Arkistot kuukauden mukaan: tammikuu 2014

KOTTARAISENPÖNTÖT ROKULISSA

 

Lintujuttu

KOTTARAISENPÖNTÖT ROKULISSA – Taivalkosken linnusto syynissä

Taivalkoskella on tunnistettu rehdit 250 lintulajia. Niiden joukosta kottarainen oli yleinen lajI vielä 1960-luvulla. Tänään linnun voi nähdä melkeinpä vain lintukirjassa.

Kirjaston ja kansalaisopiston järjestämällä talvilintukurssilla Päätalo-keskuksessa Kalevi Hirvonen luennoi linnuista. – Käydään läpi Taivalkoskella esiintyneet ruokintapaikkojen linnut. Tämä on samalla harjoitusta tämän viikonlopun linturätinkiin. Ilmoituksia lintumääristä toivotaan Bird Life -järjestössä, joka kartoittaa tietoja lintulajeista, opastaa Hirvonen. – Lintumäärät ja -lajit vaihtelevat. Sata vuotta sitten esimerkiksi viherpeippo oli harvinaisuus, nykyään se on yleinen laji talviruokinnan ansiosta. Samoin sinititainen on hyötynyt ruokinnasta, ja laji on yleistynyt. Mustarastas oli vielä viime vuosisadalla harvinainen, mutta 2000-luvulla useita yksilöitä on talvehtinutkin täällä. Peippojakin jää talveksi Taivalkoskelle, ilman ruokintaa ne eivät täällä pärjäisi. Pähkinänakkeli on tänäkin talvena nähty Kostolla ja toinen kirkolla. Pikkuvarpunen nähtiin Taivalkoskella ensimmäisen kerran 1990-luvulla ja nyt se on kotiutunut tänne niin, että lintulaudalla voi käydä säännöllisesti viisikin pikkuvarpusta. Sen sijaan varpuset ovat vähentyneet huomattavasti. Taivalkosken taajaman lintulaskentareitillä saattoi nähdä aiemmin yli sata varpusta, nyt niitä näkyy viitisenkymmentä. Laji on vaarassa romahtaa ja on nyt tavallaan suojeltu laji. Tilhiä sen sijaan täällä saattaa olla 500-1000 yksilöä parvessa hyvinä pihlajanmarjavuosina. Harrastukseni alkuaikoina parikymmentä vuotta sitten töyhtötiainen oli todella harvinainen, nykyään se on melko yleinen laji, kertoo Kalevi Hirvonen eri lajien tilanteesta ja esiintymisestä Taivalkoskella.

– Kun on paljon ruokintapaikkoja, voi nähdä erikoisiakin lintuja. Joskus tulee vastaan todellisia yllätyksiä, kuten mustapääsirkku, joka tuli ruokintapaikalleni. Kirjoitin asiasta nettiin ja seuraavana aamuna kartanolla oli pongaajia eri puolilta Suomea. Lintumatkailu on kasvussa Taivalkoskella juuri erikoisten lajien johdosta. Syötteen kansallispuistossa, joka on osittain Taivalkosken puolella, esiintyy harvinainen sinipyrstö. – Kesällä lintuja ei näe niin paljoa kuin talvella, mutta harvinaisuuksienkin ääniä voi kuulla. Esimerkiksi viitakerttunen nähdään tai kuullaan Taivalkoskella joka kesä. Tämän kevään aikana kansalaisopistossa opiskellaan lintujen ominaisuuksia, myös ääniä. Se helpottaa lintujen kesätunnistamista. Erikoisuuksia voi ilmoittaa ympäri vuoden Taivalkosken linnusto -nettisivulle. Vuosittain kunkin lajin ensimmäinen havainnoija saa nimensä sivuston aikakirjoihin, innostaa Kalevi Hirvonen, Taivalkosken lintuharrastajien päänaatikka.

Aini Vääräniemi 25.1.2014

MAASEUTURUNOJA KOSTON PERUKALTA

MAASEUTURUNOJA KOSTON PERUKALTA

IMG_7006

Kulttuuriryhmä Koston Lupin aktiivi, Heikki Luokkanen ja uunituore runokirja Päätalo-keskuksessa.

