista linjoista esimerkiksi energiakysymyksissä.
– EU:n tulee olla yhteistyöelin itsenäisten valtioiden välillä. Määräysvaltaa pitää lisätä kansallisvaltioille, unionille ei saa antaa enää yhtään lisää valtaa esimerkiksi metsäpolitiikassa. Puun käyttö energialähteenä on turvattava ja saatava puuenergialle parempi verokohtelu kuin tällä hetkellä. Puuenergian käytöllä on suuri työllistävä vaikutus Pohjois-Suomessa. Yksi iso asia on EU:n arvopohja, nyt maailman tilanteen kärjistyessä puhutaan demokratiasta ja ihmisoikeuksista enemmän kuin ennen, sanoi Hannu Takkula puheenvuorossaan.
Elina Lappalainen haluaisi EU:n energia-, alue- tai maatalousvaliokuntaan. – Ruokaa tulee tuottaa turvallisesti niin, että lapsillamme ja tulevilla sukupolvilla on mahdollisuus elää maapallolla. Täytyy tehdä järkevää energiapolitiikkaa esimerkiksi päästöjen suhteen. Energiaomavaraisuutta täytyy lisätä, samoin ruuan suhteen pitää päästä omavaraisuuteen, ja tämä kaikki pitää tehdä kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti. Kun ruokaa tuodaan ulkomailta, tulee paljon päästöjä, se ei ole kestävää. Koko Suomea pitää kehittää, alueille pitää saada rahaa, josta ne itse päättävät, koska paras tieto on alueilla itsellään, ei Brysselissä, sanoo europarlamenttiehdokas, alikersantti Elina Lappalainen.
– Maaseudussa on tulevaisuus, sanoo Mirja Vehkaperä. – Täällä on valtavia luonnonvaroja, puuta, turvetta, vesi- ja tuulivoimaa, joita tulee käyttää ympäristöä kunnioittaen. Energiahuolto antaa paljon työtä tulevaisuudessa. EU:n energiapolitiikka pitää saada uusiutuvia luonnonvaroja suosivaksi. Suomen erityisolosuhteet pitää tehdä tunnetuksi EU:n maataloustukipäätösten pohjaksi. On tärkeää, että parlamentissa on Suomesta edustajia, jotka ymmärtävät harvaan asuttujen seutujen erityisolosuhteet, sanoo Mirja Vehkaperä. Hän painotti olevansa pohjoisen puolustaja, jos pääsee Brysselin koneeseen. Samalla Taivalkoskelta lähtisi Helsingin koneeseen oma poika, Niilo Keränen. – Eurovaaleissa on tällä kertaa tämä lisämauste, mahdollisuus saada oman pitäjän mies eduskuntaan. Täytyy sanoa, että tulevat eurovaalit kiinnostavat enemmän kuin ennen, todettiin yleisön joukosta. Niilo Keränen on vast´ikään Kuusamon terveyskeskuksen ylilääkärin virasta eläkkeelle jäänyt lääkintöneuvos ja kirjailija. Hän toimii Päätalo-instituutin kirjoituskilpailujen ylituomarina. Lasten sadunkirjoituskilpailun, Napero Finlandian keskeisenä toimijana hän on saanut korkonimen Satusetä. Niilo Keränen toimii myös Möllärimestari-omakustannekilpailun ylituomarina.

La resumo esperantlingve:

