Arkistot kuukauden mukaan: huhtikuu 2014

ILO-SANOMAA PÄÄTALO-KESKUKSESSA

ILO-SANOMAA PÄÄTALO-KESKUKSESSA

Pohjois-Suomen kirjailijapäivien teemaa, ´Iloa´, käsiteltiin laajasti Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun taidetoimikunnan järjestämän tapahtuman eri tilaisuuksissa Palmusunnuntai-viikonloppuna Taivalkoskella. Kirjailijapäivät koostuivat kirjailijapuheenvuoroista, keskustelupaneeleista, kirjanjulkistamistilaisuudesta, eri kirjallisten tahojen esittelyistä ja iltaklubeista. Myös liikunta kuului ohjelmaan: lauantaina aamutuimaan pelattiin umpihankijalkapalloa ja satupolulla lumikenkäiltiin.
Kirjailijapäivien avajaisissa Taivalkosken kunnanjohtaja Jukka Mikkonen esitti puheessaan katsauksen kuntaan syntyneestä monipuolisesta kulttuuri- ja elinkeinotoiminnasta, joka on syntynyt kirjailijoiden kautta. Maakuntajohtaja Pauli Harju Pudasjärveltä puhui kirjallisuuden merkityksestä pohjoisen identiteetin näkökulmasta. – Kulttuurilla on suuri vaikutus siihen, miten ihmiset näkevät elämänsä, miten voivat mennä vastavirtaan. Olen huolissani siitä, että sananvaltaa voi olla, muttei vapautta. – Kiitän sanoista, lauseista, ajatuksista ja siitä, että olette käyttäneet sananvapauttanne. Käyttäkää sitä edelleenkin, terävästi, viestitti Pauli Harju Pohjois-Suomen kirjailijoille.

Pauliina Rauhala Raimo Aro

Kalle Päätalo –seura ry:n puheenjohtaja Raimo Aro keskustelee kirjailija Pauliina Rauhalan kanssa. .- Kirjani `Taivaslaulu` päättyy Vanhassa testamentissa olevan Rakkauden Korkean Veisun sanoihin: ´Laulun aika on tullut`, kertoi Rauhala puheenvuorossaan. – Korkea veisu on Raamatun runollisin ja myönteisin kirjoitus, jossa pulppuaa ilo. Toivon kirjailijapäiville erilaisten lauluäänien löytymistä ja ikimuistoisia kohtaamisia, toivotti lyyrisen puheensa päätteeksi tämän hetken eräs kohutuin kirjailija, Pauliina Rauhala.

Niillas Holmberg

Kirjailijapäivillä kuultiin myös pohjois-saamenkielisiä tarinoita ja musiikkia. Utsjokelainen Niillas Holmberg esitti laulun Juffásta, joka on joikaaja Ante Mikkel Gaupin luoma satuhahmo. – Juffá on vanha mies, jolle tapahtuu yliluonnollisia asioita. Lapsuudessani moni saamelaislapsi kuunteli C-kaseteilta Juffá-tarinoita aina ennen nukkumaan menoa, niin minäkin, kertoo Niillas Holmberg. – Tässä laulussani `Kunpa Juffá olisi nähnyt minut´ minulle itselleni tapahtuu näitä yliluonnollisia asioita. Juffán lisäksi joiku on minulle tärkeää. Se on saamelaisten kansallislaulua, sanoo Holmberg, ja esittää Norjassa sijaitsevan Skode-nimisen paikan joi´un. – Kaikella on oma joikunsa, ihmisillä, eläimillä, paikoilla, tunteilla. Joiku-oppi-isäni on samainen Ante Mikkel Gaup, joka loi Juffán.