Koston kynäniekan, maanviljelijä Heikki Luokkasen, pöytälaatikossa on puolitoista romaanikäsikirjoitusta, kymmeniä kertomuksia ja satoja runoja. Vuodenvaihteessa Luokkanen julkaisi omakustanteena runokirjan Sonnaatteja Selekosesta. Kirja sisältää pääasiassa murteella kirjoitettuja runoja. Runojen moninaiset aihepiirit liikkuvat lapsuusmuistoista luonnon tarkkailuun, maanviljelystä pirttiviljelyyn, EU- ja byrokratiakritiikistä monenlaisten ihmissuhteiden kuvaamiseen ja arjen pienistä ja suurista yksityiskohdista kertoviin huumori- ja mielipiderunoihin.

– Kiinnostus kirjoittamiseen tulee suvun perintönä. Isoisäni Aukusti Luokkanen, Kalle Päätalon kirjoista tutun Luokkas-Pietan sukulainen, oli parempi jutunkertoja kuin järkejään. Kallehan kirjoitti Aukustista, että hän oli monessa kunnassa tunnettu valehtelija. Aukusti harrasti kirjoittamista ja käytti romaaninsa käsikirjoitusta kustantajalla, joka lähetti sen huonoilla saatesanoilla takaisin. Aukusti siitä suuttui ja nakkasi käsikirjoituksen pirtin uuniin. Sehän se tänä päivänä harmittaa, kertoi Heikki Luokkanen sukunsa kirjoitusharrastuksen historiasta. – Itse aloin kirjoittaa kansakoulun neljännellä luokalla, jolloin esitin ensimmäisen runoni koulun juhlassa. Maamieskouluaikana Pudasjärvellä koulu lähetti kertomuksiani Helsinkiin. Agrologikoulutuksessa Muhoksella kirjoittamiseni aktivoitui toden teolla, ja koko 2000-luvun olen kirjoittanutkin aktiivisesti. Osallistuin Päätalo-instituutin kolmivuotiseen kirjoittajakoulutukseen ja sain teksteistäni positiivista palautetta. Se antoi rohkeutta ja uskoa omiin mahdollisuuksiin kirjoittajana. Koulutus oli tasokasta ja inspiroivaa, kiittelee Heikki Luokkanen opettajiaan Taija Tuomista ja Marja-Riitta Vainikkalaa. – Olen jo neljäs kurssimme opiskelijoista, joka on julkaissut kirjan. Kolme muuta ovat julkaisseet romaanin. Päätalo-instituutin kirjoittajakoulutus on hyvä pohja aloittelevalle kirjoittajalle, tuumii Luokkanen.

Heikki Luokkasen huumoripitoisia runoja on ollut luettavissa MTK:n ja Kalevala-seuran sivuilla ja monissa lehdissä. Varsinainen julkinen menestys alkoi vuonna 2008, kun hän voitti Kainuun ja Koillismaan murremestaruuskilpailun. – Kilpailussa esitin runon Alfons ja Adele, joka on mielirunoni. Sitä olen esittänyt myöhemminkin, samoin kuin runoja Hallitustunnustelluo, Kesä kaikilla ja Kaksi lehmää.

– Viime keväänä sain toisen palkinnon novellikilpailussa, jonka järjestivät Wesline ja Itä-Karjalan Kustannus. Osallistuin kilpailuun pakinallani Riippakoivu. Syystalvella tulin toiseksi Pohjois-Pohjanmaan kesäyliopiston ja Taiteen edistämiskeskuksen Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun alueen järjestämässä kirjoituskilpailussa kertomuksellani Jäniksen puuhunajaja. Nyt odotellaan sitä ensimmäistä palkintoa.
Aini Vääräniemi 17.1.2014

TANJAN SATUJA PÄÄTALO-KESKUKSESSA TAMMIKUUN AJAN

IMG_6982

                   Tanja Luukkonen ja tuohelle hiili- ja pastelliväreillä maalattu teos Susi (2013)