SURVOJE AL EUROPO TRA LA PLACO DE KALLE PÄÄTALO

HerkkoMarttaKalle,tori Kansaa ja ehdokkaat

Tri centrapartia kandidatoj, kiuj volas atingi la membrecon de la Europa Parlamento vizitis en nordfinnlanda komunumo Taivalkoski, c´i-foje en la Placo de Kalle Päätalo, la amata finnlanda verkisto. Kalle Päätalo verkis 44 librojn, plejmulte pri sia propra vivo kaj la vivmaniero en Taivalkoski dum la jardekoj 1920-60. Päätalo estas komparita kun nuntempa verkisto, la norvega Knausgård. Kalle Päätalo naskig´is en Taivalkoski en la jaro 1919, li mortis en la jaro 2000.
Mirja Vehkaperä, la nuna deputito de la finna parlamento, estis en Taivalkoski jam la duan fojon dum sia elektorondo. Per la voc´donado al Vehkaperä oni samtempe donos sian voc´on al Niilo Keränen, taivalkoskiano, kiu atingos la postenon kiel deputito de la finna parlamento, se Vehkaperä estos elektota al la Europa Parlamento. – La situacio por la taivalkoskianoj estas tre interesa kaj ekscita, diras iu de la publiko sur la Placo de Kalle Päätalo. Niilo Keränen estas j´us pensiulita de la posteno kiel cefdoktoro de la sancentro de Kuusamo. Li ankau estas verkisto kaj havas altan honoran titolon de La Medicina Administracio de Finnlando. Niilo Keränen agadas en Päätalo-instituto kiel la c´efjug´isto de la finnlingva fabelkonkurso Napero Finlandia kaj la Libromajstro-konkurso. Päätalo-instituto arang´as ankau la esperantlingvan fabelkonkurson por infanoj de la jaro 2000. Al la konkurso partoprenis infanoj de 18 landoj g´is nun.
Mirja Vehkaperä promesas labori por Nordfinnlando en la Europa Parlamento. S´i volas uzi la novig´intajn naturricaj´ojn en la energiaj solvoj. – Tio donos laboron en la Nordo kaj estos la agado farota lau la fortika evoluo, diras Vehkaperä. Same diras la aliaj kandidatoj, jam en la Europa Parlamento laboranta Hannu Takkula kaj Elina Lappalainen, la juna patrino kaj la serg´ento de la finna armeo.

Riitu

Aini Vääräniemi 14.5.2014

KANSALAISOPISTOLAISIA HENKEEN JA VEREEN

KANSALAISOPISTOLAISIA HENKEEN JA VEREEN

Eeva ja Esteri

Taivalkosken kansalaisopiston tekstiilityön aineiden opettaja Eeva Ervasti ja opiskelija Esteri Keränen iloitsevat menneen talven kurssien aikaansaannoksista kevätnäyttelyssä.

-Ei tärkeää ole pelkästään se työ mitä kullakin kurssilla tehdään, vaan myös kaikki muu mitä saadaan ohessa. Kursseilla ollaan puhuttu syntyjä syviä, vaihdettu reseptejä, välillä keitellään kahvit ja poristaan kutomon kotoisissa puitteissa, se on oikein terapeuttista, kertoo Esteri Keränen kansalaisopiston merkityksestä. – Kansalaisopisto on kerta kaikkiaan henkireikä minulle. On niin mahdottoman mukavaa, kun on monenlaisia piirejä. Aina saa kokea ahaa-elämyksiä, kun oppii uutta ja saa tehdä kotiin hyödyllisiä asioita. Vanttuitakin olen neulonut kymmeniä vuosia, mutta aina vaan löytyy uusia tapoja tehdä peukalo vanttuuseen, siinä sitä niksiä onkin. Tänä talvena neuloin Pohjois-Pohjanmaan maakuntalapaset. Ne olivat ennen mustavalkeat, nyt värit ovat limevihreä ja luonnonvalkea. Niitä neulottiin Knitty-Gritty- eli Sinnikäs Neuloja –neulontakoulussa. Siellä tehtiin ja purettiin, tehtiin ja purettiin. Aina huudettiin opettajalle, että en pura enkä tee, kun oli tullut virheitä, mutta niin vaan sitten kiltisti purettiin ja tehtiin uudestaan, että saatiin kuviot oikein. Neulontapiirissä tein myös taikakankaasta huivin ja yhden päivän kurssilla olkalaukun, kertoo Esteri Keränen tämän talven töistään.