Kirjailijapaneeli

Kirjailijat Antti Leikas, Mooses Mentula ja Rosa Liksom kertoivat kirjailijan työstään ja ilo-teemasta läänintaiteilija Tuomo Heikkisen kysymysten pohjalta. Keskustelijat totesivat, että lukija voi kokea iloa kirjasta, vaikkei se sisältäisikään varsinaista iloa tai huumoria. Panelisteista Rosa Liksom pitää itseään täysin huumorikirjailijana. – Kasvoin Tornionjokilaaksossa. Siellä huumori on mustaa huumoria. Kirjoittamisessani kaikki lähtee oikeasta elämästä, huumori tulee kirjoissani rivien väliin. Lappilainen ymmärtää sen. Sama huumori menee läpi Indonesiassakin, kertoi Rosa Liksom. Esimerkiksi Erno Paasilinnaa ei tunnettu humoristina, mutta lappilaisen huumorin tuntee lukiessa hänen kirjojaan.– Aloitin kirjoittamisen vuonna 1981. Koen itseni etuoikeutetuksi, kun saan kirjoittaa. Viihdyn kirjojeni henkilöiden seurassa. Eräs tekemäni tilaustyö on Reidari, kirja Reidar Särestöniemestä. Nyt minulla on työn alla teos Annikki Kariniemestä. Topi Mikkola esittää kirjoittamaani monologia Annikki, ensi-ilta oli ihan vasta ja jo nyt sen on nähnyt 3000 katsojaa. Uusin kirjani on Hytti nr 6. Siitä olen saanut palautetta ympäri maailmaa, ihmisiltä tulee mukavia tulkintoja, joita en itse ole tullut ajatelleeksikaan, kertoo Rosa Liksom.
Mooses Mentula vietti lapsuutensa Kuhmossa, muutti Lappiin ja kulkeutui sieltä Tuusulaan koulun rehtoriksi. Hän käyttää tekstissään paljon Kuhmon murretta ja kirjoissa liikutaan Kainuussa ja Lapissa. – Kun alan kirjoittaa, valitsen henkilöhahmoille mielimusiikkia, jota kuuntelen, näin pyrin eläytymään, kertoo Mooses Mentula. – Ensimmäinen kirjani on novellikokoelma Musta timantti. Toisen kirjani, Isän kanssa kahden, tapahtumat sijoittuvat Lappiin. Minua kiinnostaa monenlainen kirjoittaminen. Kirjoittamista varten otan virkavapaata, koska olen päivätyössä. Tulevaisuudessa tekstiäni voidaan kuulla myös levyllä, koska viime aikoina olen tehnyt sanoituksia, paljastaa Mooses Mentula.
Antti Leikas on Savosta kotoisin. Hänkin on kokeillut kirjoittaa synnyinseutunsa murteella, muttei saanut mielestään hyvää tekstiä aikaan ja päätyi kirjoittamaan kirjakielellä. – Kirjoitan romaanitrilogiaa, josta kirja Soutaminen on ilmestynyt. Nyt kirjoitan kirjaa Huopaaminen, josta olen kirjoittamassa kolmatta versiota, kertoi Antti Leikas ja viihdytti yleisöä esittämällä näytöksen soutamisesta ja huopaamisesta. – Aion kirjoittaa proosaa jatkossakin, sanoi Antti Leikas.
Iloa pohjoissuomalaisesta kirjallisuudesta löytyy muun muassa Kalle Päätalon kirjoista, selvittää Jyväskylän Yliopiston kirjallisuuden professori Sanna Karkulehto lukijan kokemuksiaan. Hän etsi seitsemän Pohjois-Suomessa vaikuttaneen kirjailijan tietyssä kirjassa ilmenevää iloa. – Päätalon kirjassa Tammettu virta kirjailija kertoo ilosta, joka syntyy surun kautta. Ensimmäisessä joulujuhlassa Kalle-pojalle ei tullut yhtään joulukorttia, se asia painoi Kallen mieltä. Seuraavana jouluna hän sai neljä korttia ja siitä syntyi niin suuri ilo, että vielä aikuisenakin hän muisti korttien lähettäjät: Veikko Karjalainen, Nikolai Jokisalo, Huuko Manninen ja Tyyne Kurtti. – Uskallan väittää, että ilo pohjoissuomalaisessa kirjallisuudessa on ohutta ja matalaa kuin umpihanki taivalkoskelaisessa keväässä, sanoi Sanna Karkulehto. Repliikki synnytti keskustelua ja yleisöpalautteessa kuultiin muun muassa, että saamelaiset ovat hersyviä tarinankertojia ja tarinoissa on runsaasti iloa. Myös Päätalo-tietäjä, Esko Myllymäki, luennoi aiheesta Ilo Kalle Päätalon tuotannossa.
Koko kirjailijapäivien ajan esiintyjien ja yleisön kesken vallitsi vilkas vuoropuhelu. Kirjailijat kiittelivät tapahtumaa siitä, että kanssakäyminen koko osallistujaporukan kesken oli tiivistä. – Taivalkoski on tällaiseen tapahtumaan sopiva paikka, kiitti kirjailija Mooses Mentula. – Täältä ei pääse mihinkään karkuun, vaan on tavallaan pakko olla saman porukan seurassa koko tapahtuman ajan ja siinä syntyy tiivistä vuoropuhelua. Sain itselleni paljon tältä matkalta ajatellen uutta kirjaa.
Myös seuraavien kirjailijapäivien tervetulotoivotuksen tuoneet Salla Erho ja Eija Miranda Silventoinen kehuivat onnistuneista tapahtumajärjestelyistä taidetoimikuntaa sekä taivalkoskelaisia. – Olemme oppineet täällä paljon. Toivottavasti pystymme samaan tai vähän parempaan Rovaniemellä kahden vuoden kuluttua pidettävillä Pohjois-Suomen kirjailijapäivillä. – Iloitkaat ja riemuitkaat, päätti Pohjois-Suomen kirjailijapäivät kulttuurineuvos Tuure Holopainen.