TANJAN SATUJA PÄÄTALO-KESKUKSESSA TAMMIKUUN AJAN

– Jo lastentarhassa piirsin ja piirsin, aina vaan. Viidennellä luokalla aloitin kolmivuotisen taidekoulun. Ammattiin opiskelin Petroskoin pedagogisessa taideopistossa. Työskentelin Rukajärvellä luokkien 1-8 kuvataiteen ja piirustuksen opettajana 18 vuotta. Opetin myös käsitöitä ja lisäksi ohjasin lasten omaa nukketeatteria kylän nuorisotalolla. Kunnes rakkaus toi minut Taivalkoskelle vajaat yhdeksän vuotta sitten, kertoo Tanja Luukkonen Tanjan sadut -taidenäyttelynsä avajaisissa.
– Suomeen tuloni jälkeen minulla on ollut aikaa piirtää ja maalata enemmän kuin ennen. Tämä on rauhallinen maa, tykkään kovasti. Täällä saan ideoita jatkuvasti, kun elämä ei ole liian kiireistä. Esimerkiksi talvinen tauluni tässä näyttelyssä kertoo aamuhetkestä. Katsoin ulos ikkunastani, näin maisemassa sinihämyisen sadun. Piirsin sen heti. Kirkonkylän läpi virtaava Iijoki on mieliaiheeni, myös se on eräs näyttelyni satumaisemista. Näyttely koostuu tuohitauluista, öljyväritöistä, hiili- ja lyijykynätöistä sekä hiili- ja pastellitöistä.
– Tuohelle maalaaminen on haastavaa, tuohen pintamuodostumat määräävät mitä voin maalata. Siinä on tuohen kiinnostavuus, valmis taulu on minun ja luonnon yhteistyönä syntynyt. Opetan kansalaisopistossa tuohelle ja kankaalle maalaamista sekä perinteisiä tuohitöitä, nahkatöitä, sisustustaidetta ja venäjän kieltä. Teen maalauksia myös autoihin.
– Teen lisäksi matkamuistoiksi tuohi-, nahka- ja keramiikkatuotteita. Tykkään piirtää ja maalata Kalle Päätaloon liittyviä maisemia ja rakennuksia. Sekä taulut että tuohikortit aiheesta ovat kysyttyjä Kallioniemen museopuotissa ja Päätalo-keskuksen Puttiikissa, kertoo Tanja Luukkonen, Uralin lahja Taivalkoskelle.

Aini Vääräniemi 10.1.2014

 

 

 

 

Jalavan Kaupassa uusi sukupolvi tiskin takana

Laura ja Mikko Jalava tarjosivat kahvit yrittäjä uransa alkajaisiksi. Kulttuurituottaja Merja Vihinen ja Jalavat vakuuttivat yhteistyön jatkuvan kaupan ja kunnan kulttuuri toimen välillä.

Laura ja Mikko Jalava tarjosivat kahvit yrittäjäuransa alkajaisiksi. Kulttuurituottaja Merja Vihinen ja Jalavat vakuuttivat yhteistyön jatkuvan kaupan ja kunnan kulttuuritoimen välillä.

”Mitähän ne muut tekevät iltaisin kun ei oo tuota rahojen rätnäystä” , sanoi eräs Jalavan kauppiasrouva aikoinaan. – Vuoden vaihduttua nähtiin uusi kauppiasrouva Laura Jalava kahvilassa ja miehensä Mikko Jalava kaupan puolella palvelemassa asiakkaita. Molemmat tuumivat kuin yhdestä suusta, että on todella mukavaa päästä nyt tekemään töitä täysillä, kun on jo kauan harjoiteltu kaupan omistajanvaihdosta. – Minähän olen kasvanut tähän kiinni jo lapsuudesta saakka, totesi Mikko. – Tänään on ollut kiva, kun on käynyt paljon taivalkoskelaisia kahvilla ja onnittelemassa. Sukupolvenvaihdos on otettu todella hyvin vastaan paikallisten taholta, kertoi Laura Jalava. – Toivotamme kaikki tervetulleiksi tästä eteenkin päin, että riittäisi työtä ja sitäkin rahojen rätnäystä, toivottaa historiaan, perinteisiin ja kulttuuriin luottava viidennen polven kauppiaspariskunta hymyillen.

Aini Vääräniemi