LENTOPAIKKA KESKELLÄ KAIKKEA

LENTOPAIKKA KESKELLÄ KAIKKEA

Taivalkosken Metsäkylässä kuultiin historian lehtien havinaa, kun Maanrakennus Vääräniemi Oy:n tekemä lentoonlähtö- ja laskupaikka avattiin kylätapahtuman nimissä. Paikalle saapunut parisataapäinen yleisö sai kuunnella myös Forssan ja Rovaniemen väliltä saapuneiden kahdentoista pienkoneen laskeutumista ja nousua. Vääräniemen poikien ja yrityksen työntekijöiden lisäksi Taivalkosken Moottorikelkkailijat ja Metsäkylän kyläseura osallistuivat tapahtuman järjestelyihin. Jouni Kokkoniemi toimi juontajana.

Lentopaikan pääsuunnittelija ja toteuttaja Markku Vääräniemi kertoo harrastaneensa lennokkien rakentelua lapsuudessaan. –Sitten tuli mieleen, että pitäisi päästä itse kyytiin ja niinpä aloin piirtää koneen piirustuksia. Otin runkomateriaalia pyykinkuivaustelineestä ja rakensin ensimmäisen ultrakevytkoneeni alusta loppuun saakka kankaita myöten. Silloin vuonna 1984 opin ompelemaankin.

Ultrakevyen kautta syntyi haave omasta lentokentästä. Tein pellolle kiitoradan, joka on nyt osa nykyistä lentopaikkaa. Vuonna 1988 rakensin toisen, kaksipaikkaisen koneen ja sillä lennän yhä. Sen kyydissä myös poikani Markus sai lentokärpäsen pureman alle kymmenenvuotiaana. Muistan kun hän halusi aina lähteä mukaani lentämään. En olisi ottanut häntä matkaan lentämisen vaarojen takia, mutta kun hän ajoi koneeni perässä pyörällä kypärä päässään niin ei siinä auttanut muu kuin laskeutua ja ottaa poika kyytiin, Markku Vääräniemi muistelee hymyillen. –Nyt Markuksella on oma nelipaikkainen kone Ikaros C42. Idea lentopaikan toteuttamisesta tulikin Markuksen taholta. Hän suoritti Pudasjärvellä ultrakevyen lentolupakortin pari vuotta sitten ja alkoi mittailla maastoa ja raportoi minulle suunnitelmistaan. Siitä innostuin itsekin ja veljeni Turo oli myös hengessä mukana lentopaikan suunnittelussa ja toteutuksessa. Markus vietti illat ja viikonloput maansiirtotöissä, samoin hänen kolme veljeään sekä maanrakennusfirmamme työmiehet olivat rakentajina. Samoilla lämpimillä päätettiin tehdä niin iso lentopaikka että isommatkin moottorikoneet voivat laskeutua tänne. Oman kylän kirvesmies rakensi lentokonehallin, jota voidaan käyttää moneen tarkoitukseen lentokoneiden säilytyspaikasta tapahtumien pitopaikkaan, Markku Vääräniemi kertaa lentopaikan syntyprosessia ja lopputulosta.

-Perusajatus lentopaikan rakentamisessa on ollut, että samalla edistetään koko kylän menoa eteenpäin. Aiomme pitää lentopaikan toimivana ja hyvälaatuisena. Pidämme täällä joka kesä vähintään yhden kylätapahtuman, Markku ja Markus Vääräniemi lupaavat. -Tämähän on keskellä kaikkea, Oulu, Kuusamo, Pudasjärvi, Suomussalmi, Ranua, Rovaniemi ja Tampere ovat lähellä, Forssasta lento tänne kestää kaksi ja puoli tuntia.

Metsäkylän kyläseuran puheenjohtaja, muutamia vuosia sitten Metsäkylään palannut Olavi Kainulainen iloitsee kotikylän toiminnasta. -Yhdessä ollaan kasvettu Vääräniemen poikien kanssa ja yhdessä saamme olla toteuttamassa näin ainutlaatuista tapahtumaa. Mikäpä on ollessa tällaisen kylän kyläpäällikkönä, Kainulainen myhäilee.

Puheenvuoron lentopaikan avajaistapahtumassa piti muun muassa Heikki Heinonen Lentopelastusseurasta. –Ei voi muuta kuin nostaa hattua tekijöille, että tällainen paikka on saatu aikaan. Toivottavasti tästä tulee joskus virallinen kenttä, Heinonen toivoo.

Turo Vääräniemi lausui tapahtuman avaussanat. –Jo alusta saakka ajatuksena oli, että lentopaikka voisi palvella useita tahoja, ilmailijoita, liukkaan kelin kuljettajakoulutusta, raskaan liikenteen kuljettajakoulutusta, palo- ja pelastuslaitoksen kuljettajien liukkaan kelin koulutusta, lennokkikerhotoimintaa, RC-autojen harrastajia ja moottorikelkkaihmisiä. Ajatukseni on että täältä ei tarvitse muuttaa kasvukeskuksiin vaan me voimme täällä tarjota kasvukeskusten ihmisille ja esimerkiksi ruuhka-Euroopan rääkätyille sieluille elämyksiä puhtaassa luonnossa, kokemuksia järvistä joiden vettä voi juoda. Toiveeni on tulevaisuudenuskon säilyminen niin että koko Suomi pysyy asuttuna. Tämä lentopaikka on yksi osoitus tulevaisuudenuskosta, Turo Vääräniemi sanoo.

LA RESUMETO ESPERANTE

LA FLUGEJO MEZE DE C´IO

La nova pag´o de historio estis videbla kiam okazis la malfermeco de Flugloko de Metsäkylä. Markku Vääräniemi kaj sia filo Markus dum miloj kaj miloj horoj laboris kaj nun eblas veni al Metsäkylä flugante. Ambau havas sian propran aviadilon. El la familianoj ankau Turo Vääräniemi flugas. Gefratoj Vääräniemi bonvenigas c´iujn por g´ui pri la pura naturo kaj pura akvo de lokaj lagoj. La flugloko havas 700 metrojn longan vojon por la surterig´o de la aviadiloj kaj flugmas´inoj.

Aini Vääräniemi 6.9.2018, bildoj Pauliina Vääräniemi

HORSMAN SUKU KOOLLA

HORSMAN SUKU KOOLLA




Horsmalainen, Horsmanvaaralainen, Horsmala – näillä nimillä vanhat asiakirjat kertovat Horsman suvusta, jonka ensimmäinen sukukokoontuminen pidettiin Jokijärven leirikeskuksessa heinäkuun viimeisenä lauantaina. Kokoontuminen koostui historiakatsauksesta, muisteluksista, tietovisasta ja porinoinnista. Seurakunta huolehti tarjoiluista, Kimmo Ikola musiikista, Anna-Kaisa Vääräniemi tekniikasta ja tietovisasta, Anna-Leena Vääräniemi ja Tuomo Horsma olivat tapahtuman järjestäjiä. Paikalla oli satakunta Horsman sukuun kuuluvaa, nuorin heistä vasta kolmen viikon ikäinen, vanhimmat ennen sotia syntyneitä. Horsma-sukunimen omistaa tällä hetkellä 106 henkilöä.