Aini Vääräniemi 23.4.2014

PÄÄTALO-NAATIKKA JÄI VAPAALLE

PÄÄTALO-NAATIKKA JÄI VAPAALLE

Raimo ja Kyllikki Päätalo-naatikka

Kalle Päätalo –seura ry piti vuosikokouksensa Päätalo-keskuksessa. Seuran pitkäaikainen talkoolainen, johtokunnan jäsen ja vuodesta 1995 rahastonhoitajana toiminut Kyllikki Taivalkoski jätti rahastonhoitajan pestinsä ja aloitti ansaitun vapaan. – Nyt tuntui, että joku muu saa jatkaa toimintaa. Olen ollut seuran talkoissa lähes alusta saakka eli runsaat kolmekymmentä vuotta. Monet lätyt olen paistanut Kallioniemessä ja muissa tapahtumissa, mm. lukijatapahtumiin olin leipomassa vanhanajan pikkuleipiä. Näin kerättiin varoja toiminnan pyörittämiseen, kertoo Kyllikki Taivalkoski. – Olen hoitanut myös seuran tuotteiden postituksen, siinä on saanut olla tiiviisti tekemisissä seuran jäsenistön kanssa. Ihmiset soittavat ja tilaavat tuotteita, samalla puhutaan kaikkea Kalle Päätaloon ja Taivalkoskeen liittyvää. Monen puhelintutun kanssa vaihdetaan joulukortit. Parasta toiminnassa on ollut kanssakäynti monenlaisten ihmisten kanssa, sanoo Kyllikki Taivalkoski, Päätalo-naatikka numero yhdeksän.
Kalle Päätalo –seura ry:n puheenjohtaja Raimo Aro kiitti Kyllikki Taivalkoskea seuran hyväksi tehdystä työstä. Muistoksi pitkäaikaisesta työrupeamasta Aro ojensi seuran puolesta käsityönä tehdyt lastukukat ja Eero Marttisen kirjan Mestarin selkonen, joka kertoo Kalle Päätalon elämästä sanoin ja kuvin. Seura on palkinnut Kyllikki Taivalkosken aiemmin seuran standaarilla, Päätalo-naatikan arvonimellä ja seuran kunniajäsenyydellä.

Aini Vääräniemi 18.4.2014

TAITEILIJA JA MUUSA

TAITEILIJA JA MUUSA

Petri ja muusa

Taiteilija ja muusa, Petri ja Sirpa Kinnunen, pystyttävät näyttelyn Päätalo-keskukseen maaliskuun ajaksi. – Tämä paikka on mahtava mahdollisuus tuoda tauluja esille, kiittää Petri Kinnunen.

Petri ja Kuru

-Mielitauluni on Kuru, esittelee Päätalo-keskuksen huhtikuun taiteilija, Petri Kinnunen.