Esteri ja villapeite

Tämän villapeitteen materiaalia olen hakenut Pudasjärveltä kotipaikkani naapurista, jossa on lampola. Villat laitettiin Virtain kehräämöön, josta ne palasivat lankoina. Näin olen saanut harmaata, luonnonvalkoista ja luonnonmustaa lankaa. Jokijärvellä olen osallistunut myös lankojen värjäyskurssille, siellä käytettiin värjäykseen käpyjä, nappikukkia, koivunlehtiä, sipulinkuoria ja sieniä. Lankoihin saatiin hyvin kauniita sävyjä, kertoo Esteri Keränen. – Minulla on rukki, mutta kehräystaito vielä puuttuu, karstaamaan olen jo opetellut. Siihen hommaan pitää olla lämmin paikka, että villassa oleva rasva notkistuu ja karttaus onnistuu. Ennenvanhaan emännät karstasivat pirtin uunin kupeella piisitulen valossa. Nyt pitäisi saada tieto kulkemaan seuraavalle sukupolvelle, miten villasta tehdään lankaa. Ja kaikki muukin käsillä tekeminen pitää viedä viestinä nuoremmille. Siihen on kansalaisopisto sopiva toimija, sanoo kädentaitajaksi kansalaisopistossa oppinut Esteri Keränen.

-Tänä talvena kursseilla on ollut paljon neulontaa, kertoo opettaja Eeva Ervasti. -On tehty muun muassa afrikkalaisia kukkia, ne ovat nyt muotia. Vedän kahdeksaa piiriä vuosittain, lisäksi on päivän kursseja. Kurssit vaihtelevat muodin muuttuessa, kertoo neljäkymmentä vuotta opetustyötä tehnyt Eeva Ervasti.

Lean kengätLasityötPauliinan tiffanyTuohityöt

Aini Vääräniemi 10.5.2014

JÄNISPALON HALKO-ANTTI

JÄNISPALON HALKO-ANTTI

Osmo ja puut

– On näitä, eivät lopu paikalla halot, esittelee Osmo Pitkänen. – Ja Ranuan mökillämme on lisää. Sielläkin ruukaan tehdä polttopuita. Sanovat aina nuo ihmiset, että tuolla Osmolla sitä on halkoja. Halonteko on minulla verissä, sanoo hymyilevä Osmo Pitkänen.

Ennenvanhaan kiersi Metsäkylän taloissa mies nimeltään Antti Haapalainen. Hän teki talvikaudet halkoja ja sai siitä korkonimen Halko-Antti. – Minäkin olen eräänlainen Halko-Antti, olen aina tykännyt tehdä halkoja, kertoo Metsäkylän Rinkkalasta kirkolle kulkeutunut Osmo Pitkänen. – Lähes joka talvi olen särkenyt vähintään autokuormallisen puuta haloiksi. En millään halkokoneella vaan moottorisahalla ja kirveellä. Kirvesvarretkin teen itse, ensimmäistäkään kirvesvartta en ole eläissäni ostanut. Minulla on aina kuivumassa kirvesvarsipuita. Puun pitää mielellään olla visapuuta, ettei se halkea herkästi. Isältäni opin tekemään halot ja kirvesvarret. Eino-veljeni kanssa menimme aina koulun jälkeen rantteelle ja sahata kitkuttelimme halkoja pokasahalla.
– Isäni ruukasi sanoa, että polttopuut pitää tehdä helmikuun loppuun mennessä, että kevätahvatuuli pääsee kuivattamaan puut. Sitä neuvoa olen yrittänyt noudattaa. Tänä talvena tein ennätysmäärän halkoja. Ajatin puuta Metsäkylästä neljä nuppiautokuormallista. Nuoret ajurit kysyivät miten aion tehdä puut haloksi. Sanoin että moottorisahalla ja kirveellä. Eivät pojat meinanneet uskoa. – Olen itsekin tyytyväinen, kun sain tehdyksi puut niin nopeasti, varsinkin kun ikää on jo 78 vuotta. Tuntuu tosi hienolta, että olen pystynyt tähän urakkaan. Joulukuussa sahasin puut pölkyiksi. Tammi-helmikuussa naputtelin pölkyt kirveellä haloiksi. En edes pitänyt erityistä kiirettä, pidin luppopäiviäkin ja kävin Airi-emännän kahvipannulla tihejään, kertoo Osmo Pitkänen halkosavotastaan. – Täytyy mainostaa, että olen nyt paljon paremmassa kunnossa kuin aloittaessani urakan. Vatsa- ja selkälihakset ovat voimistuneet ja kivut ovat hävinneet. Suosittelen halontekoa kaikille kuntoutusmuodoksi, sanoo Osmo Pitkänen.