Anna-Leena Vääräniemi muisteli avaussanoissaan Horsman Leena-tädin 1950-luvulla kertomia tapauksia hänen omasta lapsuudestaan edellisvuosisadalta. –Leena-tädin tarinat ovat yhä muistissa. Sanotaan että jokaisen pitäisi tuntea suvustaan vähintään kolme sukupolvea.


Jorma Horsma kertoi muistojaan Horsman mummolasta, Matti-isän kodista. –Muistelen vanhaa Horsmaa, jota ei enää ole. Näin rakennuksen viimeisen kerran kokonaisena joululomalla 1948. Tullessani kesällä 1950 Horsmaan talo oli katkaistu, osa rakennuksesta oli siirretty muualle ja pihapiiriin oli ilmautunut uusi talo, jonka Martti ja Janne Horsma olivat rakentaneet. Asuin sen kesän vanhan talon kamarissa. Myöhemmin kukin omistajista vei oman osuutensa vanhasta talosta muualle. Isä purki oman osansa ja rakensi Mattilan.
Äitini Laura oli Sotkamon kirkkoherran August Mömmön tytär. Hän tuli Metsäkylään opettajaksi vuonna 1933 ja kohtasi isäni Matti Horsman. Minut äiti kävi synnyttämässä Naapurivaaralla äitinsä Sofia Karjalaisen kotitalon saunassa.
Metsäkylän koulu oli kotini 12-vuotiaaksi saakka. Kävin siellä viisi luokkaa koulua, sitten menin Sotkamon yhteiskoulun pääsykokeeseen. Läpäisin kokeen ja kävin siellä oppikoulun ensimmäisen luokan vuosina 1948-49. Äiti lähti takiani mukaan Sotkamoon ja oli opettajana erään talon pirtissä. Matti-isän työt olivat Taivalkoskella ja hän jäikin tänne.
Joululomalla tulimme Horsmaan. Matka oli vaivalloinen, kuljimme hevosella, junalla, linja-autolla ja taksilla. Valona Horsmassa oli uunin piisituli, öljylamppuja, kynttilöitä ja karbidilamppu. Janne ja Martti olivat kaataneet ison hongan ja tehneet sen pölkyiksi rantteella keittiön takana. Piisiin viritettiin honkatuli. Piisin valossa miehet tekivät puhdetöitä, naiset karttasivat villoja toisella puolella pirttiä. Leena-täti kertoi isonvihan aikaisia tarinoita muun muassa Pekka Poutusta ja Saarijärven saaren kuopista, jotka saattavat liittyä isoonvihaan. Joulua vietettiin isossa pirtissä, jossa ruokailtiin ja myös leikittiin. Katsottiin Turkin hihasta tähtiä, pelattiin tammea ja miilua, painittiin ja laulettiin. Päivisin laskettiin mäkeä Kuoppakunnaalla.
Pääsin Martin matkassa käymään Lohijoen savotalla, jonne vietiin jauhokuorma. Koneet kävivät silloin appeen ja heinien voimalla. Jauhot olivat tärkeä osa hevosten ruokintaa. Savotalla oli eräs nuori oululaismies, jonka hänen isänsä oli hommannut metsätöihin pois pahoilta teiltä. Poika ei viihtynyt savotalla. Kuulimme myöhemmin, että hän sairastui, meni lääkäriin Ouluun, sai jostain aseen ja surmasi naispuolisen taksikuskin.
Palattuamme joululomalta Sotkamoon äiti huomasi Opettaja-lehdestä että Rovaniemen Saarenkylällä oli opettajan paikka auki. Hän haki paikkaa ja muutimme Rovaniemelle. Menin syksyllä 1949 Rovaniemen ensimmäiseen oppikouluun. Nykyisin rakennuksessa on vapaan sivistystyön opisto. Kävin keskikoulun ja menin Lyseonpuiston lukioon josta kirjoitin ylioppilaaksi vuonna 1957. Armeijan jälkeen opiskelin Oulun Opettajakorkeakoulussa kansakoulunopettajaksi. Muun muassa presidentti Martti Ahtisaari on käynyt saman koulun. Valmistuttuani olin kaksi vuotta Suomussalmen Perangan koululla, sitten olin opettajan virassa Kittilässä Könkään koululla eläköitymiseeni vuoteen 1991 saakka. Nyt vietän eläkepäiviä Akaan Toijalassa, Jorma Horsma kertoi.


