Arkistot kuukauden mukaan: maaliskuu 2014

HOIVA HALTUUN HANKKEILLA – KYLÄT SOTEA UUDISTAMAAN

HOIVA HALTUUN HANKKEILLA – KYLÄT SOTEA UUDISTAMAAN

kyläfoorumi

Taivalkosken kylät kokoontuivat Jokijärven koululle miettimään kylien tilaa ja tulevaisuutta. Foorumiin (suomeksi aukio tai tori, jossa ihmiset kokoontuvat hoitamaan asioita) olivat saapuneet kutsuttuina edustajat Myötäleestä ja Myötäleen rahoittamista hankkeista, kehittämisyhtiö Naturpoliksesta (suomeksi Luontokaupunki), Taivalkosken yrittäjistä sekä Uutta työtä Taivalkoskelle -hankkeesta. Illan pääteemana olivat hoiva- ja hyvinvointihankkeet, joita Koillismaan toimintaryhmä Myötäle rahoittaa.

PirjoK
Pirjo Kouva kertoi hankkeestaaan Metsäkylän lakkautetun koulun liikunta- ja juhlasalissa.

Pienyrittäjyyttä kylille -hankkeen projektityöntekijä Pirjo Kouva kartoittaa postikyselyn ja haastattelujen avulla palvelujen tarvetta Taivalkosken kylillä. Hanke pyrkii löytämään tarvittaville palveluille tekijät kyliltä. Hankkeen aikana kehitetään myös palvelusetelin käyttöä. Jos kylät alkavat tuottaa kunnan lakisääteisiä tai kotona asumista tukevia palveluja, asiakkaat tulevat mahdollisesti saamaan kunnalta palveluseteleitä näiden palvelujen maksamiseen. Posion kehitysyhtiön hallinnoima hanke toteutetaan Taivalkosken ja Posion kylillä.

HarriKempp
Harri Kemppainen innosti Metsäkylän työttömiä tai lisätöitä etsiviä kouluttautumaan kylätalkkariksi hankkeensa lyhytkursseilla.

Myötäle rahoittaa myös kylätalkkarihanketta, joka vastaa pienyrittäjyyshankkeessa syntyvään kysyntään. Koillis-Suomen Aikuiskoulutuskeskuksen hallinnoima ja toteuttama hanke koostuu neljästä kolmipäiväisestä koulutuksesta, joissa käydään läpi yleiset työtehtävät kodeissa, saadaan tietoa yrittäjyydestä sekä suoritetaan työturva- ja tulityökortit. Hankkeen kouluttaja Harri Kemppainen saapuu kutsuttaessa kertomaan hankkeesta Koillismaan muillekin kylille.

Vielä kolmaskin Myötäleen rahoittama, maatalousyrittäjille suunnattu hanke tukee kylien sote- ja muidenkin palvelujen tuottamista kyläläisten voimin. Joku maatalousyrittäjä voi tuntea, että aikaa liikenisi muuhunkin työhön kuin oman tilan töihin, ja voisi tarjota arjen palveluita naapurille. Työ voisi olla esimerkiksi lumenlinkousta tai ruohonleikkuuta tai kunnan lakisääteisiä hoivapalveluja, joihin asiakas saisi käyttää palveluseteleitä. Kyseiseen hankkeeseen haetaan parhaillaan vetäjää.

Kyläfoorumi§3.3.MarjaTuomivaara
Marja Tuomivaara Leader-toimintaryhmä Myötäleestä kannustaa kyliä toimiin oman hyvinvointinsa säilyttämiseksi ja kehittämiseksi.

Jokijärven tilaisuudessa Myötäleen hankevastaava Marja Tuomivaara esitteli vielä Nuorten Leaderiin kuuluvan hankkeen, jossa kylien nuoret voivat tehdä esimerkiksi liikuntaväline- tai kerhotarvikehankintoja 500 euron edestä. – Tässä hankkeessa on jatkuva haku, seuraavan kerran teemme rahoituspäätöksiä tulevan kesän aikana. Toivomme, että Koillismaan nuoret hakevat rohkeasti rahoitusta ideoidensa toteuttamiseen, sanoo Marja Tuomivaara.

– Kyllä Myötäle pitää kylät asuttuina, kun vaan me kyläläiset opimme ottamaan hankkeet haltuun, todettiin kyläfoorumin jälkipuheissa Jokijärven koulun kartanolla.