-Olen maalannut koko ikäni, kertoo Petri Kinnunen. – Lapsena osallistuin Osuuspankin piirustuskilpailuun, se on ensimmäinen kerta kun töitäni on ollut esillä. Piirustus ei ole tallessa, mutta eräs lapsuudessa tekemäni taulu on mökin seinällä. Taulujani on ympäri maailmaa, olen maalannut satoja tauluja, ei ole tullut pidetyksi niistä rätinkiä, kertoo Petri Kinnunen.
-Maalaan luontoa. Ruukaan kulkea luonnossa, mm. käydä kanoottiretkillä ympäri Taivalkoskea. Niiltä retkiltä on jäänyt mielenmaisemaani paljon asioita, joita siirrän kankaalle, mm. kaatuneita puita purojen varsilla, auringonlaskuja, koppeloita ja kurkia. Yhdistelen näkemiäni asioita tauluihini. Teen myös näköismaisemia. Esimerkiksi Särkiojansuun maiseman olen maalannut, sieltä sain kerran ison hauen, kertoo Petri Kinnunen taulujen aiheisiin liittyvistä muistoistaan. – Olen maalannut myös mm. Kolkon salmekkeen Pajuluoman takaa. Sen taulun kuvaaman maiseman kohdalla tulee rauhallinen olo.
-Tätä näyttelyä varten olen urakoinut koko alkuvuoden, viisitoista taulua on tämän vuoden tuotantoa, kertoo Kinnunen. –Maalaaminen on kovaa työtä, se vaatii keskittymistä ja aikaa. Ja valmis työ ei olekaan käytännössä valmis. Laitan työn olohuoneeseen, jossa se saa olla muutamia päiviä. Voin katsoa työtä monta iltaa ja tehdä korjauksia. Joskus tuntuu, ettei työ tule ollenkaan valmiiksi. Katsomme taulujani yhdessä vaimoni, Sirpan, kanssa. Hän on minun muusani, sanoo Petri Kinnunen. – Teeppä tuo, sanoo muusa, ja sitten minä teen ja niin taulu valmistuu, hymyilee päivätyökseen kuvaamataidon ja teknisten töiden opettajana toimiva taiteilija.

Aini Vääräniemi 18.4.2014

NÄKÖALOJA IIJOEN TÖRMÄLTÄ

NÄKÖALOJA IIJOEN TÖRMÄLTÄ

Paavo ja revontulet

-Mielitauluni on tämä Revontulet, kertoo Paavo Niskasaari. – Se on tehty palettiveitsellä kerroksittain. Väreissä on mukana kultaa, hopeaa ja hiekkaa ja alusmateriaalina on jopa pitsiä. – Aika monessa taulussani vanhat pitsiverhot ovat saaneet uuden elämän. Varsinkin toisessa lempitaulussani, Kukkoni kukkani, on paljon pitsiä. Maalasin tauluun myös runsaasti kukkia. Taulussa linnut ovat soitimella. Suvunjatkaminen on linnuilla mahtavaa, kuin kukkien loistoa, kuvailee Paavo Niskasaari.

Paavo, Rea ja taulut

-Paavo Niskasaari keskustelee taiteen tekemisestä ja taidekasvatuksesta vaimonsa ja kirjastojohtaja Rea Tiirola-Tynin kanssa. – Näyttelytila täällä Taivalkoskella on aivan upea, ylistää Niskasaari. – Täällä taide on tuotu ihmisten keskelle. Lapsetkin pääsevät helposti näkemään taidetta.