Marjatta Saloranta muisteli nuoren opettajapariskunnan kokemuksia Horsman koululta, jonne hän miehensä Sepon kanssa saapui koulun valmistuttua vuonna 1959. –Uuden koulun toiminnan aloittaminen oli aikamoinen homma, kaikki mahdollinen käyttövälineistö piti tilata. Ensimmäisenä vuonna koululla ei ollut sähköä. Vesi tuli hetteestä. Vauvan vaippapyykit kiehutettiin vadissa. Vuoden kuluttua pidettiin valojuhlat, kun saatiin sähköt. Siihen aikaan ei vielä televisio näkynyt Pohjois-Suomessa. Toivoinkin että koululle hankittaisiin rainakone, jolla voitaisiin näyttää lapsille kuvia eri puolilta maailmaa. Ajattelin että lämmitän johtokunnan myöntymään rainahankintaan. Johtokunnan kokouksissa oli aina hyvät kahvit, nyt laitettiin herkulliset leivokset. Johtokunnan jäsenet saapuivat koululle, jotkut hevosella, jotkut traktorilla. Menin mukaan kokoukseen ja näytin johtokunnalle rainoja Metsäkylän koululta lainaamallani rainakoneella ja esitin samanlaisen hankkimista Horsman koululle. Mieheni Seppo oli johtokunnan puheenjohtaja. Hän kysyi muulta johtokunnalta: ”Voidaanko tilata rainakone?” Horsman Janne kopautti ryhmysauvallaan lattiaan ja sanoi: ”Höpötystä!” Eipä siinä auttanut muu kuin kestää pettymys. –Seuraavana vuonna koululle saapui tarkastaja Reino Rasi. Keittäjä Lahja Pitkänen laittoi hyvät ruuat ja hänen miehensä talonmies Eino Pitkänen pesi tarkastajan auton. Palveltiin hyvin, että saataisiin rainakone. Pyynnöstäni tarkastaja kävi puhuttelemassa maantien varrella asuneet johtokunnan jäsenet kuinka tärkeää kone olisi saada opetusvälineeksi. Seuraavassa kokouksessa saimme johtokunnan hyväksynnän rainakoneen hankkimiseen.
Oppilaat olivat ihania, mahtavia. Monen kanssa on pidetty yhteyttä. Anna-Leena oli kuin äiti luokassa, yhtä aktiivinen kuin nytkin. Tuomosta on tullut kirjailija, onneksi hän lahjoittaa kirjojaan minulle. Muistan kuinka kaunis lauluääni oli eräällä oppilaalla, Vuokko Tauriaisella. Pyysin hänen äitiään tulemaan koulun juhliin kuulemaan miten hyvin hänen tyttärensä laulaa. Oli 1960-luvun alku, isäni oli tullut luoksemme talvilomalle. Koululla oli äitienpäivien kenraaliharjoitukset. Sanoin isälleni: ”Kuuntele!” Vuokko jopa opetti minullekin erään virsikirjassa olevan laulun jota en ollut kuullut missään koskaan laulettavan. Hänen oma äitinsä oli laulun opettanut: ”Oi Jeesus siunaa äitiä, suo rauhan, onnen päiviä. Pois pyyhi murheen kyyneleet, hyväksi kaiken Jeesus teet. / Kun äiti meitä palvelee ja puolestamme rukoilee, niin kuule äidin huokaus ja anna huoliin lohdutus. / Näin ole hyvä äidille ja turva meille kaikille. Suo ettei meitä mikään saa sinusta Jeesus erottaa. / Nyt kädet yhteen liitämme ja äidistämme kiitämme. Lahjoita Jeesus laupias äidille ilo autuas.” Olimme Horsman koululla seitsemän vuotta. Kyllä meillä oli hyvä yhteistyö Lahja ja Eino Pitkäsen kanssa. Lahja keitti mainiot ruuat ja Eino hoiti talonmiehen työt. Koulu oli kylän keskus. Siellä pidettiin kerhoja, siellä oli kirjasto, pidettiin neuvolaa, lääkärinvastaanottoa ja maakirkkoa, vieraita syötettiin, juotettiin ja nukutettiin. Oli ilo tehdä työtä Lahjan ja Einon kanssa.
Mutta yksi asia pitäisi korjata. Taivalkoski on aivan unohdettu, mediassa pitäisi Taivalkoskea pitää esillä enemmän. Esimerkiksi Kalevan sääsivulla, jossa on koko sivu asiaa ja ennustuksia päivän säätilasta eri paikkakunnilla, on kyllä Taivalkoski merkitty karttaan mutta koskaan en ole nähnyt Taivalkosken kohdalla minkäänlaista lämpötilamerkintää, Horsman koululla opettajana ollut Marjatta Saloranta harmitteli.


Tuomo Horsma esitti Horsman suvun historiaa 1600-luvulta lähtien. Tiedot pohjautuivat asiakirjoihin, Puhoksen ja Metsäkylän kyläkirjoihin ja yksityisten sukututkijoiden tietoihin.
-Simo Simonpoika Halonen on Horsman suvun esi-isä, mutta hän ei ole asunut päivääkään Horsmanvaaralla. Hän syntyi vuonna 1681 ja kuoli vanhuuden vaivoihin Korpisella 26.1.1754. Hän oli saapunut Pudasjärven Puhoksenkylän vanhaan Mannilaan rengiksi. Hän avioitui Turpeisen talon lesken Anna Siiran kanssa. Liitto oli lapseton. Anna kuoltua Simo Simonpoika Halonen – Turpeinen haki nuoren piikatytön Puhokselta vaimokseen. Tuo tyttö oli Elina Matintytär Keränen (s. 23.2.1712) ja hänet vihittiin Simo Halosen kanssa 15.1.1738. Turpeisessa heille syntyi tyttö Kaarina eli Catarina 20.8.1738. Perhe oli vielä 1740-luvun alussa Turpeisessa mutta vuonna 1745 he ovat itsellisten joukossa Korpisen kylässä, siellä alkuun Lehtolan taloon merkittyinä. Olli eli Olof syntyi 16.2.1753, hänet. kastettiin Korpisen kylässä.
Jäätyään leskeksi Elina palasi lastensa kanssa Korpiselta Puhokselle ja elätti perheensä piiantöitä tekemällä Puhoksen taloissa, ainakin Mannisessa ja Hyttisessä. Kuolemansa aikoihin hän oli Olli-poikansa perheen kanssa Hyttisessä. Elina kuoli kivulloisena, nivelsärkyjen vaivaamana lokakuussa 1780. Haudan lepoon hän pääsi vasta jouluaattona.
Kaarina-tyttärestä tuli emäntä Metsä-Manniseen eli Metsäkylän Vanhalaan. Hän avioitui 27.12.1762 Påhl Påhlinpoika Mannisen kanssa, joka oli syntynyt 14.9.1730. Heille syntyi neljä poikaa ja kaksi tyttöä. Påhl hukkui 17.5.1762, Kaarina kuoli pistokseen 1.5.1784.

– Valtion toimesta alettiin tukea uudistilojen perustamista väestöpoliittisista ja taloudellisista syistä1700-luvun puolivälin jälkeen. Uudisraivaus alkoi 1700-luvun loppupuolella lisääntyä ja suuntautua yhä enemmän asutun alueen ulkopuolelle.
Ensimmäinen merkintä Horsman uudistilasta on asiakirjoissa vuosilta 1785-1790.
Asiakirjojen perusteella Olli Simonpoika Halonen (1753-1805) vaimonsa Briitta Pekantytär Kinnusen (s.1750 Puolangalla) ja lastensa kanssa muutti Puhoksen Hyttisestä Horsmanvaaralle. Tätä Ollin muuttoa on sukupolvesta toiseen muisteltu, että Olli saapui kylmään korpeen kontti selässä ja lapset kontissa, Tuomo Horsma aloittaa katsauksensa Horsman suvun historiaan.

LA RESUMETO ESPERANTE

La familio Horsma kunvenig´is fine de julio en la tendarcentro de Jokijärvi. Pli ol cent membroj de la familio c´e-estis. Oni audis kiuj oni estas kiam Tuomo Horsma prelegis pri la familianoj de la 1600-jarcento g´is hodiau. Jorma Horsma rakontis pri siaj memoraj´oj de la infaneco kiam li log´is en la lernejo de Metsäkylä kie lia patrino Laura Horsma laboris kiel instruistino. Marjatta Saloranta instruis en la lernejo de Horsma dum sep jaroj de 1959 kiam la lernejo estis j´us konstruita. S´i rakontis pri pluraj interesaj aferoj dum sia kunvivo kun la vilag´anoj kaj la lernejanoj. Anna-Leena Vääräniemi, Anna-Kaisa Vääräniemi kaj Tuomo Horsma arang´is la kunvenon.