Aini Vääräniemi 30.3.2014

PAKKOENGLANTIA KANSALLE

PAKKOENGLANTIA KANSALLE

esperanto

Pienten kielten asemaa pohdittiin Suomen Esperantoliiton talvipäivillä viikonloppuna Turussa. Asiasta luennoi filosofian maisteri, fyysikko Mikko Mäkitalo kaikelle kansalle tarkoitetussa Esperanton kielen infotilaisuudessa Turun uudessa pääkirjastossa. – Jos katsotaan minkä tahansa suomalaisen kaupungin keskustoria ympäröivien liiketalojen valomainoksia, voidaan kymmenien kylttien joukosta löytää mahdollisesti yksi tai kaksi suomenkielistä sanaa, hoksauttaa Mäkitalo yleisöä. Hän havainnollistaa sanomaansa heijastamalla suomalaisessa kaupungissa liiketaloista otetun valokuvan valkokankaalle. Sieltä löytyi yksi suomenkielinen sana, Mehiläinen. – Pääkaupunkiseudulla on esimerkiksi erään kaupungin kirjaston edessä kyltti `Library´ ja sen alla pienemmällä tekstillä `Kirjasto`, kertoo Mäkitalo. – Suuntaus on vaarallinen pienille kielille, ja pelkona onkin tulevaisuuden yksi- tai kaksikielinen Eurooppa. Kun kieliä häviää, häviää myös kulttuuriperintöä, jota on tallennettu vain näillä katoavilla kielillä, sanoo Mikko Mäkitalo. – Suomen lainsäädännössä on jo kymmeniä kohtia, joissa englanti on joko tasavertainen suomen ja ruotsin kanssa, tai on jopa ainoana vaadittuna kielenä erilaisia lupa-anomuksia tai raportteja tehtäessä. Kuitenkin enemmän kuin lainsäädännöstä, voidaan olla huolissaan siitä miten englanti on saanut valtaa koulutuksen eri aloilla. Monet väitöskirjat tehdään pelkästään englanniksi. Joidenkin ammattikorkeakoulujen kansainvälisistä koulutusohjelmista voisi luulla, että koulutus on todella kansainvälistä, mutta lähempi tarkastelu osoittaa, että kansainvälisissä koulutuksissa on tarjolla vain englanninkielisiä koulutusohjelmia, kertoo Mikko Mäkitalo.
Esperanton kieli on vuonna 1887 julkaistu keinotekoinen kieli. Puolalainen silmälääkäri, Ludowiko Lazar Zamenhof alkoi kehittää kieltä jo lukiolaisena. Hän asui Bialystokin kaupungissa alueella, jossa puhuttiin useita kieliä. Hän huomasi, että ihmisten riitely johtui usein siitä, etteivät he ymmärtäneet toisiaan. Hän kehitti latinaan perustuvan, kieliopiltaan yksinkertaisen kielen, joka on helppoa oppia. Hänen päämääränään oli, että kaikki kansalliset kielet voisivat säilyä ja niiden rinnalla toimisi apukielenä neutraali esperanton kieli. Hänen unelmissaan jokainen opettelisi esperantoa ja näin kaikki maailman ihmiset voisivat ymmärtää toisiaan. – Toki on jo käynyt selväksi, että Zamenhofin toive ei toteudu. Englanti on siitä huono ylikansallinen kielivaihtoehto, että se nujertaa kansalliset kielet. Esperanton laaja käyttö päinvastoin mahdollistaisi kansallisten kielten säilymisen, todettiin Esperanton talvipäivillä.

ESPERANTO TAIVALKOSKELLA
Suomen Esperantoliitossa on vajaat 400 jäsentä. Sen eri puolilla maata toimivista jäsenjärjestöistä pohjoisin on Oulun Esperanto-yhdistys, jonka puheenjohtaja on taivalkoskelainen Aini Vääräniemi. Taivalkosken Metsäkylässä on Esperantosatumetsä, Arbaro de Zamenhof, jossa on esillä kansainvälisen, esperantonkielisen sadunkirjoituskilpailun voittajasatuja esperantoksi ja suomeksi. Yhdistys järjestää kilpailua yhteistyössä Päätalo-instituutin kanssa. Esperantonkielisiä satuja on tullut tähän mennessä runsaat 130 kappaletta 18 eri maasta.