Osmon halot

Aini Vääräniemi 10.5.2014

HISTORIAA MATKAILIJOILLE PÄÄTALO-KESKUKSESSA

HISTORIAA MATKAILIJOILLE PÄÄTALO-KESKUKSESSA

Tuomon luento

Matkailukesä Taivalkoskella alkoi viikonloppuna. Tuomo Horsma luennoi Päätalo-keskuksessa matkailijaryhmälle sodanaikaisesta kenttäradasta, joka rakennettiin saksalaisten toimesta Hyrynsalmen ja Kuusamon välille vuosien 1942-44 aikana. Horsman luennot sisältävät asiatiedon lisäksi paikallisten ihmisten kertomia asioita ja tarinoita sodan ajalta. Aineistossa on myös Metsäkylän Korvuan leirillä olleen saksalaissotilaan, Ernst Heinzelmannin, ottamia valokuvia kenttäratatyömaalta.

Aini Vääräniemi 7.5.2014

TAPAHTUMARIKKAAT VIIKOT TAIVALKOSKEN SEURAKUNNASSA

TAPAHTUMARIKAS PIINAVIIKKO TAIVALKOSKEN SEURAKUNNASSA

Taivalkosken seurakunnassa hiljennyttiin Jumalan sanan ääreen hiljaisen viikon eli piinaviikon jokaisena päivänä. Kaikissa tapahtumissa oli kymmeniä osallistujia, pitkäperjantaina kirkko oli ääriään myöten täynnä. Pääsiäinen huipentui Inkeen koululla toisena pääsiäispäivänä pidettyyn maakirkkoon, johon osallistui nelisenkymmentä kyläläistä. Vaikka koulutoimintaa ei Inkeellä ole ollut enää kolmeen vuoteen, koululla pidetyt kyläseuran ja seurakunnan tapahtumat ovat elävöittäneet kyläkuvaa.

Tuomo Törmänen

Maakirkossa saarnasi Suomen nuorin kirkkoherra, 28-vuotias Tuomo Törmänen. Oulun hiippakunnan piispa Samuel Salmi asetti hänet Taivalkosken kirkkoherran virkaan palmusunnuntaina. Kirkkoherra Tuomo Törmänen haluaa tuoda uusia tuulia kirkon seurakuntaelämään. Hän haluaa lisätä vuoropuhelua kirkon sisällä toimivien henkilöiden ja tahojen välille. Törmänen ottaisi Jumalan palveluksiin mukaan myös Siionin laulut, jotka ovat läheisiä melkein kaikille kuntalaisille ainakin lapsuudesta tai edellisten sukupolvien kautta. Inkeen maakirkossa laulu raikui Veikko Parviaisen ja Teuvo Puolakanahon johdolla. Kylän emännät järjestivät lopuksi kahvitilaisuuden, jossa kuului iloinen puheensorina.

Lähetys,Salmet,upeakuva

Piispa vieraili Taivalkoskella edellisen kerran viime elokuun puolivälissä pidetyillä lähetysjuhlilla. Mukana sekä lähetysjuhlilla että kirkkoherran virkaan asettamisjuhlassa oli myös Oulun hiippakunnan assistentti Hannele Salmi.

Tatu Ryyti]

Taivalkosken syrjäkylien seurakuntapalveluja täydentävät Suomussalmen kylillä pidettävät tilaisuudet. Tatu Ryyti oli palveluvuorossa Näljängän kirkossa, jossa messuja pidetään suunnilleen viiden viikon välein.

VETERAANIPÄIVÄN JUHLA SEURAKUNTATALOLLA

Kulttuurituottaja Merja Vihisen järjestämä veteraanipäivän juhla pidettiin seurakuntatalolla. Veteraaneista mukana oli Eino Väisänen, lotista Hillevi Kurtti ja Siiri Vääräniemi. Ohjelmaa esittivät mm. kansalaisopiston kuorolaiset Tarja Satokangas sekä Seija ja Raimo Aro. Eläkeliiton porukka oli talkoissa tarjoilemassa kahvia ja lohikeittoa. Valitettavasti en päässyt paikan päälle tekemään juttua.