Aini Vääräniemi 24.8.2018

PÄÄTALOVIIKON VARRELTA

PÄÄTALOVIIKON VARRELTA

Koko perheen kulttuuriviikko Päätaloviikko avattiin Kalle Päätalon lapsuuskodissa Kallioniemessä heinäkuun ensimmäisenä maanantaina. Paikalla oli 30 vuotta sitten kuvatulla videolla itse Kalle kertomassa Kallioniemen historiaa. Avajaisia tähditti lisäksi Herkon rooliin hypännyt Ismo Määttä. Myöhemmin avajaispäivänä jatkettiin Herkon veneen tervausperinnettä.

Hautausmaakierroksen Iijoki-sarjan henkilöiden haudoille opasti Päätaloseuran puheenjohtaja Raimo Aro. Uutta kierroksella oli Kalle Loukusan muistokivi, jonka Raimo Aro, Aimo Kortetjärvi ja Kalle Loukusan sukulaiset laittoivat paikoilleen aiemmin kesällä.

Linja-autoretki Raatteen tielle Kurtti-Reinon jalanjäljissä järjestettiin edellisvuoden tapaan. Oppaana oli Tuomo Horsma. Vapaan Iijoen puolesta soudettiin perinteinen Iijoki-soutu Jokijärven Saijasta Pudasjärvelle. Matkan varrella Jurmun Maa- ja kotitalousnaisten yhdistys järjesti illanvieton soutajille ja Päätaloviikon osallistujille Jurmussa. Taivalkosken seurakunnan väki toimitti Iijoki-soudun alkajaisiksi hartauden Kirkkosaaressa.
Kallioniemen pirttiseurat ovat myös jo perinnettä Päätaloviikolla. Pastori Pekka Aittakumpu ja kirkkoherra Tuomo Törmänen sekä Arto Lohi selittivät Sanaa seuroissa.

Perjantaina Eliisa Sylvänne ja Ismo Määttä esittivät Riitua ja Herkkoa Kallioniemessä. Kalle Päätalo –seuran järjestämät tietokilpailu ja jäsentapaaminen pidettiin Herkonmäellä. Veijo Toivanen vei tietokilpailuvoiton jo neljännen kerran peräkkäin. Leo Lahtinen oli toinen ja Leevi Halonen kolmas. Kilpailijoina oli kahdeksan innokasta Päätalon lukijaa. Tietokilpailua on järjestetty 30 vuotta. Jäsentapaamisen ohjelmassa oli leikkimielinen tietovisa, johon vastattiin älypuhelimitse. Maija Saviniemi ja Sari Keskimaa olivat laatineet visan kysymykset, he toimivat myös toimitsijoina.

Kirjasto järjesti kaksi kirjailijavierailua Päätalo-keskuksessa. Veikko Räisänen ja Heimo Härmä kertoivat kirjoistaan ja kirjojen taustoista. Päätaloviikolla ilmestyi Veijo Jussilan kirja Tarinoita Taivalkoskelta. Kirjasto järjesti äänestyksen Kallen kirjojen parhaimmuudesta. Ihmisiä telineillä sekä Huonemiehen poika saivat eniten ääniä.

Päätaloviikon pääjuhlassa lukijapuheenvuoron esittäjien aiheet käsittelivät kielentutkimusta sekä tarinankerronnan ja lukemisen tärkeyttä. Juhlan yhteydessä Taivalkosken kunta ojensi Ari Jalavalle Päätalo-mitalin kymmenien vuosien aikana tehdystä työstä kulttuurin hyväksi. Kalle Päätalo –seuran järjestämässä juhlassa kuultiin musiikkia Signe Kyllösen esittämänä. Äänentoistoasioita hoiti Heikki Waenerberg.

IIJOKI-SARJA KIELIELÄMÄKERTANA

Sari Keskimaan puheenvuoro käsitteli Kallen kirjoja kielentutkijan näkökulmasta. –Tein pro gradun Kallen ja Lainan kielestä vuonna 2005. Pidin täällä puheenvuoron seuraavana vuonna. Silloin kerroin hahmottelevani suuntaviivoja väitöskirjaa varten, Sari Keskimaa muistelee. – Pro gradu oli minulle iso saavutus. Professorini Harri Mantila suositteli jatkotutkimuksen tekemistä. Nyt väitöskirja Kalle Päätalon Iijoki-sarja kielielämäkertana on loppusuoralla. Väitöskirja koostuu neljästä artikkelista ja niiden yhteenvedosta. Väittelen tohtoriksi Oulun Yliopistossa lokakuun 13. päivä.

-Iijoki-sarja on kielentutkijan aarreaitta. Kieli ja kielen kuvaus on rikkaampaa kuin osasin kuvitella. Tutkin Iijoki-sarjan murrepiirteitä, puhekielen vaihtelua, murrekäsityksiä ja –asenteita sekä monikielisyyttä.
Väitöstutkimukseni ensimmäisessä artikkelissa käsitellään murteen käytön vaikutusta Kallen ja Lainan parisuhteessa. Kalle puhui Koillismaan murretta, Laina niin sanottua sian turkua. Murre rakensi parisuhdetta Kallen ja Lainan ollessa hyvällä päällä. Silloin he selittivät toisilleen omien murresanojensa merkityksiä positiivisessa ilmapiirissä. Kun he riitelivät, toisen murresanat olivat nokertelun aiheena.
Kalle piti kotimurteensa lisäksi enemmän itä- kuin länsimurteista. Kalle on kuvannut kielen kirjoittamattomia sääntöjä. Esimerkiksi täällä ei saanut lorsata joutavia mutta noituminen oli suotavaa.
Kallen haaveena oli hallita kieli. Metsätöissä ja rakennuksilla hänen piti opetella ammattikieltä. Armeijassa hän kuuli Suomen eri alueiden murteita. Kun Kalle alkoi haaveilla kirjailijan urasta, hänen täytyi ottaa koulussa opittu kirjakieli haltuun. Ensimmäisessä romaanissaan Kalle kirjoittaakin täyttä päätä kirjakieltä.

Iijoki-sarja on kielellinen jännitysnäytelmä. Kielentutkijat aivan läkähtyvät tutkimusaineiston runsauteen. Toivonkin aiheen pariin uusia tutkijoita. Tutkimus lisää kirjojen arvostusta. Paljon vettä on virrannut Iijoessa sen jälkeen kun päätin alkaa väitöskirjan tekoon. Mottonani ovat olleet Kallen sanat : ”Ellet yritä, et mitään saa”. Kun väitöskirja on viimeisiä pilkunviilauksia vailla ja pitkä projekti valmistuu, silti uskon jatkavani Päätalon parissa pölöhökantouteen asti. Kalle Päätalon maailma on osa omaa maailmaani, Sari Keskimaa päättää puheenvuoronsa.