Aini Vääräniemi 21.3.2014

VALOKUVAUS ON TEKEMISTÄ

VALOKUVAUS ON TEKEMISTÄ

Taivalkosken kouluilla järjestettiin viime vuonna valokuvauskilpailu ”Spirit of Taivalkoski”. Kilpailun voitti Samuel Manninen kuvallaan Kuutamoyö. – Kuvasin kilpailutyön Jokijärventiellä, kertoi Samuel. – Kuvaan pääasiassa luontoa.
Muut palkitut olivat Inka-Amanda Määttä sekä Tynin sisarukset Topias, Ella ja Reeta. Kuvat olivat osa Päätalo-keskuksen helmikuun näyttelyä. Kilpailutyöt ovat olleet näyttelyssä myös Puolassa.

kuutamoyö

topias (2)
Topias Tynin valokuva ”Latu metsään”. Topias otti yläkoulun kameran lainaan kuultuaan kilpailusta. Hän lähti vartavasten metsään kuvaamaan. Kuvassa oleva Ippe-koira on valokuvausta harrastavan Tynin perheen eräs suosittu kuvauskohde. – Kameran käytön oppiminen oli parasta tässä kilpailussa, sanoi Topias.

pilkillä ella
Ella Tyni valitsi kuvan ”Pilikillä” monien hyvien kuvien joukosta. – Tämä tuntui parhaalta. Kuvaan yleensä luontoa, varsinkin auringonlaskuja ja maisemia. On hauskaa katsella varsinkin vanhoja valokuvia, kun tulee muistoja mieleen, Valokuvaus on mukava harrastus, suosittelen sitä kaikille, sanoi Ella.

Inka-Amanda Määttä kuvaa paljon ja kaikkea mahdollista. – Monesti kuvaan Nöpöä ja Ressua, ne ovat kani ja koira. Myös ilmastoa on kiva kuvata, kun on vaaleita ja tummia sävyjä. Pienenä yritin kuvata revontulia, mutta en saanut kuvatuksi vihreää väriä kunnolla, sanoo kolmasluokkalainen Inka-Amanda. – Valokuvaaminen on kivaa. Jos ei ole tekemistä niin voi mennä kuvaamaan. Se on sitten sitä tekemistä.

inka
Inka-Amandan työn nimi on ”Ihana kevät”.

Aini Vääräniemi 9.3.2014

TIEDOKSI: TIISTAINA 11.3.2014 KLO 18.30 Ylen TV2-ohjelmassa PS (Puoli seitsemän) Janne Huttusen raportti Kenttäradalta Taivalkoskelta.

PÄÄTALO-INSTITUUTISSA TEHDÄÄN KALLEN TOIVEITA TODEKSI

PÄÄTALO-INSTITUUTISSA TEHDÄÄN KALLEN TOIVEITA TODEKSI

Taija
Päätalo-instituutin pitkäaikainen kirjoittajakouluttaja, kirjailija Taija Tuominen.

Railin satukirjaa katsotaan
Kirjoittajaopiskelijat tutkimassa taivalkoskelaisen Raili Kasurisen satukirjaluonnosta ja käsityöaiheisia tekstejä.