Vuorialho ja Louhisalmi
Arvi Vuorialho on viimeinen talvisodan veteraani Taivalkoskella. Veikko Louhisalmi palveli jatkosodassa. Kuva on viime vuoden itsenäisyysjuhlasta.

Kalle Ronkainen
Jatkosodan veteraani Kalle Ronkainen. Kuva on otettu viime vuoden itsenäisyysjuhlassa.

Aini Vääräniemi 5.5.2014

JALAVAN KAUTTA EUROOPPAAN, osa III

JALAVAN KAUTTA EUROOPPAAN, osa III – PAAVO VÄYRYNEN ESITTELI SUOMEN LINJAA

Toukokuussa pidettävien EU-vaalien äänikuninkuutta tavoitteleva Paavo Väyrynen kertoi Jalavassa omasta ja Suomen linjasta EU- ja valtakunnan politiikassa. – Täytyy tapahtua muutos, sanoi Paavo Väyrynen. – Pyrkimys aineellisen elintason jatkuvaan kohottamiseen pitää vaihtaa henkisten, hengellisten ja yhteisöllisten arvojen kasvattamiseen. Tuotantoa ei voida kasvattaa loputtomiin, hyvinvointia on jaettava tasapuolisesti kaikille. Pitää panostaa uusiutuviin luonnonvaroihin ja asuttaa koko maata niin, että asutusta ja ihmisiä on hoitamassa ja hyödyntämässä näitä luonnonvaroja.

Suomen linja, Paavo

– Natoon ei tule pyrkiä, sanoo Väyrynen. – Ei ole mitään järkeä siinä, että Suomi omalla toiminnallaan kärjistäisi asioita. Suomella on mahdollisuudet edistää rauhaa ja ratkoa kriisejä. Hyvistä naapurisuhteista Venäjän kanssa tulee pitää kiinni. Meillä ei ole minkäänlaista huolta, kun eletään rauhassa vaan ja hoidetaan suhteita hyvin niin kuin ennenkin on tehty, sanoo urallaan mm. ulkoministerinä toiminut Paavo Väyrynen.
– Suomen linja on kehittynyt hyvien valintojen kautta, kun itsenäisten talonpoikien luokka alkoi järjestäytyä ja perustettiin osuuskuntia, Maalaisliitto ja Keskustapuolue. Saavutettiin itsenäisyys ja valittiin tasavaltainen valtiomuoto. Toisen maailmansodan jälkeen valittiin järkevä ulkopoliittinen linja, nämä kaikki ovat onnistuneita valintoja, luetteli Väyrynen. Myös talouspolitiikassa toteutettiin keskustapuolueen linjaa. Lisäksi Keskusta ajoi tasa-arvoisuutta sosiaalipolitiikassa niin, että perusturva koskee kaikkia, ei vain ansiosidonnaisen turvan piiriin kuuluvia. Näin asioita on vietävä yhä eteenpäin, sanoo pitkän linjan poliitikko, valtiotieteen tohtori Paavo Väyrynen. – Näitä asioita olen käsitellyt kirjassani Suomen linja.

Aini Vääräniemi 1.5.2014

LASTENKIRJOJEN JUHLAA KIRJAILIJAPÄIVILLÄ

LASTENKIRJOJEN JUHLAA KIRJAILIJAPÄIVILLÄ

Pohjois-Suomen kirjailijapäivillä Taivalkoskella julkistettiin kolme lastenkirjaa kemiläisen Nordbookin kustantamana. – Lastenkirjoihin kannattaa panostaa, sanoo Matti Ylipiessa Nordbookista. – Löydämme lukijoita myös kahdenkymmenen vuoden kuluttua kun nykylapset oppivat lukemaan kirjoja. Lastenkirjojen kustantaminen on näkemistä tulevaisuuteen, sanoo Ylipiessa.
Julkaistavat kirjat ovat kolmen kirjailijan ja kolmen kuvittajan taidonnäytteitä. Tervatonttu Toivo, Ja se kissa! sekä Niiki ja Alvari ovat keskenään hyvin erilaisia kirjoja.