OLI SE VENEKKI PAHASTI

Otto Simola kertoi puheenvuorossaan vaarinsa Olli Järvirannan tarinoista, joita kuuli lapsuudessaan ja nuoruudessaan. Järviranta oli Taivalkosken kunnankirjuri, myöhemmin kunnansihteeri. Vuonna 1951 hän lähetti Kalle Päätalolle kutsukirjeen Taivalkosken kunnanrakennusmestarin virkaan. Kirje on kopioituna kirjassa Iijoen kutsu.
-Kieli ja murteet kiinnostavat minua. Entisajan porinointikulttuuri on vaihtunut tämän päivän facebookiin, jossa kaikki on ohimenevää. Ikään kuin jokainen pirtin seinustalla istuva tukkijätkä haluaisi sanoa asiansa yht´aikaa. Perinteinen paikkojen ja asioiden kuvaus on vaihtunut esimerkiksi tubetukseen. Itse teen työtä pelien parissa. Mitähän Herkko siihen sanoisi, Otto Simola miettii puheenvuorossaan.

-Kallen paluu Taivalkoskelle oli ensimmäinen kohta Iijoki-sarjassa, jossa vaarini oli mukana kirjan tapahtumissa. Vaari oli jutunkertoja. Kuuntelin lapsena hänen tarinoitaan ennemmin kuin katsoin televisiota. Tein vaarin kanssa perunapeltoa tähän lähistölle, paikkaan jossa on nyt rivitaloja. Vaari veti auraa ja minä kylvin apulannat ja istutin siemenperunat. Siellä vaari kertoi tappauksista Hiltu-Juuson eli Jooseppi Hiltusen kanssa. Juuso oli kalastaja ja metsästäjä. Muistan vaarin kertoneen hänestä kaksi asiaa: nenänliippaus ja tarve sanoa aina viimeinen sana. Vaari kävi hänen luonaan nykyisen seurakuntatalon ja Iijoen välissä olleessa talossa. Kerran nousi ukonilma ja Juuso sanoi että profeetta Elisa otettiin tulisilla vaunuilla taivaaseen. Vaari oli sanonut että ei se ollut Elisa vaan Elia. Juuso väitti että Elisa se oli. Juuson emäntä sanoi että mitä te siitä intätte, kahtokaa Raamatusta. Sieltä selvisi että taivaaseen nousi Elia. Hiltu-Juuso sanoi että Eliahan se oli niin kuin sanoin.
-Eräs tappaus sattui verkonlaskureissulla Pesiölammilla. Oli kova tuuli ja vaari souti Juuson laskiessa verkkoa. Verkonlaskija neuvoi vaaria miten pitää soutaa. Yht´äkkiä koko verkko solahti Juuson kädestä veteen ja hän alkoi moittia vaarin soutamista. Vaari sanoi että itse pidit puikkaria alaspäin. -Oli se venekki pahasti, Juuso vastasi.

-Vastaaviin muistijälkiin perustuu Iijoki-sarjakin. Ennenvanhaan kerrottiin juttuja ja parhaat puhuivat höystöin kanssa. Kalle Päätalo kuvasi loistavasti kuulemiaan tarinoita niin että lukija ymmärtää huumorin tarinan takaa. Kalle kuunteli näitäkin Hiltu-Juuson tarinoita vaarin luona. Luin Hiltu-Juusosta kertovan Selkosten viljastaja -kirjan moneen kertaan ennen Iijoki-sarjaan tutustumista. Olin katsonut myös Kallen kirjoista tehdyt elokuvat niin tarkkaan, että osasin vuorosanat ulkoa. Sitten ajauduin Iijoki-sarjan kirjojen pariin, koska minua alkoi kiinnostaa miten Kalle kirjoitti asioista, joista elokuvat kertovat, Otto Simola kertoo tiestään Kalle Päätalon kirjojen lukijaksi.

MÖLLÄREILLÄ JA LORUKIRJOILLA SUOMI NOUSUUN

Kirjailija ja opettaja Jyri Paretskoi huomaa oppilaistaan, kenelle on kotona luettu, kenelle ei. –Suomessa luetaan joka neljännelle lapselle. Lukemiselle tulisi löytää aikaa, koska se on ratkaisevan tärkeää lapsen tulevaisuuden kannalta. Heikko lukutaito syrjäyttää. On tutkittu että 16 prosenttia nuorista syrjäytyy. Heitä yhdistää heikko lukutaito. Lukemisen arvostus ei ole hyvällä mallilla Suomessa. Lukutaidon kehittämiseen ei ajatella olevan tarvetta. Lukutaito ei kehity harjoittelematta. Lapselle pitää lukea senkin jälkeen kun hän oppii itse lukemaan. Pitää lukea niin kauan kuin lapsi haluaa kuulla lukemista. On tutkittu, että nuori kenelle on luettu, omaa 70000 sanan varaston. Sellaisen nuoren sanavarasto on 15000 jolle ei ole luettu. On huolestuttavaa, että on nuoria jotka eivät huomaa eroa sanoissa syöttää ja syövyttää, Jyri Paretskoi sanoo.

-Kysyin koulussa oppilailtani millaisen kirjan he suostuisivat lukemaan. Selvisi että he haluavat että kirjassa on heidän ikäisiään henkilöitä, huumoria sekä mopoja. Ei muuta. Seuraavalla äidinkielen tunnilla etsimme kirjastosta sellaista kirjaa. Sellaista ei ollut olemassa. Sanoin heille, että odottakaa, minä kirjoitan sellaisen kirjan. Neljän vuoden kuluttua kirja ilmestyi.
-Lasten ja nuorten lukuharrastusta tulee tukea. Lukeminen kuuluu kaikille. Lukemisesta pitäisi tulla arkirutiini. Lukemisen kautta olemme nousseet yhdeksi maailman rikkaimmista maista. Nyt meitä uhkaa se, ettei lukemista oteta enää vakavasti.
Kolme neljäsosaa heikoista lukijoista on poikia. He eivät selviä jatko-opiskeluista. On tehtävä jotain, mielellään heti. Lapset ottavat mallia aikuisesta. Lukevan aikuisen malli on hyvä esimerkki lapselle. Kirjoja pitää lukea lasten nähden. Kirjahyllyjä pitää olla. Lastenhuoneessakin pitää olla kirjahyllyjä. Kirjoja pitää olla esillä, niitä pitää esitellä. Vetoan kaikkiin, että tekisitte jotain lasten lukemisen lisäämiseksi. Antakaa kirjalahjoja. Yhdessä voimme tehdä suuria asioita lasten ja nuorten lukemisen eteen, Jyri Paretskoi innostaa Päätaloviikon lukijatapahtuman yleisöä.