Professori, kirjailija Kalle Päätalo joutui opiskelemaan kirjailijaksi yksin, viiteryhmänään vain Mika Waltarin kirja Aiotko kirjailijaksi. Kalle toivoi, että Taivalkoskella alettaisiin järjestää kirjoittajakoulutusta. Toive toteutui, kun Päätalo-instituutti perustettiin vuonna 1991.
Päätalo-keskuksessa sijaitsevassa Päätalo-instituutissa järjestetään säännöllisesti yksi-, kaksi- ja kolmivuotisia kirjoittajakoulutuksia. Koulutusten opettajana toimii nykyään kirjailija Taija Tuominen, joka on ollut mm. Hämeen taidetoimikunnan läänintaiteilija vuosina 1997-2002. Hän on esikoiskirjailija vuodelta 2000, jolloin hän julkaisi romaanin Tiikerihai. Tuominen on opettanut kirjoittamista jo parikymmentä vuotta, Taivalkosken lisäksi Oriveden opistossa, Hämeen kesäyliopistossa, Tampereen yliopistossa, Kärsämäen Elämäkerta-akatemiassa sekä Hämeenlinnan ja Kylmäkosken vankiloissa. Urjalan jokakesäisillä Pentinkulma-päivillä hän on opettanut samaa ryhmää jo 18 vuotta. Opiskelijat olivat 12-vuotiaita osallistuessaan ensimmäiseen koulutukseen ja sama porukka kokoontuu edelleen joka kesä. Opettamisen lisäksi Taija Tuominen on osallistunut äidinkielen kirjojen tekoon ja julkaissut vuonna 2013 kirjoitusoppaan Minusta tulee kirjailija. Oppaaseen on tiivistetty kirjoittamisen opiskelun olennaiset menetelmät. Tuominen on saanut opetustyöstään Kirjailijayhdistysten Suunta-palkinnon vuonna 2011. Samana vuonna hän sai Hämeen taidepalkinnon. Vuonna 2012 hänet valittiin vuoden kesäyliopisto-opettajaksi.
– Kirjoittaja tarvitsee tuekseen viiteryhmän. Tässä koulutuksessa jokainen toimii toistensa viiteryhmänä, sanoi Taija Tuominen Päätalo-instituutin uuden, yksivuotisen kirjoittajakoulutuksen aloitustilaisuudessa. – Koulutuksen lähiopetusviikonloppuina tehdään kirjoitusharjoituksia, opiskellaan tekniikkaa, tyyliä, rakennetta ja eri kirjallisuuden lajeja. Jokainen alkaa työstää omaa kirjoitusprojektiaan ja kaikki saavat toistensa tekstit luettavaksi ennen seuraavaa kokoontumista. Teksteistä keskustellaan yhdessä, niistä annetaan ja saadaan palautetta kurssikavereilta ja opettajalta. – Itse olin onnekas, kun lukioaikana äidinkielenopettajani Hilja Mörsäri innosti minua kirjoittamisessa, kannusti ja antoi palautetta, kertoi Taija Tuominen. – Olinhan kirjoittanut aina, lapsesta saakka, ja Hilja osasi kanavoida kirjoittamiseni täyteen paloon. Hän on ehdoton henkinen äitini kirjoittamisurallani.
Tämänkertaiseen yksivuotiseen koulutukseen osallistuu yhdeksän innostunutta ja opinhaluista kirjoittajaa, joilla jokaisella on päämääränään toteuttaa haaveensa tietyn kirjoitusprojektin aloittamisesta ja mahdollisesta julkaisemisesta. Opiskelijat tulevat eri puolilta Suomea.

Pekka Viherkoski
Eteläisin osallistuja, Pekka Viherkoski, tuli Taivalkoskelle Turun `Kultahammasrannikolta`, Hirvensalosta. – Olen haaveillut kirjailijan ammatista lapsuudestani saakka, kertoi Pekka Viherkoski. Näin ilmoituksen tästä koulutuksesta jo vuosia sitten, mutta aiemmin ei ole ollut mahdollista osallistua. Sanoin tyttärelleni, että tuonne haluaisin. Hän sanoi, että mitäs haikailet, mene vaan. Ja vuodenvaihteen jälkeen hän sanoi, että nyt se on se kurssi, lähdet nyt tai ei koskaan. Siitä paikasta ilmoittauduin ja nyt tuntuu, että tämä on elämässäni parasta mitä on ollut pitkään aikaan. Aivan loistava kirjoittajapiiri ympärillä saa vanhat aivot oikein pomppimaan, kun saa kuulla loistavia ajatuksia kirjoitusharjoituksissa, joita olemme lukeneet toisillemme ääneen. Suosittelen koko sydämestäni, että muutkin kirjoittamisesta kiinnostuneet lähtisivät mukaan näihin koulutuksiin, hehkuttaa Pekka Viherkoski. – Täällä voi kirjoittamisen lisäksi nauttia Taivalkosken upeasta luonnosta, kulttuurista ja paikallisesta elämäntavasta. Olen tutustunut Taivalkoskeen Kalle Päätalon tuotannon kautta. Ensimmäisen kirjan, Ihmisiä telineillä, lainasin heti kun se ilmestyi. Joka ainoan kirjan olen lukenut, monet useaankin kertaan kuten Viimeisen savotan ja Kairankävijän sekä tietysti Iijoki-sarjan. Joskus kun tuntuu, että elämä on huonolla tolalla niin ei tarvitse kuin alkaa lukea Kallen lapsuuden ja nuoruuden vaiheista niin kohta huomaakin, että kyllä on elämässä hyvin asiat. Olen todella Päätalo-fani, kertoo Pekka Viherkoski. – Itse aion kirjoittaa tämän koulutuksen aikana omaksi ja lasteni iloksi muistelmia sodanjälkeisestä ajasta.

Aini Vääräniemi