Päätalo-keskuksen taidenäyttelyssä oli maaliskuun taiteilijavieraana Paavo Niskasaari. Hänen taulunsa ovat täynnä väriloistoa. Monessa teoksessa on mukana vesi. – Olen Iijoen rannalta kotoisin. Kuvaan tauluissani mm. jokivartta, vettä, vaaroja ja lintuja, kaikkea mitä lapsuusmaisemaani kuului, kertoo Paavo Niskasaari. – Jokimaisema ja vaarat ovat värejä tulvillaan, eri vuodenaikoina erilaisia, värit oikein pursuavat maisemasta. Kevätvärejä on mm. harakkatauluissani. Nekin liittyvät lapsuuteen.
-Tykkään Lapista, se asia näkyy tauluissanikin, sanoo Niskasaari. -Porontaljan kuvaus väreillä on haastavaa, sen huomasin mm. maalatessani Karigasniemen ja Utsjoen välillä olevaa jokimaisemaa ja sen elämää. Lapinpöllö-taulussani näkyy kuinka pöllö voi kääntää päätään joka puolelle. Pöllötaulun olen tehnyt palettiveitsellä, se antaa taululle moniulotteisuutta.
Yksi tauluista kuvaa Norjan Kirkkoniemestä Vesisaareen saapuvaa Hurtigrute-laivaa ja kuuluisaa Lintukalliota. – Tämä taulu oli haasteellista maalata, Norjan vuonoissa on hirveän paljon vihreän eri sävyjä merivedessä. Itse laivaa jouduin maalaamaan moneen kertaan, aina näytti olevan korjattavaa, kertoo Niskasaari taulun maalausprosessista.
-Enkelitauluni syntyivät taidekurssilla Ranualla. Toinen taulu kuvaa enkeliä jakamassa ruokaa nälkäisille kaloille, se symboloi elämän leivän jakamista. Toisessa taulussa lapset saavat enkeliltä toivomaansa karkkia, joka kuitenkin muuttuu kyyhkyseksi. Taulun lapset saavat paljon enemmän kuin olivat toivoneet, viestin rauhasta, avaa Paavo Niskasaari taulujensa sanomaa.
– On upeaa saada maalata näin eläkepäivinä, kun olen jäänyt vapaalle Lihakunta-Atrian konsulentin työstä, sanoo Paavo Niskasaari. – Minulla on nyt voimakas luomiskausi menossa, näyttelyn tauluista suuri osa on tämän vuoden puolella syntyneitä. Maalaaminen on perheen ja uskonasioiden jälkeen elämäni tärkeimpiä asioita, se antaa sykettä ja iloa elämään.

Aini Vääräniemi 18.4.2014

SISUSTUSTRENDEJÄ JOKIJÄRVELTÄ

SISUSTUSTRENDEJÄ JOKIJÄRVELTÄ

Lean taulu

Lea Räisänen Jokijärven Vehkavaarasta kehittää kädentaitojaan Taivalkosken kansalaisopiston kursseilla. – Odotan kurssiohjelmaa syksyllä kuin lapsi karkkikauppaan pääsyä, nauraa Lea Räisänen. – Syrjäseutujen ihmisten talvi-illat olisivat pitkiä ja hiljaisia ilman kansalaisopistoa. Kursseissa on monta hyvää puolta työskentelyn ilon lisäksi. Tulee lähdetyksi liikkeelle, sosiaalinen elämä vilkastuu ja mieli pysyy virkeänä. – Teen kursseilla sisustamiseen sopivia töitä. Opettelen joka vuosi jotain uutta. Kotona katson valmiiksi paikan, johon kurssityöt tulevat. Minulle on tärkeää, että joka huoneessa on esillä jotain itse tehtyä. Teen osan töistä myös lahjaksi.

Lea

– Taivalkoskella on monipuolisia kursseja, kehuu Lea Räisänen. – Tämän vuoden uutuus on nukkekurssi, jota vetää taiteilija Tanja Luukkonen. Ensimmäiset nukkeni ovat Ukko ja Akka, ja valmistumassa on vielä poikanukke.. – Halusin tehdä isot nuket, jotka ovat takan edessä talvet ja kuistilla kesät. Nuket ovat perinneasuissa, sisareni Raija Pöllänen ompeli niille vaatteet. Varustus lisääntyi vaatteita tehdessä. Ukolla on taskukello kuten ennenvanhaan ja lompakkokin taskussa, Akalla esiliina, piippu ja kädessä kujelma. Minulle kansalaisopistotoiminnassa ei ole tärkeää se, että saanko tehdyksi paljon, vaan se, että työn lopputulos hivelee silmiä, sanoo Lea Räisänen, Kalle Päätalo -seura ry:n aktiivitoimija. Lea on tuhansille Kallioniemen kävijöille tuttu. Vähintäänni kymmenenä kesänä on saatu kuunnella Lean lorsausta mm. Satusetästä ja paikkaasa hakevasta uunista.

Aini Vääräniemi 9.4.2014