Pääjuhlan lisäksi lauantain tapahtumia olivat heti aamusta juostu Herkon vohkasu Jokijärveltä Kalle Päätalon torille, jossa järjestettiin perinteinen toritapahtuma. River Rock keräsi satoja kuuntelijoita melontakeskukseen. Jalkapallon ystävät pääsivät seuraamaan taivalkoskelaisen Calcion kotiottelua.
Päätaloviikon suosittuja tapahtumia olivat myös molempien teattereiden esitykset, Taivalkosken Näyttämön Simpauttaja ja Jokijärven kyläseuran Olavi Virta –musikaali sekä Herkonmäellä nähty Nuorisoseuran Aikamatka.
Jokijärven kylätalolla avattiin näyttely Armas aika lapsuuden, jossa tutustuttiin eri vuosikymmenten lasten elämään. Päätalo-keskuksessa oli Vesa Ylösen näyttely Kyllä se hyvejää. Näyttely koostui taivalkoskelaisista yrittäjistä otetuista valokuvista. Jalavassa oli näyttely Koston ihmisistä. Kotiseutumuseon aitassa oli näyttely Taivalkoski postikorteissa. Jalavan vintillä oli Taivalkosken Taideyhdistyksen näyttely Vintillä valoa.

Päätaloviikko päättyi sunnuntain juhlamessuun, jossa saarnasi Oulun hiippakunnan tuomiorovasti Satu Saarinen. Kirkkokuoron lisäksi kuultiin Tyrävaaran lapsikuoron ja Lauri Turpeisen lauluesitykset. Tuomo Horsma ja Raimo Aro laskivat kukkaseppeleet sankarivainajien muistopatsaalle. Kirkkokahvien jälkeen Raimo Aro päätti Päätaloviikon, joka koostui yli 70 eri tapahtumasta.

LA RESUMETO ESPERANTE
Dum la Päätalo-semajno okazis pli ol 70 programeroj lige al Päätalo, arto, muziko, danco, teatro kaj literaturo. Pli ol 7000 partoprenintoj c´e-estis.

Aini Vääräniemi 4.8.2018

SOUTAEN IIJOEN ALKULÄHTEILTÄ MERELLE

SOUTAEN IIJOEN ALKULÄHTEILTÄ MERELLE

Taivalkosken Jokijärvelle rantautui juhannusaattona kahden joutsalaismiehen soutuvenekunta. Esa Muttilainen ja Jarmo Keihisniemi olivat saaneet viime Rukan maailmancupin aikana päännouseman, että Iijoki soudetaan sen alkulähteiltä hamaan Iin Haminaan ja meren suulle saakka. – Niinpä tilaisuuden tultua lähdettiin reissuun matkaa sen kummemmin valmistelematta. Vain kerran harjoiteltiin tällä puuveneellä kun käytiin laskemassa ja kokemassa verkot, Esa Muttilainen kertoo. -Iivaaran kupeesta Hiltusenkylästä lähdimme maanantai-iltana ja olimme vajaan neljän vuorokauden kuluttua Jokijärven Lomien rannassa. Matkalla yövyimme pelkästään laavuissa. Täällä on hyvin laavuja ja niissä kaikissa on ollut polttopuita. Hyvin on asiat järjestetty pitkin jokea. Nyt lepäämme pari päivää Jokijärven Lomissa, joka on veneilijän helmi. Täällä saa erinomaisen hyvää palvelua. Matkailuyrityksen isäntä Ville Heiskanen on kuljettanut meitä kauppaan sekä kulttuuri- ja historianähtävyyksiin. Vaikka on juhannuspäivä, saimme jopa remonttitarvikkeita veneeseen paikallisesta yrityksestä, Esa Muttilainen ja Jarmo Keihisniemi kiittelevät.
-Matka on ollut antoisa ja vaihteleva nämä ensimmäiset satakunta kilometriä, jonka olemme nyt soutaneet. Välillä vesi on ollut niin alhaalla, että olemme kahlanneet kivikoissa ja laskeneet venettä narun varassa alajuoksuun. Toisinaan venettä on jouduttu työntämäänkin. Veden vähyyden lisäksi haasteita on ollut kovasta vastatuulesta. Irninjärveä tulimme neljätoista tuntia. Siellä olimme valtavassa myrskyssä jossa vene kulki taaksepäin. Samoin Keski-Keroa ja Iso-Keroa soudimme tuntikausia, ei tahtonut vene millään kulkea. Mutta eilen juhannusaattona tulimme Turpeisenjärveltä Jokijärvelle pikavauhtia. Levitimme sadeviitat purjeiksi ja vene kulki komeasti. Se oli ansaittu helppo osuus kahden päivän vastatuulen jälkeen, Muttilainen ja Keihisniemi kertaavat matkan vaiheita. -Viimeistään maanantaiaamuna jatkamme kohti Taivalkoskea ja Pudasjärveä. Meillä ei ole aikataulua, matka etenee omaa tahtiaan.

Kuvassa Jokijärven Lomien Ville Heiskanen ja Iijoen soutajat Esa Muttilainen ja Jarmo Keihisniemi Joutsasta.

LA RESUMETO ESPERANTE

Lastjare dum la Ruka mondkonkurso en skiado kaj skisaltado du viroj de Joutsa havis ideon pri la remvojag´o de la fonto de Iijoki g´is g´ia fino en la maro, Golfo de Botnio. Esa Muttilainen kaj Jarmo Keihisniemi haltis c´e la entrepreno Jokijärven Lomat en Jokijärvi kie ili iom reparigis sian boaton. Entreprenisto Ville Heiskanen ilin helpis. La vojag´antoj rekomendas Jokijärven Lomat al c´iuj kiuj per la boato vojag´as tra la rivero Iijoki.

Aini Vääräniemi 19.7.2018

METSÄKYLÄN ENSIMMÄINEN VUOSI VÖLÖJYSSÄ

METSÄKYLÄN ENSIMMÄINEN VUOSI VÖLÖJYSSÄ

Koillismaan Muisti ry:n Tuuhan völöjyyn –hankkeen ensimmäinen vuosi oli täynnä touhua ja aktiivista toimintaa. Posiolla, Kuusamossa ja Taivalkoskella toimiva hanke on koonnut kerrallaan kymmeniä osallistujia muistiin liittyviin tapahtumiin.
Taivalkosken pilottikylässä Metsäkylässä kokoonnuttiin viime syyskaudella kylän käsityöpajalle porisemaan, katselemaan valokuvia ja muistelemaan vanhoja aikoja ja perinteitä. Syyskausi päättyi ruokailutapahtumaan Suomussalmen puolella Perangassa. Kevätpuolen toiminta aloitettiin kokoontumisella Aili ja Paavo Vääräniemelle, sen jälkeen kokoonnuttiin Metsäkylän entiselle koululle kerran kuussa. Myös OmaisOiva –hanke vieraili koululla. Molemmat hankkeet saivat väkeä kolmattakymmentä henkeä kuhunkin tilaisuuteen.
Kevään koittaessa Tuuhan völöjyyn –hankkeessa aloitettiin retkeilyteema. Aluksi vietettiin iltapäivää Korvuanjärven rannalla Loukonlahden laavulla nokipannukahvilla ja makkaranpaistossa. Seuraavaksi lähdettiin Ranuan eläinpuistoon katsomaan jääkarhuja. Lopuksi kevät- ja kesäkausi päätettiin Voimaannuttavan valokuvan kurssiin, joka pidettiin Kuusamossa.
Tuuhan völöjyyn -hanke on luonut Metsäkylään aktiivisen toimijajoukon. Ensi kauden toimintaan toivotaan mukaan lisää osallistujia. Ohjelmaan tulee ensi syksynä entisten porinakahviloiden lisäksi liikuntaa kansalaisopiston kurssina.