Kirjanjulkistaminen

TERVATONTTU TOIVO

Päivi Honkakoski, joka on kokenut satujen kirjoittaja yli sadalla sadullaan, alkoi tutkia tervan historiaa ja kirjoitti kirjan Tervatonttu Toivo. Kirjan kuvittaja on Pekingissä syntynyt Ludi Wang. Kuvituksessa näkyy itämaisia piirteitä yhdistettynä suomalaiseen kansanperinteeseen. Kirjassa kerrotaan tarinan kautta tervan tie metsästä Oulun tervaporvareille ja edelleen ulkomaille laivojen ja veneiden kyllästysaineeksi. Kirja on sopivaa luettavaa aikuisellekin, koska melko harva tietää nykyään kuinka tärkeää terva oli ennen ja miten sitä valmistettiin. – Äitini ehdotti, että kirjoittaisin terva-aiheesta, kertoi Päivi Honkakoski. – Opiskelin terva-aihetta puoli vuotta. Olimme Ludin kanssa mukana tervahaudan tekemisessäkin ja poltossa. Kyselimme hautamestarilta asioita, jotka nyt ovat kirjassa. Terva-aihe on mielenkiintoinen, vanhaa kansallisperinnettä on mukavaa siirtää seuraaville sukupolville. – Kirjan sanoma on perinteen oppimisen lisäksi se, että vaikka on nuori niin voi olla avuksi. Tervatonttu Toivo oli sivustakatsoja, mutta hän olikin se, joka pelasti tervahaudan, kertoo Päivi Honkakoski. Kirjasta on tulossa englanninkielinen käännös. Tauno Tönningin Säätiö on tukenut kirjan tekemistä.

JA SE KISSA!

Ritva Kokkola Kemistä kirjoitti ja Eija Jansson kuvitti kirjan Ja se kissa! Ritva Kokkola on julkaissut aiemmin dekkareita, novelleja, näytelmiä ja Ansku ja Armas –sarjaa lapsille. Eija Jansson on kuvittanut useita satukirjoja, dekkareita ja koirakirjasarjan. Ja se kissa! kertoo eläinhahmoista, jotka personoituvat ihmisiksi ja ilmaisevat eri ihmistyyppejä. Tarinoiden avulla käsitellään erilaisia perheitä ja pelottaviakin tilanteita, joissa apu tulee aina paikalle. Kirjan opetus on, että omia ja toisten lapsia autetaan aina. – Aikuisten tehtävä on johdattaa lapset kirjojen pariin, sanoo Ritva Kokkola. – Pienen lapsen kanssa tulisi lukea päivittäin. Jos jossain perheessä ei lueta, naapuri tai tuttu voisi ostaa lapselle kirjan. Lukeminen vaikuttaa todella paljon lapsen kehitykseen. On tutkittu, että kolmivuotias, jonka kotona luetaan, on kuullut 20 miljoonaa sanaa enemmän kuin lapsi, jonka kotona ei lueta. Lapselle on hieno lahja se, kun joku johdattaa hänet kirjastoon, sanoo Ritva Kokkola, englannin kielen lehtori Kemistä.

NIIKI JA ALVARI

Niiki ja Alvari on kirja, jossa käsitellään ihmisten ympäristökäyttäytymistä. Toinen aihe on kirjan Alvarille sattuva onnettomuus ja siitä selviäminen. Kirja on Qvistin sisarusten yhteistyönä syntynyt, Tiina kirjoitti tekstin ja Annariikka kuvitti teoksen kollaasitekniikalla. Aiheesta on suunnitteilla neliosainen kirjasarja. Kirjan lähtökohtana on Annariikan henkilökohtaiset kokemukset onnettomuudesta ja sairaalaelämästä, jossa lapsi voi alkaa tuntea itsensä sivustakatsojaksi. Leija on keskeisessä roolissa Niikin ja Alvarin tarinassa, joka päättyy onnellisesti.

Aini Vääräniemi 1.5.2014