Metsäkyläläisiä Korvuanjärvellä Loukonlahden laavulla, jossa Tuuhan Völöjyyn -hankkeen koordinaattori Eine Korhosen ja Metsäkylän työryhmän aktiivin Paavo Vääräniemen johdolla vietettiin kesäistä lauantaita makkaranpaiston, nokipannukahvien ja porinoinnin merkeissä.

Myös toinen vahva alueellinen toimijataho Koillismaan Omaishoitajat ja Läheiset ry koordinaattori Saila Käsmä-Karjalaisen luotsaamana jalkautui pitämään OmaisOiva-kioskia Metsäkylän koululle saaden mukaan osallistujia kylän eri kulmilta.

LA RESUMETO ESPERANTE

La projekto Venu kun ni nun funkciis dum iom pli ol unu jaro. Metsäkylä estas la pilotvilag´o de la projekto por memormalsanuloj kaj iliaj familianoj. Oni regule kunvenis dum la jaro en diversaj lokoj: en la argillaborejo, en la lernejo de Metsäkylä, en la hejmoj de la laborgrupanoj. Oni babilis, kafumis, au´dis pri la memormalsanoj kaj ekskursis en la naturo.

Aini Vääräniemi 10.7.2018

TAIVALKOSKEN VALKOLAKIT

TAIVALKOSKEN VALKOLAKIT

Taivalkosken lukiosta valmistui tänä vuonna 19 ylioppilasta. Vuonna 1968 perustetussa lukiossa opiskeli parhaimmillaan noin 130 oppilasta. Nykyvuosina lukion on aloittanut parisenkymmentä uutta opiskelijaa. Opiskelijoita tulee Taivalkoskelle ajoittain myös muista kunnista hyvien talviurheilumahdollisuuksien takia.

Taivalkosken lukiosta valmistuneiden joukossa on kolme metsäkyläläistä. Yksi heistä, Klaus Vääräniemi on hakenut yliopistoihin lukemaan matemaattisia aineita. – Ensin käyn armeijan, sen jälkeen aloitan opiskelut ehkä matikan opettajaksi. Toki on muitakin uravaihtoehtoja fysiikan, kemian ja matikan opintojen jälkeen. Senpä näkee sitten, kaikki riippuu siitä mihin sitä pääsee opiskelemaan, Klaus Vääräniemi pohdiskelee juhlapäivänään.

LA RESUMETO ESPERANTE

La gimnazio en Taivalkoski g´is nun dum 50 jaroj funkciis. Iam pli ol 130 studentoj studis en la lernejo jare sed nuntempe cirkau 60. C´i-printempe 19 studentoj trapas´is la studentekzamenon kaj ricevis la blankc´apelon. Tri el ili venas de Metsäkylä, la esperantvilag´o de Taivalkoski.

Aini Vääräniemi 10.6.2018

Aini Vääräniemi

TAIVALKOSKEN KANSALAISOPISTOLLA JUHLAVUOSI

TAIVALKOSKEN KANSALAISOPISTOLLA JUHLAVUOSI

50-vuotiaan Taivalkosken kansalaisopiston kevät huipentui esittävän taiteen opiskelijaryhmien laulu-, soitto- ja tanssiesityksiin kevätjuhlassa. –Kansalaisopiston merkkivuotta vietetään työn merkeissä ja näiden esitysten synty onkin vaatinut paljon työtä, kansalaisopiston rehtori Kati Koivukangas kiitteli puheenvuorossaan.

Musiikillisen tilaisuuden jälkeen vietettiin kädentaitonäyttelyn avajaisia. Eräs kansalaisopiston nuorimmista opiskelijoista esitteli kursseilla tekemiään savitöitä. –Tykkään tehdä savesta esineitä. Olen tehnyt jo monta pientä kukkaruukkua makkaratekniikalla. Muovailen kurssilla mielelläni myös pupuja ja kissoja, Vera Beliak kertoo.

Ohessa on vain osa näyttelyn töistä.

LA RESUMETO ESPERANTE

La civitana instituto en Taivalkoski jubileis sian 50-jarig´on per la muzika evento kaj la malfermo de la ekspozicio kie oni povas vidi kion faris ili kiujn oni ne vidis surstrate dum la vintraj vesperoj. En c´i-artikoleto aperas nur la parto de la ekspozicaj´oj.

Aini Vääräniemi 15.5.2018

ALKU-NÄYTTELY PÄÄTALO-KESKUKSESSA

ALKU-NÄYTTELY PÄÄTALO-KESKUKSESSA

Eeva-Kaisa Jakkilan näyttely Alku avautui Päätalo-keskuksessa huhtikuun ajaksi. –Kuvaan näyttelyssä monenlaisia alkuja. Osa töistä kuvaa kosmoksessa tapahtuvia asioita, toiset kuvaavat syvänmeren syvänteissä eläviä pieniä eliöitä ja eläimiä, osa kuvaa maan päällä kasvavia kasveja, Eeva-Kaisa Jakkila kertoo näyttelytöidensä teemoista.
-Katsoin Sininen planeetta II –filmiä ja vaikutuin siitä niin paljon, että halusin kuvata kuinka tärkeitä avaruuden ja merien syvänteiden pienet elämät sekä maan päällä kasvavat kasvit ovat koko maailmankaikkeudelle. Kaikki liittyy kaikkeen, ihmisen ja luonnon yhteys on saumaton. Kuuntelen sunnuntaisin luontoradioa, jossa kerran kerrottiin kuinka tärkeitä raakut ovat. Niitäkin ihminen on surutta hävittänyt, onneksi nyt loppuvaiheessa on tultu viisaammiksi raakun suhteen.
-Minulle luonto ja sen sisällä oleminen on tärkeää ja kasvit ovat ikuisuusteema töissäni. Kotona meillä on niittymäinen piha, jossa kaikki kasvit saavat kasvaa vapaasti. Niitytetty piha tuntuu hyvältä. Kaikki kasvaa, se on lohdullista. Kasvien keskellä on polkuja ja kaksi patioa, jossa istumme ja nautimme kasvien tuoksusta. Siellä on paljon kimalaisia, mehiläisiä, kukkakärpäsiä ja lintuja. Olemme luonnon sisällä omalla pihallamme.
-Näyttelyteema liittyy myös omaan elämääni. Näyttely on minulle käännekohta, olen uuden alun kynnyksellä. Aion keskittyä nyt enemmän omiin töihini ja tehdä vähemmän opetustyötä, Eeva-Kaisa Jakkila kertoo suunnitelmistaan.

LA RESUMETO ESPERANTE

Taivalkoskia artistino Eeva-Kaisa Jakkila havas sian ekspozicion La Komenco en Päätalo-centro. La akvareloj rakontas pri universo, la maroj, la tero, pri la herboj kaj pri tuta naturo. Ankau estas la nova komenco en la vivo de Eeva-Kaisa. -Nun mi iom lasas instruadon kaj pli faros mian propran arton, la estonta pensiulino Eeva-Kaisa diras.

Aini Vääräniemi 21.4.2018

HIIHDON SM-KISAT TAIVALKOSKELLA TAPIO RÄISÄSEN MÄKIKESKUKSESSA

HIIHDON SM-KISAT TAIVALKOSKELLA TAPIO RÄISÄSEN MÄKIKESKUKSESSA

Taivalkosken SM-laduilla nähtiin tiukkaa taistelua kilpailujen kärkipaikoista. Naisten viestin tasaväkisten voittajajoukkueiden Kainuun Hiihtoseuran, Vuokatti Ski Teamin ja Hämeenlinnan Hiihtoseuran ankkurihiihtäjät saapuivat maaliin sekunnin sisällä. Taivalkosken kunnanjohtaja Jukka Mikkonen onnittelee iloisia hiihtäjiä.

Kilpailunjohtaja Matti Tyni joukkueineen seuraa kilpailun etenemistä. Kilpailun järjestäjä Metsä-Veikot 85 sai kiitosta onnistuneista järjestelyistä. Kisoissa oli arviolta 200 talkoolaista. Aino-Leena Lumpus saapui Nurmijärveltä asti hoitamaan kisojen kilpailusihteerin tehtävää.
Myös sää suosi kisoja. Perjantain sprinttikisat käytiin vesisateessa, mutta lauantain viestit ja sunnuntain pitkät matkat hiihdettiin aurinkoisessa säässä.
SM-kisojen suojelijana toimi Pohjois-Pohjanmaan Aluehallintoviraston ylijohtaja Terttu Savolainen.


Miesten voittoisa viestijoukkue tuli Kouvolasta, Vuokatti Ski Team oli hopealla ja Pyhäjärven Pohti saavutti pronssia.

Naisten 30 km kisan kultaa voitti Krista Pärmäkoski, hopeaa Kerttu Niskanen ja pronssia Johanna Matintalo.

Iivo Niskanen voitti 50 km kultaa, Vuokatti Ski Teamin joukkueessa viestihopeaa ja sprinttikisassa pronssia. Myös Iivon sisko Kerttu Niskanen onnistui kisoissa.

Kuninkuusmatkan 50 km voittajat Iivo Niskanen, Heikki Korpela ja Ari Luusua. Luusua voitti perjantain sprintissä kultaa, Matias Strandvall hopeaa ja Iivo Niskanen pronssia. Naisten sprintin voitti Leena Nurmi, hopeaa hiihti Krista Pärmäkoski, pronssia Aino-Kaisa Saarinen. Taivalkosken SM-kisat olivat Saarisen hiihtouran päätöskisat.

Taivalkosken Metsä-Veikkojen omat pojat Oskari Hökkä, Juho Hökkä, Matias Tiiro ja Topias Tyni olivat viestissä 20. sijalla. Henkilökohtaisissa kilpailuissa 50 km kisassa Oskari Hökkä oli sijalla 35, Matias Tiiro sijalla 38. Tiiro oli sprintissä sijalla 40, Oskari Hökkä runsaan sadan osallistujan joukossa sijalla 71.

`Hiihä Iivo hiihä` nuoret fanit kannustivat hiihtokuningasta ladun varrella. Onnelliset fanit palkittiin nimikirjoituksella.

Metsä-Veikkojen tytöt odottavat voittajia kukitettaviksi. Jorma Tyni organisoi monen kisatapahtuman kulkua.

Metsä-Veikkojen juniorit saattelivat voittajat palkintokorokkeelle.

Mäkihypyn maailmanmestaruuden vuonna 1978 voittanut Tapio Räisänen luovutti 50 km kisassa yhteisaikavertailussa parhaiten menestyneelle joukkueelle kiertopalkinto Haku-Veikon Maljan, joka matkasi Kouvolaan. Naisten 30 km kisassa luovutettiin kiertopalkinto Marja-Liisan Pokaali Vuokatti Ski Teamille.

Kallioniemi-kassit ovat lähdössä voittajien matkassa maailmalle, samoin Metsäkylän käsityöpajalla tehdyt kisalautaset.

LA RESUMETO ESPERANTE

Oni konkursis pri la Finlandchampionecoj en skiado dum lastsemajnfine en Taivalkoski en La Skisaltadcentro Tapio Räisänen. Räisänen mem venkis la oran medalon en skisaltado en la jaro 1978.

Aini Vääräniemi 15.4.2018

KYLÄSEURAN ULKOILUTAPAHTUMA METSÄKYLÄSSÄ

KYLÄSEURAN ULKOILUTAPAHTUMA METSÄKYLÄSSÄ

Vajaat sata kyläläistä ja lomalaista osallistui kyläseuran järjestämään ulkoilutapahtumaan Metsäkylän Rakkulan pihapiirissä pääsiäislauantaina. Tikkakisan, pilkkikisan, mäenlaskun ja porinoinnin lomassa nautittiin nuotiomakkaroista ja nokipannukahvista rantakodassa. Sää suosi tapahtumaa.

Päivän päätteeksi palkittiin puolen tunnin pilkkikisan pienimmällä kalalla voittanut Petri Huovinen sekä kintastikkakisan voittajat. Lasten sarjan voitti Vanessa Rokolampi, naisten sarjassa parhaan tuloksen heitti Essi Vanhala, miesten sarjassa Aarno Väärälä päihitti kilpakumppaninsa ylivoimaisella tuloksella.

LA RESUMETO ESPERANTE

La vilag´asocio de Metsäkylä, Arbarvilag´o, arangxis la agadplenan tagon al la vilag´anoj kaj ili kiuj havis sian ferion en Metsäkylä-regiono. Venis vizitantoj ec de la centro de Taivalkoski, entute preskau cent partoprenintoj c´e-estis. La programo enhavis konkurson de fis´kaptado, kiun oni venkis per la plej malgranda fis´o. La alia konkurso estis pegoj´etado per la ganto surmane, estis la serioj por la infanoj, virinoj kaj viroj. C´iuj infanoj kiuj partoprenis estis premiigitaj.

Aini Vääräniemi 6.4.2018